Parempaa hallintaa ja ruokamäärät

Posted on

Uni houdinille on taas kokeiltu toista tapaa taluttaa. Se kun haukkuu ja hyppii kaikki vastaantulevat koirat (ja jotkut ihmisetkin). Yritin taluttaa sitä joku aika sitten pelkällä nahkalenkillä, joka oli molemmista päistä kiinni hihnan lukossa. Tämä tapa vähiten kuluttaa tuota niskaturkkia. No mikä oli tulos, vastaan tuli pieni koira ja kun yritin hillitä Unia sivullani, niin eikös se vetänyt päänsä pannasta. Onneksi ehdin varoittaa pikkukoiran omistajaa ja tämä sai pienen griffoninsa pelastettua syliin. Unihan ei olisi pahaa tehnyt, mennyt läpsimään tassuilla ja leikkimään pikku kaverin kanssa, mutta se olisi saattanut olla tuhoisaa tälle kaverille. Tämän jälkeen kuljettiin kuonopannassa taas. Tuskastuin vaan kuonopannan kanssa, kun Unin sai hallittua, mutta mitään oppimista ei tapahtunut, kuonopannassa sai hypittyä ja hilluttua entiseen malliin. Täällä kun vielä yleensä se vastaantulija tulee vastaan sillä kapeimmalla peltopolulla… Näissä tapauksissa ei auttanut kuin survoa koirat heinikkoon, lähes ojaan ja yrittää vain pidellä hihnoista kiinni (ja hävetä silmänsä päästään). Itselleni tämä on kova pala, sillä koirani ovat aina käyttäytyneet mallikelpoisesti ja ne on olleet koulutettuja. Pikku musta Uni, on usein koetellut kärsivällisyyttäni, vähän niinkuin pikku musta kääpiövillakoira Wilma aikanaan, sekin raivosi hihnassa. Mutta tuommoinen 4 kiloinen oli vastaantulijoiden mielestä lähinnä huvittava, kun taas tuo 25kg ei ole.

Vanhassa vara parempi, kun totaali hermo meni. Kaivoin koirien hihnalaatikosta nahkaisen kiristyspannan. Pupullekkin löytyi toinen joka juuri ja juuri meni. Ja eikun lenkille. Nyt lenkkejä kerryttyä olen huomannut, että ne toimivat, ainakin vielä. Voi olla, että jossain välissä niidenkin teho hiipuu ja pitää siirtyä hetkeksi johonkin toiseen. Nostamalla pannan hyvin ylös toisia koiria ohittaessa, saa Unin hyvin helposti hillittyä ja kiristämällä myös usein suhtkoht vaimennettua. Koira kulkee vierellä, kuin kouluhevonen kootussa ravissa, mutta kulkee. Lisäksi Uni yrittää usein näissä ohitustilanteissa pannasta pois pääsyä pään heilutuksella ja nopealla peruutuksella, mutta hah, kiristyspannastapa neiti ei irti pääse! Pupu uskoo jo sitä, että pannan nostaa ylös, sitä ei tarvitse sillä kiristää lainkaan. Näin minä pääsen ohi ilman, että täytyy kärrätä koirat ojaan seisomaan, pidellä niitä niin kovaa kuin pystyy ja ennenkaikkea, ei tarvitse hävetä riehuvaa isoa koiraa. Ehkä tähän pääsisi jollain pehmeämmälläkin tyylillä pitkäjänteisesti harjoittamalla, mutta nyt ei ole siihen resursseja tämän kasvavan mahan kanssa. Entisaikoina tämä tyyli oli valtavirtaa, mitä koirakouluissakin opetettiin (silloin kauan sitten 80- ja 90-luvulla kun minäkin olen tokossa kilpaillut…).

Onneksi saan välillä lenkille myös apukäsiä. Pojat kun on oppineet koirankäsittelytaitoja ja koirat on oppineet kulkemaan, niin heitäkin voi yhdistää. Pupukin on lapsen talutettava, silloin kun ei tule toinen koira vastaan, silloin nappaan vielä Pupun talutettavakseni, vaikka taitaa isoilla pojilla olla sen verran painoa, että menisivät hyvin vastapainona. Järkyttävää ajatella, että minä ulkoilutin poikien ikäisenä mm. kaveri labbista, jolla elopainoa oli 40kg kieppeillä, sekä naapuruston saksanpaimenkoiraa, afgaaneja, nöffiä ja kiinanpystykorvaa,sekarotuisia Oskua ja Tessua unohtamatta. Ei tulisi mieleenkään antaa pojille hihnan päähän yli 50kg painoista newfoundlandinkoiraa (KUVA) 😀 . Mutta silloin koiratkasvatettiin kovemmalla kurilla ja olivat ehkä siksi lapsenkin hallittavissa… Tai sitten ei 😀

05092010259.jpg
Apupojat lenkittää.

Lisään vielä loppuun koirien ruokamäärät talteen, jos tässä vaikka tulee lähtö ja isäntä joutuu ruokkimaan (ehkä pitäisi pojille ennemmin opettaa ruuan annostelua 😀 ).

Ilo
50g/kerta (100g päivä)
Valmista murre-mix raakaruokaa

Naomi
90g/kerta (180g päivä)
Valmista murre-mix raakaruokaa

Pupu 250g/kerta (500g päivä)
Valmista murre-mix raakaruokaa

Uni
2-3dl nappulaa (4-6dl päivä)
n. 110g (pötkön loput) valmista Murre-mix raakaruokaa (220g päivä)
+ mahdolliset ruokien jämät

Ruoka pötkö otetaan jääkaappiin sulamaan aina, kun ottaa seuraavan pötkön käyttöön, eli aamulla ja illalla.Yksi pötkö painaa 500g.


Forssan näyttely

Posted on

Saapuminen näyttely alueelle ei luvannut hyvää. Uni oli aivan riemuissaan ja sekosi täysin aluksi. Olin jo aivan varma, etten saa näyttelypaikalla koiraa kuriin, että se on nyt jotenkin yhdistänyt riehumisen ja näyttelyn. Mutta kappasvaan, viime aikojen harjoitukset oli jääneet päähän ja koira muisti taas miten juostaan ja seistään. Kehässä koira alkoi olla jo oma itsensä, hieman taisi vielä varmistella meikäläisen liikkeitä, kun ei ihan vapautuneesti mennyt, mutta yhtään kohtausta ei saanut 🙂

Taitaa olla viimeisiä näyttelyitä, missä pystyn tämän mahan kanssa juoksemaan. Nytkin olen kipuillut illan jalan kanssa. Saa nähdä miten Ristiina 31.7 ja Rantasalmi 1.8 onnistuu, onneksi vapaaehtoisia viejiä on jo ilmottautunut. Haluisin Unin vielä elokuun lopussakin Kaivarin näyttelyyn, mutta saapa nyt nähdä 🙁

Tuomarina oli Karen Bergbom

Miellyttävä luonne. Hyvä koko. Hyvä pää mutta kuono voisi olla vähän pidempi ja alaleuka vahvempi. Hyvä rakenne ja riittävä luusto. Hyvä takaosa. Voisi olla hieman lyhyempi. Liikkuu melko hyvin, hieman korkea etuaskel. Kaunis karva ja väri.

ERI, NUK-1, PN-3 vara-sert

LISÄÄ KUVIA TÄSTÄ LINKISTÄ

dsc_3689.JPG
Uni selkeästi pyörittelee silmiään ja häpeää emäntäänsä, joka selittää jotain Lauran kanssa…

dsc_3780.JPG
Kaunis tyttö! Että siinä riittää edelleen tuota karvaa…

dsc_3783.JPG
Askel venyyyyyyyy

dsc_3712.JPG
Unin veli Oliver (Scarpebox Primavera Fortuna)


Unohtui mainita…

Posted on

,että hihnan rikkoutumisen lisäksi meiltä hajosi myös kankainen kevythäkki. Jotenkin yläputken sulkija oli murtunut keskeltä poikki ja häkki ei pysynyt enää kasassa. Lähtiessä korjasin sen roudarinteipillä, mutta nyt häkkiä ei saa enää kasaan. Eikä se näyttänyt kestävän päällä takkien painoakaan. No häkin vaihto on ollut mielessä muutenkin, sillä kangaskin oli jo paikoin repeillyt ja mikä pahinta, Uni osasi avaa vetoketjun, jollei sitä oltu erikseen hihnan lukolla suljettu. Oli kiva ajaa esimerkiksi Aptuksen näyttelyyn, kun näki vaan, kuinka takakontin pienenpieneen tilaan häkin viereen Uni sukelsi ja kyyhötti siinä. Se oli avannut sen verran häkin ovea, että mahtui ulos, muttei sisään.

Muutenkin nuo kangashäkit on olleet hyvin heikkoja. Tämäkin oli jo meidän toinen viimeisen 2 vuoden sisään, kun vertaa, että kilpikonnilla on ollut vuosia Pilven häkki, joka on ostettu vuonna 1999 (no se onkin galvanoitua terästä ja painaa kuin synti). Koska ei nuo kangashäkitkään ilmaisia ole, luovutin ja ostin kotona olevaa pienemmän metallihäkin, TÄLLÄISEN, isommat pinkit oli loppuneet, niin otin vihreän 😀 Toivottavasti tämä nyt on hieman kestävämpi ja ainakin pitäisi olla galvanoitua kevyempi.


Ensimmäinen punkki!

Posted on

Tänään löytyi ensimmäinen punkki Naomista, silmän yläpuolelta. Punkkipihdeillä sen nappasin pois. Saa nähdä mimmoinen riesa näistä saadaan. Mitään liuoksia en uskalla enää laittaa niskaan, ettei Ilo taas saa koko kesän kestävää riesaa iho oireista. Naomille ja Pupulle ajattelin ostaa semmoisen yrttipunkkipannan, joita käytettiin hyvällä menestyksellä aikanaan Pilvellä. Ilolle en uskalla sitäkään laittaa ja Unin turkki voi kärsiä moisesta pannasta, mutta että edes kahdella olisi helpompaa.

Uni on valmiina huomista koitosta varten. Ikää 14kk, joten tukkaa on aikalailla.

dsc_1980.JPG

dsc_1989.JPG


Aktivointilelut

Posted on

Unin tuhot on saatu vähenemään reilusti. Nykyään on vain mm. huolimattomasti jätetty juustohöylä nuoltu puhtaaksi tms ei niin kummoista. Tähän on päästy etenkin tiskien pois laitolla tiskialtaasta päivän ajaksi ja jos ei ehdi, niin niihin on lorautettu etikkaa. Myös sivupöydät pyyhitään aamuisin etikalla, koska etikan haju usein ällöttää koiria. Keittiön pitkät kaapit suljetaan laittamalla eteen painavat keittiötikkaat ja paljeovi makkariin suljetaan narulla…

Lisäksi Unille ja Pupulle täytetään aktivointileluja. Olen nyt ostanut useamman, helposti täytettävän ja nappuloille sopivan lelun. Uusin lelu on pullo narulla. Se aukeaa kivasti pohjasta, joten on aamukiireessä nopea täyttää. Huomen aamulla näkee miten tytöt sen kanssa pärjää. KUVA LELUSTA. Muita mitä meillä on on inisevä luu, jonka päihin saa isompia nameja (KUVA) ja ufon näköinen helposti täytettävä lelu (KUVA). Tietenkin löytyy vielä kaksi aktivointipalloa, joissa toisessa on sisällä erityiset lipareet estämässä namien suoraan ulostulon (KUVA).


Helpottaa

Posted on

Koirien mahat. Osa ruuasta on nyt Royal Caninin Sensibleä ja puolet on edelleen Acanan Grasslandia ja kakkaamistahti on normalisoitunut kahteen kertaan päivässä. Unilla vaan alko taas häviämään saatu rasvakerros, joten se saa taas lihaisaa ihraa lisäksi (ja saa sitä hitusen kaikki muutkin, vaikkei niiden massa ole mihinkään hävinnyt 😀 ).

Koirat ovat kaikin puolin rauhoittuneetkin, yletön säntäily ja sekopäisyys on hillintynyt. Tosin tänäänkin lenkillä sain todistaa miten yksi ajattelematon mäyräkoiran omistaja voi pilata ohituskoulutukset. Uni ei vieläkän luota, ettei muut koirat tule liian lähelle vaan haukkuu joka kerta ohitettaessa. Ilo murisee, mutta ohittaa. Pupu on nyt hallinnassa, kun kaivoin sillekkin taas kuonopannan, eipä tarvitse miettiä missä se menee. Tänään ensimmäisen koiran ohitus meni melko kaaoksessa Unin haukkuessa ja ryntäillessä, mutta seuraava koirakko ohitettiin haukkuen, mutta silti asiallisesti kävellen. Kävin Unin kanssa ylimääräisen lenkin yksikseen, jotta sain rauhassa keskittyä siihen. Tietysti ei sitten tullut yhtäkään koiraa vastaan. Niin se täällä usein on, ei ketään lenkillä vastaan ja sitten kun tulee, niin koirat sekoo. Jos tulisi tasaiseen vastaantulijoita, niin koirat ei pitäisi tulijaa niin juhlan arvoisena.

Pupun kuonopantaa etsiessä siivoilin myös koirien hihnalaatikon ja päädyin karsimaan sieltä vanhimpia, huonokuntoisia sekä turhia hihnoja ja pantoja pois.Siellä oli mm. kasapäin metallisia kuristuspantoja Oskun ja Tessun ajoilta. Eipä semmosia tule enää nykyään käytettyä millään koiralla. Mietin vain voisikohan noita jonnekkin lahjoittaa, olisikohan noille jollakin käyttöä.

dsc_9414-1.JPG
Tässä kaikki mitä laatikosta löytyi. Vanhimmat tavarat on vuodelta 1987-1988… Tämän lisäksi on tietenkin vielä käyttöhihnat ja flexit jokaiselle.


Takkeja ja painoja

Posted on

Aloitin tänään tekemään harjakoirille uusia takkeja. Niissä sisus on bambutrikoota, jota ei takuta niinkuin keinokuidut tai meilläkin kokeiltu silkki. Talvitakkeihin tulee väliin fleece lämmittämään ja päällinen on PUL-kosteussuojakangasta. Teen samalla vaivalla myös takit kesäksi, joissa jätän tuon fleecen pois välistä. Takin mallina on Naomin mukana tullut punainen takki, jossa on todella hyvä malli. Minun piti ommellakkin ne tänään, mutta en ollut muistanut pestä ja rummuttaa vuorikangasta. Se pitää tehdä ensin, ettei kangas sitten kutistu tulevaisuudessa jo valmiissa takissa.

Harjakoirafoorumilla kyselin talvenkestävyyttä puuterihuiskuilla ja aika moni kertoi harjakoirien pomppivan -20 asteessakin. No meillä nuo kaksi ei pompi kesähelteilläjkään, niin kylmä tulee helposti. Tänäänkin oli -13’c ja kaksi kyllä näytti selkeästi mitä mieltä olivat lenkistä. Takit tulee tarpeeseen niille, niin ei tarvitse enää kotona istua lenkeillä. Pihalla ne tuskin tulevat peuhaamaan, vaikka olisi takitkin päällä. Pitää sitten lenkin jälkeen aina avata mahdolliset tulleet takut. Neideillä on alkanut tuo vatsanympäryskin kasvamaan taas tasaiseen tahtiin, joten lenkeille pääseminen ei niille ole mitenkään pahasta.

Neidit on punnattu viime aikoina, tässä noin painoja:

Pupu 17kg
Uni 21kg
Naomi 6,5-7kg (saisi olla 5,5-6kg)
Ilo 4kg (saisi olla 3,3-3,5kg)

Harjakoirat on olleet noissa ihannepainoissaa aikaisemmin, eivätkä silloinkaan olleet mitään laihan luikkuja.

dsc_7908.JPG
Uni pienenä Naomin takissa, josta otan mallin, tässä jo pieneksi jäämässä.


Pakkaset saapuivat

Posted on

Pakkaset saapuivat ja piti kaivella kaapeista koirille lämpimiä asuja. Kaljuksi ajeltu takapuoli ja juuri lyhyeksi leikattu turkki ei ole kivoimpia talvipakkasilla. No puin tytöille puvut ja päästin pihalle juoksemaan ja mitä kävi. Ensinnäkin, molemmilla oli hieman liian pitkät lahkeet ja niitä sai kääriä ja toiseksi houdini koirani sanamukaisesti juoksi ulos puvustaan. Yhtäkkiä puku löytyi hangelta 😀 . No ei siinä vielä kaikki, Pupulta piti repiä puvusta huppu irti, no onneksi se oli neppareilla. Lopulta kun lahkeet häritsivät Pupua ja otin haalarin pois. Harjakoirathan oli käyneet pikapikaa vain asioillaan ja palanneet heti sisälle lämmittelemään.

Leikkiä oli mukava seurata, kuin olisi rallikilpailua seurannut. Kun Pupu meni edellä, Uni sai sen kiinni muutamalla loikalla. Kun Uni meni eeltä, Pupu oikoili reittejään niin, että sai Unin joka kerta kiinni silkalla älyllä. Leikin luonnekkin on muuttunut, Uni kovasti yrittää päälle päsmäröidä painissa ja kalisuttelee hampaitaan. Odottelen josko Pupu räjähtäisi sille edes kerran, eikä antaisi toisen pyöritellä itseään.

dsc_7161.JPG
Miten ihmeessä ne näyttikin noin kärsiviltä puvuissaan
😀 Pupun puku on itse ompelemani.