Author Archives: admin

helmi 15 2013

Hoitamista ja ruokajuttuja

Posted on by

Pojille on tullut ihme tapa nuolla Naomin vuotavia silmiä. Alussa niissä oli Lanoliini-rasvaa suojaamassa, mutta nyt ei ole ollut sitäkään ja silti niitä hoidetaan. Yleensä Naomi makaa ja murisee ja usein Hupi, välillä Jekku tarmokkaasti putsaa molempien silmien alusien vuodot.  En tiedä onko se hyvä vai huono, pahentaako se värjäytymistä vai ei 😀

Ollaan kokeiltu koirille halvempaa nappulaa, normaalin Acanan sijaan. Kokeilussa on nyt ollut ANF lammas-riisi. Iso säkillinen sitä on kohta syöty (eli noin 12kg) ja alussa se näytti ihan hyvältä, mutta tänään korvia tarkastaessa tuli taas karu totuus. Jekkua lukuunottamatta kaikkien korvista tuli ruskeaa möhnää ja Pupulla oikein järjetön klimppi. Jollekkinhan tämä on normaalia, että koiran korvista tulee möhnää ja niitä pitää putsata, mutta ei meillä. En muista vuosikausiin puhdistaneeni Naomin korvia ihan puhdistusaineella ja Hupinkaan korviin ei ole koko 4kk meillä olo aikana tarvinnut koskea. Yleensä korville on riittänyt vain nyppiminen. Kaipa minä ja koirien elimistö on tottunut liian hyvälle 😀

No joka tapauksessa olen ajatellut ottaa nappularuuan osaksi myös tuoretta ruokaa. Tällä hetkellä on alettu pikku hiljaa tuomaan ruokaan noita itse tekemiäni liha-kasvismössöjä ja niiden loputtua ihan lihaa/valmiita raakaruoka pötköjä. Kaikille aloitettiin pienellä tipalla ruuan sekaan ja siitä teelusikallinen kerrallaan lisätty määrää. Naomi on aloittanut vielä varovaisemmin, koska sen sairas elimistö reagoi yleensä huonoiten muutoksiin. Kukaan koirista ei ole valittanut moisten herkkujen lisääntymistä kupissa 😀 Aikanaanhan meillä on ihan barffattukkin luilla ja raakaruualla, mutta ei me ainakaan ihan vielä viittitä siihen lähteä, mennään tälleen nappulaa + lisuketta linjalla.

Anna jo, enkö mä jo seiso kauniisti, annaaaaa 😀

helmi 15 2013

Hankalaa aikaa

Posted on by

Minulla on lonkat kiukutelleet viimeisen viikon, rasitusvammaa lääkärin mukaan, joten koirat ei ole päässeet kunnolla lenkkeilemään. Onneksi on tuo oma piha, jossa ne voivat sitten porhaltaa pahimmat virtansa pois, mutta ei se silti kävelylenkkejä korvaa. No isäntä on ottanut välillä yhden koiran mukaansa ja käynyt pitkän lenkin. Pari päivää nuo koiran helposti pärjäävät pelkillä korttelikierroksilla, sitten alkaa selvästi pikku hiljaa vieteri kiristyä ja Jekussa se näkyy yleensä ensimmäisenä. Se alkaa hälyttää pienimmästäkin ja hälytykset menee vähän yli, suurella voluumilla ja kauhealla kohkaamisella. No reipas lenkki ja meillä on taas pahimmat purkanut poika, joka osaa taas hälyttää ovesta tulijat, ihan normaalilla äänensävyllä.

Hupi on osannut ihan itse purkaa liika energiaa, sinkoillen pitkin kämppää. Erityisen hauskaa on hyökkäillä aikuisten niskaan ja ihan parasta on pureskella kävelevän Pupu jalkoja 😀

Hupi on treenannut tulevaisuutta varten mm. koulun pihan laidalla seisten (juoksevia ja kiljuvia lapsia), ei pelottanut, olisi halunnut mennä leikkiin mukaan. Sitten käveltiin parkkihallissa harjoittelemassa kaikuvaa tilaa, ihmisiä, rämiseviä kärryjä ym. EI mitään pelkoa, häntä pystyssä tepsutti kun vietiin rämisevät kärryt pois. Näitä kaikkia asioita on muutkin koramme pentuaikana harjoitelleet.

Kuvissa on nyt näynyt Hupin yllä pinkit valjaat. Normaali arjessa emme valjaita käytä, mutta kun extempore nappaan pojan mukaan, on nuo yleensä käsillä ensimmäisenä. Hupin omaa pantaa ja hihnaa kun ei aina jaksa selvitellä isosta sotkuisesta hihna nipusta, jollei olla kaikkien kanssa lenkille lähdössä…

Parkkihallissa harjoittelemassa

Ei pelottanut rämisevät kärrytkään

Pikku neiti meni ”nukkumaan” Hupin viereen

helmi 11 2013

Tupsuja

Posted on by

Ryvettynyt Hupi kävi eilen pesulla ja kyllä jaksaa edelleen naurattaa prinsessan elkeet jalkojen kanssa, etenkin etujalkojen. Jos kampa vähänkin nappaa kiinni, vaikka ei olisi edes oikeaa takkua, niin yksi huutaa kuin heikkopäinen, kuin jalkaa olisi poikki leikkaamassa. Samalla koko koira kääriytyy kilpikonnapuollustusasentoon, vetämällä etujalat kippuraan ja suojaamalla takajaloilla etujalkoja ja vielä pääkin tulee tielle. Ja sitten kun on vielä noi lyhyet tappalajalat…  Jatka siinä sitten hommia mistään välittämättä… Välillä ei voi kuin nauraa urpolille. Mutta homma jatkuu silti, olen nyt löytänyt onneksi asennon, missä tuo kilpikonnapuollustus ei niin haittaa. Eli koiran pää minuunpäin, koira selällään, etujalat vedetään suoraksi päätä kohti. Näin takajalatkaan ei pääse tielle.

Eilen pesun päätteeksi otettiin muutama kuvakin. Ja kokeilin jo tukan niputustakin. Otsatukka meni nyt kiinni ja partakarvojakin yritin, mutta parta ei taida vielä olla tarpeeksi pitkää. Lhasa apsoilla ja shih tzuilla, nuo partakarvatkin yleensä niputetaan. Ajattelin että pysyisi Hupillakin ehkä puhtaampana ja ainakin näyttelyihin haluan sen kiinni. Tai siis matkalla näyttelyyn, jottei kehässä ole märkäpartainen ja sotkuinen kaveri. Partakarvoja kiinnitettäessä pitää vaan olla tarkkana, ettei vahingossa niputa koko suuta kiinni 😀

Moooiiii, emmä mitään näe 😀

Ja sit emäntä kokeili tällästä!

Mut ei parta pysynyt vielä, mut töyhtöä joutuu näkyväisyyden parantamiseksi pitämään.

Melkein 6kk

Hieno pää <3

helmi 9 2013

Hidas vai kauhean viisas?

Posted on by

Mä mietin onko tuo Hupi vähän hidas mieleltään vai onko se vain niin viisas, että esittää vähän tyhmää, koska tyhmä pääsee helpommalla…

Koiraan meinaa kaatua monet kerrat päivässä ja silti se ei opi millään, että ois syytä siirtyä pois jaloista, muut osaa kyllä livahtaa jaloista ennen yhteen törmäystä.

Kun pitää lähteä lenkille, laitan muille pannat ja Hupi katselee sivummalta. Istuu ja ihmettelee, kun pyydän sitä pukemaan omansa. Jossain vaiheessa lamppu syttyy ja koira tulee pukemaan pantansa.

Lenkillä kun kävellään ja koira alkaa vetämään, pysähdyn, niin koira vaan seisoo ja seisoo ja miettii, miksi ei pääse eteenpäin 😀 Pienellä avituksella löysää hihnansa ja matka jatkuu. Jos yritän muille toimivaa äkkikäännöstä, niin eihän Hupin aivot ehdi mukaan, Se ei tajua, että suunta on vaihtunut, ei vaikka sen tekisi 10 kertaa peräkkäin. Muut osaa jo ennakoida ja varovat vetämästä, mut yks ei vaan hoksaa 😀

Pihalta sisälle pyydettäessä koira juoksee ovelle ja jää sihen miettimään, että pitikö tästä tulla sisälle vai mitä mä olin tekemässä…Tätäkin on harjoiteltu jo koko meillä olo aika nameilla ja leluilla, jolloin se toimii moitteettomasti…

Ruokakupilla tai sen kolahtaessa, koira ei vaikuta ollenkaan hidasälyiseltä. Myöskään jos vaikka hihnan löystämisestä on palkkiona nami, se osaa salamana löysätä hihnansa…

Iltalenkillä upottavassa hangessa…

Yhet hullut vähän paini ja tätä yhtä hieman kieriteltiin hangessa 😀

Ah tätä talvea ja takuttavia lumipaakkuja

Oli Kekkukin mukana, mutta fiksuna seisoi vieressäni, eikä mennyt jahtaamaan Pupua hankeen (ja saanut sitten lumipesuja)

Suomen talvi, pimeä, kylmä ja luminen…

Eikä ketään ollut missään, oltiin ainoat hullut ulkona…

helmi 7 2013

Häkinpäällisiä ja pesua

Posted on by

Sain koirille tehtyä häkinpäälliset näyttelyhäkkeihin. Päällinen on PUL kosteususojakangasta ja Jekun suojuksessa on puuvillavuori, jottei koira sähköistyisi suojan kankaasta. Kulmissa on tähtinepit pitämässä suojaa muodossaan. Loppukankaasta tein pieniä pussukoita. Minulla on tapana pitää nappuloita ja muita nameja taskuissa ja kun ne lojuu takinkin taskussa pitkiä aikoja, niin nappuloiden rasva tulee kankaista läpi ja ei lähde enää millään irti. Nyt voin pitää noissa pussukoissa nameja, ilman että sotkeentuu.

Koko projektin ajan minulla oli kaksi apulaista, pienet pojat partioivat kankaan päällä sitä leikatessa. Ja kun nepitin lattialla neppipressillä, Hupi istui 10cm päässä tutkailemassa miettiväinen ilme naamallaan, miten homma toimii. Jekku makasi metrin päässä virallisena valvojana 😀

Kekku kävi taas myös pesussa, nyt ei kokeiltu uusia aineita, niitä odotellana postin mukana, joten mentiin ihan vaan perusetillä. Sitten olisikin vuorossa taas Hupin pesu. Nyt on jatkuvasti lumipaakkuja turkissa ja ne takuttavat huomattavasti poikien turkkia.

Poikien uudet häkin päälliset, vielä pitää hommata heijastin tarraa.

Reunojen tähtinepit

Namipussukat

Kekun turkki täyttää koko ammeen.

Valmis, kivasti alkaa olla korvakarvoillakin mittaa.

Näillä kahdella on aina kiire lenkillä, tämä kuva aamulenkiltä, sininen hetki.

Näillä kahdella ei ole kiire minnekkään.

helmi 2 2013

Yhet jaksais

Posted on by

Otin tänään pätkän videota Jekusta ja Hupista, kun ne jaksaisi tota ota-kiinni-jos-saat -leikkiä loputtomasti. Tätä ne leikkii, kun Pupu on suljettu sisälle odottamaan omaa vuoroaan. Jekku jaksaa paeta jatkuvasti ja keveällä askeleella liitelee pitkin kantavaa hankea. Hupi tulee vähemmän keveällä askeleella perässä. Välillä Naomikin innostuu, lähinnä jos pojat porhaltaa terassin läpi. Naomi voi ajaa juuri terassin matkan, mutta kylmälle hangelle sitä ei juurikaan saa.

tammi 31 2013

Oikeat työvälineet

Posted on by

Pitää vielä hehkuttaa kunnon työvälineitä turkin kanssa. Olen käyttänyt vuosia aikalailla samanlaisia kampoja ja harjoja. Tietyiksi kestosuosikeiksi on noussut villakoirilla Doggymannin karstat ja muilla koirilla Madanin piikkiharjat. Kammat on nyt olleet mitä sattuu, osa jopa 90-luvun alusta vanhojen koirien jäämistöjä. Nyt ostin Turun näyttelystä kaksi uutta kampaa Turkkitaian Raijan suosittelemana ja jösses mikä ero oli. Kyllä se vaan niin on, että välineillä on väliä! Eilen laitoin Jekun ensi kerran noilla Spratt:sin antistaattisilla kammoilla ja kylläpä siitä irtosi höttömöttöä turkista, mitä vanhoilla vehkeillä ei ollut saanut pois. Varmasti helpottaa nyt takkuamiseenkin, kun kaiken ylimääräisen saa sieltä pois.

Luottovälineet: Vasemmalta Doggyman karstat, valkoinen ja sininen, Madan harjat, musta ja pinkki, merkitön kapea harja näyttelykehiin. Ja uudet Spratt kammat.

tammi 31 2013

Ruuantähteet koiranruokana

Posted on by

Olen miettinyt jonkun aikaa ruuantähteiden osuutta koiranruokana. Meillä jää usein ruuantähteitä, erityisesti pikkuneidin lautaselta, kun ei aina maistu. Lisäksi jää ihan ruokaakin kattilaan, jos jää niin vähän, että sitä ei kannata pakastaa. Joskus laitoin näitä koirille, mutta nyt en ole aikoihin laittanut. Jäin miettimään, että miksi heittää hyvää ruokaa roskiin, toki ruoka on pääosin viljoja (puuroa/makaronia jne), perunaa ym lisäkettä, joka ei ole koiralle niin optimaalista ravintoa, mutta samalla syötän superkäsiteltyjä nappuloita, joissa on riisiä. Voisin veikata, ettei nappuloiden vilja ole niin korkeatasoista, kuin kotiruuan. Joskus ruuantähteitä olisi melkein joka koiralle aterian verran, kunhan lisäisi lihan… Miksi siis syöttää kallista nappulaa, kun tuoretta ruokaa olisi tarjolla?

Yksi syy on ollut, etten halua mitään yllättäviä vatsavaivoja. Nappulaa syödessä ruoka ei juuri vaihtele ja mahat ei ole niin tottuneet vaihteluun. Joskus saavat valmiita raakaruokapakasteita ja itsetehtyjä mössöjä. Toinen on, että pelkään silmien alkavan Jekulla ja Naomilla vuotavan enempi, jos syövät ”hallitsemattomasti” jotain nappulasta poikkeavaa. Lisäksi sitä aina miettii vitamiinineja sekä ruuan suhteita. Pitäisi myös olla pakastimessa aina valmiina lihaa, jota heittää ruuan sekaan ja jonka saa nopeasti sulatettua, koska nuo ruuantähteet tulevat usein aika arvaamatta.

Mietin jo, että pitäisi omistaa possu, jolle ruuantähteet antaa, mutta ehkä pitäisi jalostaa tätä ajatusta ja alkaa syöttämään näille kotipossuille taas tähteet. Niin, että tietenkin aterian perustana olisi kuivamuona, mutta lisänä ihmisruoan jämät. Sillähän ne koirat ennenkin muinoin eli…

Ihmisen ruokaa vai koiranruokaa?