loka 29 2008

Laatuaikaa

Posted on 29.10.2008 by admin

Neidit saivat tänään laatuaikaa vuorotellen. Keskipäivällä Ilo oli yksikseen mukana hakemassa Simoa kerhosta autolla. Anopilla käytiin iltapäivällä ja Naomi sai olla mukana siellä. Sai rauhassa tutustua uusiin ihmisiin ja uuteen paikkaan, mutta reippaastihan tuo painalsi kämpän tutkimassa ja oli rapsuteltavana. Kerjätät myös osasi loistavasti. Ja lähdön hetkellä, katseli, että jäänkö tänne vai tuunko mukaan . Alku illasta käytiin kauppareissu ja Pupu pääsi sinne mukaan. Sillä aikaa aina muut oli kotona odottamassa. Koirilla oli kivaa päästä välillä ihan yksikseen ja saada huomiota vain itselleen, kolmen koiran kanssa kun kilpailu on kovaa.

Ainut mikä hämmästytti, Naon tullessa kotiin, se alkoi pomotella ympärillään riekkuvaa Iloa. Kai se kattoi, et tyyppi oli ollu pomon paikalla kotona, kun hän oli poissa ja päätti muistuttaa arvovallastaan. Nao siis kevyesti örisi ja nousi Ilon selän päälle. No ei tämä kummallista ollut, edellisessä kolmikossa 2kg pomokoira Roosa teki samaa alemmilleen.

Laatuajasta pitää huolta myös lapset. Pojat paapoo koiria sekä vanuttaa ja venyttää niitä. Koirat antaa poikien vanuttaa ja venyttää, koska pojat ei satuta. Koirille pojat on varmaan rapsutus- ja ohjelma-automaatteja. Tarpeen tullen pojat osaa kyllä myös kieltää oikeaoppisesti. Ilon joku aika sitten kokeilema poikien näykkiminenkin loppui ennenkuin kunnolla alkoikaan. Pojat sai ohjeet kieltää Iloa ja jatkaa näykkimisyrityksestä huolimatta. Lisäksi opastin pojat, etteivät menisi silittelemään Iloa nukkumapaikkaansa (mielistelyä koiran mielestä) vaan pojat kutsuvat aina Ilon ylös makuupaikaltaan silitettäväksi. Koulutus onnistuu pojilta myös, osataan pyytää istumiset ja tassun annot.

Koirilla oli tänään herkkupäivä. Toin taas eläinkaupasta hirven ja poronluita. Niitä onkin sitten kaluttu koko ilta. Ostin 4 ettei tule riitaa… Lähinnä siksi, että Pupu on taas viime päivänä popsinut enemmän vaatteita . Yhet lasten kalsarit, sukkaparista molemmista kärjet jne.

Voisiko onnellisempia olla?

Ilo taas matkalla lutkuttamaan Ossin käsiä (raivostutttava tapa, jota Ossikin huomaamattaan ruokki laskemalla käden saataville)

Venyy ja vanuu, miten ihmeessä Ilo voi olla noin pitkä pötkö?

MIKÄ TÄÄ ON??

Häh, puhuks joku musta?

loka 28 2008

Naon silmät, takkua ja riehumista

Posted on 28.10.2008 by admin

Naon silmänaluset elää omaa elämäänsä. Olen pikkasen saanut niitä nyt hillittyä jättämällä koiralta nappulat pois ja lisäämällä raa’an lihan. Valuu ne nytkin, mutta nyt ei ole niin poskia myöten märkänä. Tärkein on tuo silmien puhdistus ja suojaus, silloin ei pääse bakteerit jylläämään ja värjäämään. Pahimmalta silmät näyttää kun naama karvat pääsee kasvamaan liikaa ja kauneimmillaan heti ajeltuna. Tässä näkee eron mitä nyt on, kun löysin tuon uuden ajeluvehkeen silmän alusille. Ihan ilme muuttunut… No viikon päästä tilanne on jo toinen

Ilo ja Pupu riehui taas tänään ja Himpula sai kyytiä, kuten myös mun jalka! Riehuessaan Pupu haukkasi vahingossa ohi suoraan jalkaani . Energiaa on sisällä riittänyt, kun koko päivän on satanut kaatamalla eikä olla päästy pitkälle lenkille. Pupukin oli taas ihan takussa, etten viittinyt sitä läpi kastella. Takkuja sillä riittää ja alan taas vaipua pikkuhiljaa epätoivon partaalle turkin kanssa. Sen turkin laatu on vaan niin pehmeä ja laskeutuva, että takkuuntuu, vaikkakin kyllä se Peppi siskokin takkuaa, vaikka on erilaatuinen tukanlaatu. Olen päättänyt ainakin olla ajelematta takaliston karvoja, jotta reisi lihakset saa edes jotain suojaa. Pupu menee seuraavaksi Turun näyttelyyn tammikuun lopussa, jos tukka riittää jaloissa, se saa uuden kampauksen, skandinaavisen leijonan tai modernin talven ajanksi. Jos tukka ei riitä, se leikataan takas continentaliin… Mulla on viha-rakkaus suhde tuon turkin kanssa. EI jaksaisi sitä pitkänä (kun alunperin kotin Pupun kotikoiraksi, kun tiesin etten jaksa pitää pitkää tukkaa), toisaalta tuo pitkä turkki on valtavan kaunis.

loka 27 2008

”Studiokuvat”

Posted on 27.10.2008 by admin

Ärsyynnyin niin Club show studiokuvien huonosta laadusta, että pläjäytettiin kokeeksi omat, kun tytöt kävi tänään pesussa. äläkää nähkö tuota ryppyistä verhoa noissa kuvissa . Pömpeli minkä päällä koirat seiso, oli Naolle hieman pieni ja sen asento oli hieman tommonen tönkkö.

Nyt sitten ohensin hieman Ilon korvia, ei se kyllä missään näy. Toivottavasti nyt ne pysyy sateella pystyssä. Naolle löysin hyvän vehkeen silmänalus karvojen ajeluun. Se on Braunin silkfinish bikinitrimmeri (KUVA) ja siihen oleva kulmakarvojen muotoilu pää.

Hurjasti on Naon tukka kasvanut, kun vertaa tähän 3.8.2008 otettuun:

loka 26 2008

Korvat, hymy ja mummonmyssyjä

Posted on 26.10.2008 by admin

Ilolla on jättikorvat, siitä ei pääse mihinkään. Niiden karvat on nyt kasvaneet puolisen vuotta, pentunahan niitä ajeltiin hampaiden vaihtumiseen asti. Nyt karva alkaa painaa ja mietinkin pitäisikö karvoille tehdä jotain. Normioloissa ne pysyvät hienosti pystyssä mutta sateella ja pesussa ne muuttuvat luppakorviksi märkien karvojen painosta. Jotkut on suositelleet ohentamaan korvakarvoja, koska puuterina ne on paljon paksummat kuin nakuilla ja täten myös painavammat. Korvat kuulemma myös muuttuvat tunkkaisen näköisiksi kun ovat hyvinhyvin karvaiset. En ole vaan vielä raaskinut vaikka ohentaminen ei kyllä muuta ulkonäköä ollenkaan.

Ilo osaa myös hymyillä. Tämä saa monet hämmästelemään, koska luulevat koiran irvistävän vihasta. Jotkut koirat oppivat ihmisiltä tuon hymyilyn, eli kun ihmiset aina hymyilee koiralle ystävällisyyttään, koira oppii vastaamaan samalla eleellä, vaikka irvistys olisi koirankielessä ihan jotain muuta. Toisilleen koirat eivät koskaan hymyile, vain ihmisille. Yritin tuosta saada kuvia, mutta kamera ei ollut tarpeeksi nopea.

Meillä on pari kertaa päivässä mummoja. Neidit saa ruokailua varten huput päähänsä, ettei karvat lojuisi ruokakupeissa. Ilolla ja Naolla on Simon housujen lahkeet, kun en ole saanut ommeltua mistään kivasta kankaasta niille nättejä. Pupulla on Hello kitty huppu (joka oikeasti on semmoinen lasten pipo, minkä saa monella eri tavalla. Koirat ei myöskään enää tarvitse erottaa ruokailua varten. Kaikki syö reippaasti kuppinsa tyhjäksi ja sitten lopuksi tutkivat toistensa kupit. Ahne possuja siis nykyään kaikki. Jopa kädestä tarjotut kurkut menee vauhdilla alas. Ja Nao tuntuu rakastavan ananasta…

Eilen tosin Pupu oksensi kaiken ylös. Tutkailin oksennuskasoja (isoja) ja ne sisälsivät ruokaa sekä puruluiden isoja kappaleita (solmuluita), koira siis nielee niitä isoina paloina… No syyllinenkin tuli kolmannessa oksennuksessa, jotain sinistä puuvillaa. Koira siis syö edelleen vaatteita .

Näin meillä syödään

Club shown studiokuvat tulivat. Itse en ole lainkaan tyytyväinen niihin, aivan tyhmästi käsiteltyjä kuvia… Ilo siis juniorinartuissa ja Naomi Avoimen luokan nartuissa. LINKKI KUVIIN.

loka 22 2008

Mietintää koirista

Posted on 22.10.2008 by admin

Eilen illalla kun kuljin piiskaavassa sateessa kotiin 15 minuutin matkan villakoirien näyttelyharkoissa, mietin koirieni tilannetta. Mietin, etteivät ne meinanneet pärjätä siinä säässä. Mietin, mitä järkeä on roduilla, jotka ei pärjää koiranilmassa kulkea ja joita pystyi kuljettamaan kunnolla vain kauniilla lämpimällä säällä. Pupu piti verhota ulkoilua varten kurahaalariin tai kotona olisi odottanut iso kuivautus ja takkuoperaatio, saati että pylly olisi palellut lyhyessä turkissaan, joka ei ole vielä kasvanut edellisen näyttelyn jäljiltä (taino takutti se pukukin, mut vähempi). Nao pärjäsi suht koht takissaan mutta Ilo. Ilon turkki ei kestä pukemista ilman valtavia takkulaattoja, niimpä koira oli kaiken vihman armoilla voidakseen lenkkeillä, kuten koirat yleensä. Harjakoiran turkki vaan on kuin ihmisen hiuksi, se kastuu samantien kun vesi osuu siihen. Ilo on vielä niin pienikokoinen, että kylmä tulee helposti. Miten nämä pärjäävät talvella?

Mietin miten ennen oli kun kuljetin sekarotuisia Oskua ja Tessua koulutuksissa. Minulla ei ollut autoa, vaan kuljin parin kilometrin matkan kävellen/pyörällä eestaas ja innokkaana koiraihmisenä myös sateella. Lisäksi koulutus kesti tunnin. Molemmilla koirilla oli hyvin tiivis turkki pohjavillalla. Molemmat kastuivat päältä, mutta turkin sisällä oli edelleen kuivaa ja lämmintä. Takkia ei pahemmin tarvittu ja pakkasetkaan ei haitanneet. Tessulla tosin lapsuudesta johtuen käytettiin alkuaikoina takkia (turkki oli hyvin ohut), mutta aikuistuessaan sekin sai hyvän turkin jolla pärjäsi. Mikään ei siis estänyt täysipainoista koiranelämää. Toki näistä koirista tuli lisälahjana sitten valtavat määrät koirankarvoja kaikkialle…

Sitten satuin katsomaan tänään BBC dokumentin koirien jalostuksesta ja näyttelyistä, siitä kuinka metsään on menty monilla roduilla. Mietin, että miten sattuikin osumaan juuri tänään tuo video kohdalleni. Ja jäin miettimään taas näyttelyiden tarkoitusta. On se kivää käydä näyttelyissä ja pokata palkintoja, mutta pitäisi muistaa, ettei näyttelyt oikeasti palvele jalostusta ja että viallisia koiria menestyksestä huolimatta ei pitäisi käyttää jalostukseen (ja viallisella en tarkoita jotain kippurahäntää tms vaan oikeasti elämän laatuun vaikuttavia vikoja). Näyttelyt ovat hauska harrastus ja jotka pitäisi ottaa leikkimielellä, vähän kuin missikisat. Niin, ettei koiran tarvitsisi kärsiä näyttelyiden takia, esim. turkkinsa puolesta. Harjakoirilla, meidän puutereilla tätä ongelmaa ei niin olekkaan (karvattomilla ehkä on, jos käytetään karvanpoistoaineita ym), vaikkakin kyllä noita turkkeja vähän säästelee kurasäällä. Mutta näillä onneksi turkki saa olla luonnollisesti kulunut latvoistaan. Pupulla on tuosta turkistaan enemmän harmia, kun takkukausi on pahimmillaan ja kun kylmät säät on tulossa. Takareiden lihakset on pahasti sään armoilla. Vaikka viime viikonloppuinen voitto tuntui makealta, niin onko sen hinta se, että koira ehkä kärsii parissa päivässä takkuuntuvasta tukasta, ajellusta takapäästä sekä ostatukasta, joka yrityksistä huolimatta on aina silmillä. Ja lisäksi se, että koira ei voi elää ihan normaalia koiranelämää tuon tukkansa kanssa… Mielestäni kauneus ja sen vaaliminen ei saa mennä koiran onnen edelle tai koirasta tulee esine.Ajatus aina välillä katoaa päästäni, mutta pyrimme jatkamaan normaalia elämää, koiran näkökulmasta ja turkki joko pysyy mukana tai ei. Näyttelyissä käymme, mutta se tulee varmasti näkymään ei niin täydellisenä turkkina, mutta onnellisena koirana.

Videolla on osa pätkistä suht hurjannäköistä (mm. epileptinen koira ym), mutta myös aivan loistavia kuvia koirista 100 vuoden takaa verrattuna nykypäivään. Siinä näkee miten metsään on menty… Suomessa käsittääkseni ei ihan noin rajusti kuin Briteissä, mutta suuntaus on ollut sama. Ohjelma on 6 osassa ja se on englanninkielinen. Pätkät kestää 10min.

Tähän vielä muutama kuva villakoirista ammoisilta ajoilta… Ollaanko kaukana tästä? Rakenteellisesti ei niinkään…

1700-1800-luvulta

Lisättävä vielä ei-ehkä-niin aiheeseen liittyen linkki, jossa aivan ihana parti-color eli kaksivärinen isovillakoira. Näitähän Suomessa kasvatetaan epävirallisesti lähinnä toy ja kääpiö koossa, mutta tuo iso on komea ja kaunis trimmi…

LINKKI SIVUILLE

loka 22 2008

Harjoituksissa

Posted on 22.10.2008 by admin

Tottelevaisuuskoulutus oli peruttu, joten suuntasin villakoririen näyttelyharkkoihin kennelliiton tiloihin, kunhan oli ensin hakenut kaikki koirat mukaan. Pentuharjoitukset oli menossa, kun mentiin sisään ja koiria oli valtavasti. Ensimmäistä kertaa Nao vaikutti vapautuneelta. Istui vieressäni, sekä kävi välillä haistelemassa muita odottajia, jotka tulivat tarpeeksi lähelle. Haukkuminenkaan ei häirinnyt, vaikkei villakoirat mitään hiljaisia ole.

Pupu juoksee hvyin, mutta seisomista yriteltiin treenata. Jostain syystä Pupu alkaa venkoamaan ja haluaa katsella minua seistessään. Vapaana seisotus onnistuu hyvin, joskin häntää pitäisi päästä nostamaan. Yritin nyt sitten määrätietoisesti palauttaa koiraa oikeaan asentoon, yhtään komentelematta. Koska jos koiralle tulee epävarma olo, se hakee entistä enemmän minusta apua.

Pyöräytin myös kokeeksi Naomia ja Iloa. Nao kulki todella kauniisti ja nyt ekaa kertaa jopa hyvinkin reipasta vauhtia. Ilon taas on vaikea pitää ne kaikki neljä jalkaa siellä maassa. Ilo siis on kaikki neljä jalkaa ilmassa, ei kahdella jalalla. Tuollakin oli joutunut odottelemaan aika tovin, niin paloi innosta päästä harjoittelemaan ja saamaan herkkuja. No onnistuihan se lopulta…

Villakoirien näyttelyharkoissa on ihan erillainen tunnelma kuin harjakoirilla. Harjakoirien kanssa nuo harjoitukset on letkeää yhdessä oloa ja muiden kanssa juttelua. Uudet myös otetaan hyvin vastaan. Villakoira harjoituksissa on jotenkin tönkömpää. Siellä ei tunne monia eikä tutustuminen jotenkin ole niin helppoa. Siellä ehkä treenataankin enempi hampaat irvessä kuin harjakoirien harkoissa. Tätä ei vaadita siellä tietenkään, mutta näyttelyissä villakoirien on käyttäydyttävä moitteettomammin kuin harjakoirien. Villakoirien harjoituksia on tietysti harvemmin ja mukana käy hyvin paljon ensi kertalaisia, nytkin oisin arvioinut noin 40 pentua ehkä + konkarit päälle.Lisäksi lopussa ei ole jutustelu ja koirien leikkiaikaa kuten harjakoirilla…

Pupukin kuvissa…

loka 19 2008

Nyt se on jo maailmanvoittaja

Posted on 19.10.2008 by admin

ainakin isännän puheiden mukaan . Ei kuulemma saa komennella, kun on Maailmanvoittaja.

Nyt mietinnässä on Jyväskylän näyttely, josko lähtis sinne. Huomenna vielä mahis ilmottautua. Mutta lottoarvonta menossa, että kenen kanssa. Jaana on lähdössä, niin saisi kyydin. Periaatteeni on ollut, etten ilmoita Pupua kalliisti enkä kauas, mutta eilisen jälkeen ei oikein tiedä. Ajatuksena on, että se joka ei mene Jyväskylään, menee ensi vuonna Turkuun. Saa nyt nähdä…

Mistä sitä saisi reippaan aputytön näyttelyyn? Semmoisen joka voisi esittää osan koirista, jos kehät samaan aikaan. Ja joka olisi innostunut lähtemään klo 5 aamulla jonnekkin perähikiän ryhmänäyttelyyn… Jos tämmöisen löytäisi, voisi ilmoitella vapaammin kaikkia koiria näyttelyyn.

loka 18 2008

Ei se tukka taida lähteäkkään ;o)

Posted on 18.10.2008 by admin

Pupu pääsi yllättämään minut ja tuli tänään Hämeenlinnan näyttelyssä VSP:ksi (vastakkaisen sukupuolen paras, eli toiseksi paras musta/ruskea/valkoinen isovillakoira, vain uros vei voiton). Ja mikä parasta, Pupu sai myös ensimmäisen sertinsä, enää kaksi tarvitaan muotovalion arvoon.

Jälkikäteen mietin, että käyttäydyin varmaan kuin hölmö pärjäämisen jälkeen, kun se ei yksinkertaisesti jotenkin mennyt tajuntaani, vaikka muut hihkuivat ympärilläni… Kotona vihdoin alkaa tajuamaan mitä tapahtui, miun kotikoiraksi ostettu koira voitti oman luokkansa, kaikki nartut ja oli toiseksi kaunein. No kyl mä oon aina tiennyt, että se on kaunein, ainakin minun silmissäni .

Pupun arvostel meni näin (tuomarina: Inga Siil):

Erittäin hyvänkokoinen, feminiini narttu. Kaunismallinen pää, mutta ilme voisi olla parempi. Erinomainen kaula. Tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Vankka luusto. Erittäin hyvä runko. Hyvä hännänkiinnitys. Erinomainen turkinlaatu ja väri. Erinomainen tempperamentti. Löysät kyynärpäät liikkeessä. Liikkuu reippaasti, mutta voisi kantaa itsensä paremmin.
JUK-1, VSP, SERT

Päivän kruunasi, että Scarpebox kennel oli koko näyttelyn toiseksi kaunein kasvattajaryhmä (BIS-2 kasvattaja). Pupu paineli isossa kehässä kunnon matoilla, Pepin ja Brunon perässä todella komeasti kahta sataa. Pikkukehässä kun neiti lähinnä tuijotteli muo. Pikkukehän lattia oli myös hyvin liukas.

Nao ja Ilo olivat näyttelyssä turisteina ja harjoittelemassa kehässä oloa. Naomi oli erittäin reippaana, mitä nyt isot mastiffit hieman pelottivat. Kasvattajan tytär Anni kiepautti Naoa tyhjässä kehässä, hienosti neiti meni ja oli kiva nähdä koiraa välillä toisesta kuvakulmasta. Itsekkin kävin nakin kanssa molempien tyttöjen kanssa treenaamassa ja tosi hyvin meni. Nao omaan rauhalliseen tahtiin ja Ilo tärppästikkelinä syöden mun sormet.

KUVIA NÄYTTELYSTÄ TÄÄLLÄ (kakkoskamera edelleen, joten laatu luvattoman huonoa!)

MUUTAMA VIDEO NÄYTTELYSTÄ (näissä taas Picasa pakkaa niitä, joten jos haluaa nähdä tarkempana videoita, niin voin lähettää sähköpostiin).

Pupu

Scarpebox BIS-2 kasvattajaryhmä (vas. Scarpebox James Brown ”Bruno , Scarpebox Pretty Brunette ”Peppi”, Scarpebox Brown Canella ”Pupu” ja Scarpebox Kissed By Nihgt ”Enska”)

Pupu ja pokaalit

Sininen eläintarha

Aktiivisempi facebookissa: https://www.facebook.com/sininenelaintarha/

Author Archives: admin