Pimeässä

Posted on

Piti kokeilla kuinka meidän sakki näkyy pimeässä. Olen tarkoituksella tilannut meillä pannat aina mahdollisimman heijastimilla. Mahdollisuuksien mukaan kaulosaan heijastin ja ihan ehdottomasti kiristysosaan.  Nyt pimenevässä ilmassa iltalenkeille joutuu pukemaan heijastinliivit. Meillä on niin huonot katuvalot eikä kävelyteitä. Pupulla on aikanaan testi kakkoseksi tullut Clas Ohlsonin koirien heijastinliivi. Kaikilla muilla on Best Friendin kaksipuolinen liivi. Jekulla se on keltaisena tiimivärinä, kuten Pupulla on ja mustilla olen laittanut oranssit puolet näkyviin 😀 Jekun ja Hupin hihnoissa on myös heijastin palaset lisäämässä näkyvyyttä.

Aamulenkeillä en usein jaksa pukea jokaista. Sinne puen vain Pupulle hiejastinliivin ja muilla ne löytyy pannoista ja hihnoista.

DSC_0064

Hyvinhän nuo näyttää toimivan.


Vain elämää…

Posted on

Pikku hiljaa pikkumiehen sisäsiisteys paranee. Nyt saadaan jo puolet asioista pihamaalle, eikä enää vain paperille vaan talon edessä oleva oja on tullut hänen pissa ja kakkapaikakseen lenkeillä. Ja siellä ei papereita ole, vaan hän tekee ihan oikealle nurmelle! Pihan paperi on vettynyt ja ryttääntynyt ja kohta siellä on vain palanen.

Lenkeillä on paljon harjoiteltu elämän tärkeintä taitoa eli lauman mukana pysymistä. Aina kun mahdollista, on pikku poika ollut irti ja saanut pysytellä tappijaloilla perässä minkä on pystynyt. Nyt Sisu kulkee jo helposti noita puolen tunnin lenkkejä mukana.

Yksi hammas on irti, kunpa loputkin irtoaisi ja uudet alkaisivat tulemaan pian… ei jaksa odottaa, että tuleeko purennasta hyvä…

DSC_0039

Irrotkaa hampaat, irrotkaa!

DSC_0026

DSC_0032

Täällä satunnainen matkailija jossain viidakon kätköissä…

DSC_0033

DSC_0047

Yhet vähän irtoaa…

DSC_0048

Missä ne on, mä en näe mitään täältä korsien seasta! Sisu on saanut kaulaansa jo isojen pantansa.

DSC_0052

Ottakaa tää typerä kuonovehje pois!

DSC_0050

Mitä isot edellä…

DSC_0055

Jippii!

DSC_0056

Onnea isän kanssa <3


Pihamaalla

Posted on

Luvttoman vähän olen kuvannut Sisun elämää kunnon kameralla. Tänään ryhdistäydyin mutta olikin jo vähän hämärää, niin vauhtikuvat ei niin onnistuneet.
Otettiin myös kilpikonna Julia sisälle, kun ilmat kylmenee. Se onkin ollut koko kesän ulkona. Nyt se viettää pari kuukautta vaatehuoneessa isossa laatikossa. Ensimmäinen kuukausi tankkausta, toinen sitten paastoa ja joulukuun alussa horrostamaan autotalliin. Seuraavan kerran Julia tulee sisälle huhtikuun alussa. Toinen kilpikonnamme Heka on ollut jo pitkään sisällä, eikä se horrosta, joten on ilonamme myös talvella. Heka on tunisiankonna ja tunisiassa ei talvea ole.

DSC_9166-001

Järjenvalot vauhdissa

DSC_9192-001

DSC_9232-001

Jekku, mitä siellä on’?

DSC_9252-001

Kukkuu!

DSC_9400-001

DSC_9405-001

DSC_9410-001

Tästä tulee mieleen kuva Hupista pentuna ( Hupin kuva)

 

DSC_9353-001

DSC_9425-001

DSC_9423-001

Heikka nenä

DSC_0015

Iso Saku sammakko oli Julian häkissä

 

DSC_0017

Julia reippaana sisällä lämmössä

DSC_0021

Julian koti pari kuukautta


Isän tahtiin

Posted on

Lenkillä on hauska seurata koirien menoa. Pojat kulkee usein viuhkana edessä, vaihdellen välillä paikkoja. Välillä joku jää haisteemaan, mutta palaa taas omalle paikalleen. Välillä ceskyt on molemmin puolin Jekkua ja näyttää, kuin olisi kaksi kehonrakentaja bodyguardia turvaamassa Jekun menoa. Mustilta partanaamoilta puuttuu vain napit korvista.

Jekulla ja Pupulla on kuonopannat, Jekulla vetämisen takia ja Pupulla ohitustilanteiden helpotukseen.


Tavarataivas jatkuu

Posted on

Viimein ne tulivat, koiranäyttelykärryt pöydällä. Olin näitä katsellut ja miettinyt, mutta en raaskinut hommata ja sitten ne loppuivatkin maahantuojalta. Kuulin, että uusi erä tulisi ja päätin sitten kumminkin varata yhdet. Eilen ne sitten tulivat ja tänään ne kasasin. Ne vaikuttavat täydellisiltä, mutta vasta koeajot sen kertovat, onko niin. Ratasmallisia on helpompi työntää, mutta niiden kanssa on aina saanut raahata erikseen painavan pöydän mukana. Häkkimallisia on taas todella raskas vetää perässä, mutta niistä on saanut samalla pöydän. Toivon, että tässä täyttyy nyt molemmat haaveet, helppo työnnettävyys, kun ceskyt ei ole keveitä ja pöytä mukana.

Nämä siis Milomaticin rattaat

DSC_0015-001

Testing

DSC_0020-001

DSC_0017-001

Sisätilaa on

DSC_0021-001

Pupukin mahtui heittämällä

DSC_0023-001

DSC_0024-001

Menee pieneen tilaan

DSC_0025-001

 


Tuskaa metsälenkiltä

Posted on

Eilen käytiin päivälenkki lähimetsään. Koirat saivat nauttia hetken vapaudesta ja vaikuttivat onnellisilta. Kotimatkalla Sisua alkoi häiritsemän joku jaloissa ja totesin sen takiaiseksi. Kotiin päästyä tutkin koiraa ja koirahan oli täynnä pienenpieniä litteitä ”takiaisia”. Oli tuskaisaa nyppiä niitä irti yksitellen, mutta minkäs teet, kun litteinä niitä ei saa edes kammattua pois. Sisusta toimenpide oli maailman kiduttavin ja se kiljahteli ja örisi vastalauseeksi (puhumattakaan raivoisista yrityksistä sätkiä neliraajaisesti). No Sisusta näitä lähti parikymmentä. Tajusin katsoa muutkin koirat ja JIPPII! Jokaisesta koirasta näitä takiaisia löytyi se parikymmentä! Jekusta vähiten. Mutta nämä takiaiset on siitä pirullisia, että ne heti vetää turkin ympärilleen pieneen takkuun. Pupulla ne saa vielä kaivaa pörröisen turkin sisältä.

140917-DSC_5699

Metsässä on niin mukavaa 🙂

140917-DSC_5705-001

Koko poppoo

140917-DSC_5711-001

Sisu 17vk ja 4,9kg


Treenikausi alkoi

Posted on

Jekun ja Hupin agility alkoi taas kesätauon jälkeen. Hupi oli hieman kesäterässä ja heräsi vasta toisella rataharjoittelulla. Mutta aina se on ollut hitaasti lämpeävä. Jekku taas syttyi nollasta sataan sekunnissa. Radalla mun mokaillessa, koira suoritti monia ylimääräisiä esteitä… Jos ei emäntä anna käskyjä, niin voihan sitä yhden putken ja hypyn mennä varuiksi. Itse olin aivan kesäterässä, ohajukset oli ihan mitä sattuu, juokseminen kahden kanssa radalla oli hiostavaa, mut eiköhän se siitä kun pääsee taas rytmiin.

Koirissa on ollut nyt jännä huomata, että radalla liikkuminen on niille suuri intohimo ja palkinto. Ne eivät enää odota radan lopussa saatavaa ruokapalkintoa.

Sisu odotteli agilityn ajan häkissä radan reunalla. Jekun suoritusvuorolla häkissä oli myös Hupi. Pientä protestointia häkistä kuului, mutta meni paremmin kuin odotin. Ainut tuska oli raahata tuota painavaa metallihäkkiä mukana, availla ja sulkea sitä siellä. Haastetta toi myös 3 koiraa hihnan päässä. Treenipaikka Koirakoulu Kompassissa on toisessa kerroksessa, pitkien portaiden päässä, niin mitään rengassysteemejä ei voi ottaa häkin alle.

Agilityn jälkeen alkoi näyttelyharkat, jossa Sisu pääsi harjoittelemaan. Odotin pientä aristelua, mutta ei, poika porskutti kuin vanha tekijä. Ekaa kertaa näyttelyhihnassa ja silti ravasi kauniisti.. Seisomisessakin on viimein mennyt oppi päähän ja koira malttaa jo seistä. Pöydällä tuomarit oli kavereita ja hampaatkin näytettiin hienosti. Harjoittelun jälkeen päästettiin kaikki leikkimään ja agilitypojatkin pääsi muiden joukkoon, huilattuaan häkissä. Kaikille puettiin poikakoirien vaipat, sillä sisätiloissa voi herkästi nousta jalka. Meillä ei ole noussut, mutta mieluummin laitan vaipan, kuin jynssään lattioita tai verhoja. Sisukin pääsi harjoittelemaan vaippaa. Vähän se häiritsi, mutta silti leikit onnistui harjakoira lapsosten kanssa.

140916-DSC_5693-001

Porukkaa treeneistä (Hupi liekeissä, Tira puuteri, Zulu naku, edessä valkea Selene puuteri, Jekku ja Sisu)

140916-DSC_5695-001

Pikku Sisu ja ison pojan vaippa.


Palkintoja

Posted on

Muistan sen ajan, kun haaveilin, että koirani saisi kehässä edes sen yhden ruusukkeen ja lottovoitto olisi, jos ihan sertinkin saisi. Nyt niitä on tullut ja viime viikolla postiluukusta tipahti myös Hupin Suomen muotovalio diblomi. Talossamme on nyt kaksi suomen muotovaliota, uskomatonta, tämmöisestä aikanaan vain haaveilin…

Joka näyttelyn jälkeen nakkaan ruusukkeet vain kirjahyllyyn pinoon, osa on ollut kehyksissä useamman vuoden. Pystejäkin on kasa, vaikka nykyään yritän ottaa palkinnot lahjakortteina, jos mahdollista. Olen osan ruusukkeista ja palkinnoista vienyt töihini kouluun ja lahjoitellut meillä käyville lapsivieraille leikkeihin. Silti niitä on paljon. Nyt sain vähän taas järjestettyä niitä. Ylimääräisille ruusukkeille pitäisi ostaa iso lasinen maljakko, jonne ne voisi vain nakata. Olen tälläisen joskus kuvissa nähnyt ja se näytti hauskalta.

140912-DSC_5662

Kirjahyllyn päällys olohuoneessa.

140912-DSC_5667

Yksi hienoimmista pysteistä. Unin villakoirien erikoisnäyttelystä voittama sertipatsas, näitä ei muualta saa.

140912-DSC_5663

Jekun ja Hupin valiodiblomit ja Hupin tittelilappuset sekä niihin kuuluvat ruusukkeet. Kehykset on ikeasta, tarkoitettu paksuille kehystettäville.

140912-DSC_5665

Sekalaista seurakuntaa, isoimpia, hienoimpia ja tärkeimpiä ruusukkeita. Siinä on on Pupun, Hupin, Jekun ja Wilman ruusukkeita. Loput odottavat pahvilaatikossa maljakkoa.

140912-DSC_5666

Unin ruusukkeita. Tähän en raaskinut koskea. Koiran, jonka kanssa sain tämän voittokulun kokea, mitä on pärjätä ja voittaa ja joka sytytti voitonjanon.