Author Archives: admin

helmi 26 2013

Harjakoirien värinvaihto

Posted on by

Harjakoirilla on tälläinen mielenkiintoinen ominaisuus, kuin värin vaihtuminen iän myötä. Riippuen vähän koiran väristä, on värinvaihto vähän erilainen.  Jekku oli pentuna punainen ja elää nyt vaihetta, jota kutsun ”valkoiseksi vaiheeksi”, jolloin turkki on valkeimmillaan. Sitten tuntuu, että kolmen vuoden kieppeillä väri palaa, ei ehkä entisenlaisena, mutta palaa kumminkin. . Tämä on tyypillistä riista/soopeli värisille turkeille harjakoirissa. Hyviä esimerkkejä on minusta tuttujeni koirat Nuusku (Wau Rakkauspakkaus) ja Topi (Tulimyrskyn Barbapapa), joiden kuvia sain luvan lainata blogiini.

Pentuna Topi oli värillinen/valkoinen

Viime keväänä, 2-vuotiaana Topi oli valkoisessa vaiheessa, tyypillisesti päähän ja häntään jää väriä.

Ja nyt joulukuussa 3v kieppeillä, väri on alkanut palaamaan, toki vaihdellen tästä eteenpäin edelleen, muttei enää näin radikaalisti

Sitten Nuuskun värin vaihtoa, aivan ihana suklaanruskea-valkoinen pentuna.

Valkoinen vaihe 2-vuotiaana.

Ja väri on palannut takaisin, ei ihan entisenä syvänruskeana mutta kauniina.

Kuva: Kauko Keränen

Naomi on käynyt samanlaisen värin vaihdon ollen pentuna mustavalkoinen ja siitä haalistuen aivan valkohopeaksi ja sitten meille tullessaan Naomi oli jo kaunis harmaan-valkoinen. Valitettavasti en löytänyt enää Naomin pentukuvia ja valkoisen vaiheen kuvia kasvattajan sivuilta.

Jekkuhan oli pentuna punainen

Ja elää nyt 2-vuotiaana valkoista vaihettaa

Saapa nähdä millainen Jekusta tulee kun väri palaa ja minkävärisenä se mahtaa tulla 🙂

DSC_5613-002

Päivitystä, Jekun turkinväriä 3-vuotiaana, jolloin väriä jo palautunut.

helmi 26 2013

Shampoita ja pantoja

Posted on by

Jekku oli shampookokeilusta niin takussa, että pesasin sen eilen illalla ja vietävä siitä tuli taas hieno. Taas oli uusi Raijalta Turkkitaikasta tullut shampoo testissä, mutta kun noita takkuja joutui aukomaan, niin eipä saanut ihan oikeaa lopputulosta. Jekulla selkeesti jos shampoo on vahvempaa kuten Summerwindsin shine-on ja nyt tämä Laser Litesin Turbogel, niin tulos on todella hieno, mutta takkuaa nopeasti. Ajattelin kokeilla turbogeliä suosikkini Royal Perfectionin Etlac shampoon kanssa, etlac toisi väriä ja turbogel laskeutuvuutta, veikkaisin, että hyvä yhdistelmä näyttelyyn.

Hupin kaulan kasvun kanssa olemme kohta pulassa, ehtymättömistäni pantavarastoista ei löydy juuri ollenkaan Hupin kokoa. Hupin kaula on paksumpi kuin Naomin ja Jekun, mutta tietysti roimasti hoikempi, kuin Pupulla. Nyt se on käyttänyt noita Jekulle hieman isoja, mutta sillä on paljon paksumpi pää ja kaikki ei sujahdakkaan, kuten turkillisilla ja pienempipäisillä koirilla. Toisaalta se on hyvä, ei sitten sujahda karkuunkaan, mutta noissa puoli kiristävissä on se hankaluus, että ne ei aina anna tarpeeksi tilaa sujauttaa päätä sisään. Niinpä muuten sopiva nahkainen puolikiristävä vinttikoirapantakaan ei meinaa mennä päähän. No nyt kaivoin Pupun pentupantoja, sieltä vaaleanpunaisen soljellisen vinttikoirapannan, se sopi hyvin, eikä mennyt edes pienimpään, mutta onhan tuo melkoisen tyttömäinen, kun olen tuollaiset sydän heijastimetkin siihen laittanut 😀 Harvoin enää on solkipantoja käyttänyt, kun niissä on nyhräämistä laittaa kiinni ja soljet kuluttaa noilla muilla turkkia. Mutta katsotaan menisikö nyt Hupilla vai joudunko minä ihan ostamaan sille oman pannan 😀

Siitä tuli vaan niin hieno <3

Ja sitten paketoitiin taas pää ja korvat, koska noista on ollut selkeästi apua.

Voiko poika laittaa pinkkiä 😀

helmi 24 2013

Ruokintasuunnitelma

Posted on by

Teen nyt ruokintasuunnitelmaamme näin vähän ylös, sillä aikaisempiakin on ollut hauska lukea ja miten on toiminut. Tarkalleen ottaen palaamme vanhaan hyväksi havaittuun ruokintamuotoon mitä syötiin pitkiä jaksoja aikaisemmin. Se koostuu laadukkasta nappulasta, jota on ruuasta 2/3-1/2 annoksesta. Loppu koostuukin raaoista lihoista, eli sitä 1/3-1/2 annoksesta, vähän päivästä riippuen. Saapi nähdä laajeneeko tämä sitten jossain vaiheessa raakaruokintaan vai mihin suuntaan. Totesin vaan itselleni, että raakaa on pakko ujuttaa ruokavalioon, nyt pelkällä nappulalla ja harvinaisilla lisukkeilla elettynä, koirien mahat ei kestä juuri mitään muutoksia. Aina kun raaka on ollut kuvioissa mukana, on mahatkin kestäneet paremmin. Mutta koska nuo otukset on olleet niin pitkään kuivanappulan vetäjiä, niin teemme hidasta siirtymistä tuohon raakaan. Tällä hetkellä raaka tulee muodossa Oskarin lihapullat, sillä niistä on helppo annostella pieniä määriä. Naomi saa tuskin havaittavan hippusen, koska sen vatsa on kaikista herkin. Hulluinta on, että Naomi söi vielä 2v sitten täysin barffia, kun muut ei oikein sopineet ja pikku neidin syntymän takia siirryttiin nappulalle ja sen jälkeen ei ole Naomin vatsa kestänyt enää oikein raakaa.

Tämän hetkinen ruokavalio:

Pupu:
reilu 2dl Acana Wild Prairie (viljaton ruoka)
1dl  ANF lammas-riisi/Brit Care lohi-peruna (Pupu syö vanhoja jämiä pois)
1 Oskarin lihapulla
Pieni loraus öljyä, nyt Nutrolin (välillä lohiöljy/Eforion ym)
½tl puolukkajauhetta

Naomi
1,5dl Acana Wild Prairie
Hitunen Oskarin lihapullaa
Pieni loraus öljyä, nyt Nutrolin (välillä lohiöljy/Eforion ym)
½tl puolukkajauhetta

Jekku:
1dl Acana Wild Prairie
½-1dl Orijen 6 fish
1 Oskarin lihapulla
Iso loraus öljyä, nyt Nutrolin (välillä lohiöljy/Eforion ym)
½tl puolukkajauhetta

Hupi:
2dl Acana Wild Prairie
1dl Orijen pentu (jämät loppuun)/6 fish
1 Oskarin lihapulla
Iso loraus öljyä, nyt Nutrolin (välillä lohiöljy/Eforion ym)
½tl puolukkajauhetta

Kuten huomaa, turkilliset näyttelykoirat saa hieman tuhdimpaa sapuskaa ja öljyä enemmän ja kotoilijat saa sitten hyvää mutta hieman kevyempää sapuskaa ja vähemmän öljyä. Toki sekin vaikuttaa, että kotoilijat on leikattuja narttuja, jotka pullistuvat ruuan näkemisestäkin 😀 . Mutta fakta on, että ilman kunnon lisiä, ei sitä näyttelyturkkia ja kroppaa rakenneta. Puolukkajauhe (ja välillä karpalo) on mulla ollut aika pitkään mukana, nyt oli pidempi väli ilman ja taas palautin sen. Raakaruokinnassa ollessa käytin ihan oikeaa puolukkaa kasvisssoseissa. Se on meillä auttanut silmien valumisiin ja niiden värjäymiin, sillä hiiva, joka värjää nuo silmän aluset, ei kasva happamassa.

Hupi siirtyi nyt aikuisten kanssa samaan ruokintarytmiin, eli 1krt päivässä. Nyt se vaikuttaa tyytyväisemmältä. Se saa kerran päivässä mahan täpötäyteen ja sitä on sitten kiva sulatella päiväunilla. Aikaisemmin kun sai kaksi pienempää annosta, tuntui nälkä olevan jatkuvaa. Painonhallinnan ja luontaiseenkin petoeläimen syömiseen kuuluu syödä maha täyteen ja sit lekotella mahan vieressä, kunnes taas tulee nälkä. Pieniannoksiset ikuiset laihduttajat, eli meidän nartut, on myös tyytyväisempiä, kun saavat annoksen kerralla, eikä muutamaa miniannosta.

Hupi vaihtoi myös kuppinsa isompaa. Se syö samankokoista annosta kuin Pupu, joten mahtuukin paremmin, mutta ahmiminen on hankalampaa liian isosta kupista. Syöminen kestää vähän kauemmin, kun nappulat karkailee kupissa.

Hupi ja isompi kuppi

Kaikki haluaa saman lelun…

Tappaja harjakoira…

Lumi pöllysi, kun Pupu nouti lelua.

Pojat tietty odotti, että Pupu toi sen pois syvästä lumesta. Jekku ei vieläkään tajua, että jos jahtaa jotain, solla on lelu, niin ei voi juosta edellä 😀

Yks onnellinen

Tähän paistoi aurinko…

Kun on riehuttu, on sisällä koirien raatoja pitkin lattiaa…

Hupi löytyy nykyään välillä tällälaillakin…

helmi 21 2013

Leikkiä aurinkoisella pihalla

Posted on by

Eilen ja tänään on paistanut ja koirien on ollut mukava leikkiä pihamaalla auringon paisteessa. Saisi paistaa mahdollisimman paljon, niin Jekun naama taas ruskettuisi ihanan tummaksi. Eilen oli koko porukka pihalla tai no Naomi ei halunnut tulla, mutta muut. Suosikkikohde oli pieni luminen mäki, sinne oli kiivettävä vuorotellen ja yhdessä painimaan. Pupulla oli hieman liikaa virtaa ja se olisi pyöritellyt molempia poikia koko ajan lumihangessa, onneksi se suostui ottamaan pallon, jonka kanssa sitten painelikin porukkaa karkuun. Tosin välillä taas mentiin Jekku edellä ja pallollinen Pupu perässä 😀

Tänään oli pienten poikien vuoro eli Jekku ja Hupi saivat leikkiä kaksin ulkoiluajan. Otin niistä videotakin, mutta niiden perässä oli vaikea kameran kanssa pysyä. Toisaalta on tylsää pitää Pupua sisällä sen aikaa, mutta on kiva katsoa poikien erilaista leikkiä yhdessä. Niiden on uroksina hyvä leikin kautta käydä läpi johtajuus ym asioita ja rakentaa hyvää suhdetta toisiinsa, ennenkuin Hupi on sukukypsä. No Hupilla voi siihen mennä aikaa, kun puolen vuoden iästä huolimatta, jalka ei vielä nouse. Jekullahan se nousi jo 4kk iässä. No sopii mulle vaikka kyykkisi loppuikänsä, säilyisi helmakarvat ja etujalat puhtaampina 😀 . Jekun leikit on melkoista murinaa, jos ei olisi tilanteen tasalla, voisi luulla sitä vihaisemmaksikin, mutta s eon vaan tuollaista jännää murinaa leikissä.

Meillä oli kaikilla koirilla vähän maha löysällä, johtui varmaan kun taas syötin niitä omia sekoituksiani ja niissä on todella paljon sitä lihaisaa rasvaa. Tai sitten niihin on tullut joku bakteeri tms purkituksessa tms, sillä aina kun sitä syötän, on mahat löysällä. Nyt sitten on syöty Canicuria useampi päivä, jotta saadaan mahat kuntoon. Onneksi näyttettiin päässeen ilman kunnon ripuleita tästä ohi. Mutta Naomille tämä otti taas voimille, se ei ole suostunut lenkkeilemään moneen päivään. Muiden lähtiessä se painelee sänkyynsä tärisemään (ja sinne se saakin jäädä ihan rauhassa nukkumaan). No toivottavasti se on taas parin päivän päästä paremmassa kunnossa taas. Viimeksi, kun samasta ruuasta (joka muuten nyt lensi roskiin), Naomi oli ripulilla, niin siitä toipuminen kesti pari viikkoa. Nyt ei onneksi ehditty siihen pahempaan vaiheeseen. Pikkasen kyllä sieppaa näiden ”heikot” mahat, millä ihmeellä sitä pääsisi parempaan kestävyyteen. No ei ainakaan pelkkiä nappuloita syöttämällä. No raakaa lisätään, jahka saadaan tämä keissi ohi.

Mäelle kiipeäminen oli suosittua

Sieltä näki kauas vahtia (ainakin tappijalan perspektiivistä)

Sieltä voi myös katsoa alhaalla leikkiviä urpoja.

Tappijaloille kipuaminen ei ole ihan helppoa, mutta hyvää treeniä.

EIlen pakkanen paukkui ja Jekku pörhisti karvansa+ että oli pyöritelty Pupun toimesta hangessa… Pikku pörrö.

Aina tollaset tappijalat on tiellä!

Koko jono

Ja sitten poikien video:

helmi 18 2013

Näyttelyihminenkö?

Posted on by

Mä olen aina kuvitellut, että musta tuli näyttelyihminen vasta Pupun pärjättyä pentunäyttelyssä, mutta oeln tainnut olla sitä aina. En ehkä ihan niin intohimoinen ja hullu kuin nykyään, mutta ei siitä paljoa ole puuttunut… En tiedä mikä minua on siihen vetänyt, kuten myös tuohon turkin kanssa puleeramiseen. Jo Oskua pestiin melkoisen tiheään, joka näyttelyyn, sen aikaisilla hienoilla aineilla ja yritin saada senkin turkin parhaaseen mahdolliseen loistoon. Kun omia rotukoiria ei ollut, niin Osku ja tessu kiersi match showssa, erityisesti Oskun siellä pärjätessä. Rotukoiria kehiin sain lainata sukulaisilta, vein kummisetäni perheen kahta cavalieroa ja serkkuni sakemannia. Kaikessa tässä rinnalla kulki aina myös toko, tottelevaisuuskoulutus. Kaikki ensimmäiset koirani on koulutettu vähintään alokasluokan verran ja kävin säännöllisesti koulutuksissa. Kilpaillut olen vain Oskun ja Tessun kanssa epävirallisesti, muiden kanssa en koskaan lähtenyt kilpailemaan. Pupunkin piti tulla meille vain tokokoiraksi. Nää nykyiset on lähinnä seurakoiria ja tokoa on opetettu hyvin vähän entisiin koiriin verrattuna, sen verran että toimeen tullaan, kehiin koulutusta nää onkin sitten saaneet roimasti enemmän.

Oikeasti koiranäyttelyt on aika hullutusta, mutta voisi sitä huonomminkin aikaansa viettää 😀 Jos sit lähtisi raapustamaan pojille näyttelyilmoituksia…

Tästä se lähti, Oskun eka näyttely vuonna 1989.

Huikeaa menestystäkin tuli, BIS-2

Teuvoakin käytin ja sitä esitti välillä ystävänikin, mutta se paras kilpakoira oli kumminkin kaunis Osku.

Serkkuni perheen sakemanni Akua pyöritin myös kehissä.

Ja nämä kaksi poikaa esiintyivät myös käsissäni kehissä (ja joskus vein myös kasvattajan muita koiria)

Roosalla oli alapurenta, joten se ei käynyt kehissä. Hetken meillä sijoituksessa ollut Penni silkkiterrieri kävi kyllä heti messarissa 1997

Ja Wilmaa sitten kuljetinkin vähän enempi. Tuolla koiralla oli vain haastava pehmeä turkki ja värikin haalistui haalistumistaan. Tässä paras narttu 3.

En muista yhtään millainen Wilma oli kehissä, mutta arvostelujen mukaan sillä oli hieno tempperamentti. No Wilma oli aina parhaimmillaan tokokentällä ja tehdessään töitä.

Kyl mun täyty olla tuolloin jo vähän hurahtanut, sillä Wilmakin kiersi monta monituista näyttelyä.

Minä kun kuvittelilin, että tämä hetki, olisi ollut se, mikä minusta teki kehien kiertäjän 😀

Muita huippuhetkiä on ollut Pupun eka ja ainut serti

Sekä Ilon erinomainen erikoisnäyttelyssä. Kisassa oli 25 juniorinarttuja, joista vain 6kpl sai erinomaisen ja Ilo oli yksi niistä.

Naomin paras tulos, paras narttu 3.

Unin ryhmävoitto pentunäyttelyssä

Sekä Unin pokkaama serti Villakoirien erikoisnäyttelystä.

Viimeisimpänä viime kesältä, Jekun rotunsa paras voitto.

 

helmi 18 2013

Vanhoja koiria

Posted on by

Hupin vihtreä haalari jäi pieneksi ja aloin miettimään säästänkö sen vai myynkö, että jos joskus tulisi taas pentu. Tällä hetkellähän lauma on täysi ja toivottavasti ainakaan pariin vuoteen ei tule tarvetta pennulle. Oma käsittämättömän huono tuuri koirien kanssa vaan mietityttää. Koirieni keskikä nimittäin on ollut 6v, aivan järkyttävän alhainen! Sitä koristaa eka kolmen lauman poppoo

toyvillakoira Roosa 4v 3kk  ( vuonna 2001, epilepsia, etujalka hajosi ym kaikkea mahdollista)
kääpiövillakoira Wilma 7v 3kk (vuonna 2005, patella luksaatio IV polvessa, ei pystynyt enää leikkaamaan)
isovllakoira Pilvi 8v9kk (vuonna 2007, munuaiset petti)

ja tästä nykyisestä porukasta on jo tippunut pikku kirppunen
kiinanharjakoira Ilo 3v 6kk (vuonna 2011, allergiat ja näivettyminen, kun mikään ei pysynyt sisällä + linssluksaatio epäilyttävä, silmissä linssit jo roikkui epäilyttävästi)

Tämän hetkinen porukka on
Naomi on 7v 10kk
Pupu 5v 5kk
Jekku 2v (parin päivän päästä)
Hupi 6kk (huomenna)

Toivon todella, että tämä porukka saa roikkua mukana vielä vuosia. Naomihan tuosta on eniten katkolla, se voi olla viikkoja tai sitten pysyy mukana parikin vuotta. Välillä voi olla viikonkin oikein hyvä kuntoinen, mutta sitten taas toisen viikon hyvin nukkuvainen ja makaa vaan. Keväällä on edessä taas verikokeet, että nähdään missä mennään.

Pupulla ei ole onneksi terveys reistannut enää, kun hiivailut saatiin oikealla ruualla ja leikkauksella loppumaan. Sen mitä isovilloja tiedän, niin toivon sille vielä ainakin 3-7 vuotta meidän kanssamme. Varmaan moni isovilla pääsee sinne yli 10 vuoteen, mutta itse olen realisti…

Jekku ja Hupi on toivottavasti meidän riemunamme vielä 10-15 vuotta. On hauska kuvitella nämä kaksi sitten joskus pappakoirina köpöttelemässä pihamaalla 😀

Teuvo ja Osku, sekarotuiset pojat elivät ainakaan Teuvo 11v, kunnes munuaiset pettivät ja Osku vanhuuteen 16,5vuoden ikäisenä. Kuvassa Osku oli juuri täyttänyt 7v.

Maailman onnellisin ihminen. 1997 Ensimmäinen ihan oma koira sylissä, Roosa <3

Meidän eka kolmikko. Isovilla Pilvi pentuna, kääpiövilla Wilma ja toyvilla Roosa.

 

helmi 18 2013

Naomin uudet vaatteet

Posted on by

Naomi alkoi näyttää melkoisen rähjäiseltä, niin piti viedä se pesulle. Olin miettinyt, että kasvattaisiko Naomille pidemmän turkin, kun turkki oli aikalailla ohentunut. Mutta pesu paljasti taas todellisuuden. Naomia on pakko pukea, koska palelee ja vaatteet tunnetusti takuttaa. Naomin 4-5cm turkki oli sieltä täältä takussa, etenkin kaulasta, jossa puvun kaulus sitä hankaa. Olin löytänyt kivan videon Lhasa apson trimmauksesta (TÄMÄ) ja halusin sitten kokeilla mallia Naomiin. Ja voi vitsit Naomista tuli hieno, jotenkin pentumainen ja söpö. Mieleen tuli villakoirien perus lammasleikkaus. Suora turkki ei ole mikään helppo leikattava, koska jokainen saksenjälki siinä näkyy, mutta Naomilla tuo onnistui yllättävän hyvin, kun kampasi ja kampasi turkkia pystyy uudestaan ja uudestaan.

Äitini kuvasi Naomin nukkumassa pikku neidin nukensängyssä. No siellä se usein nukkuu, kun tuo oli jossain vaiheessa koirasänkynäkin 😀 (tässä ennen trimmiä) Kuva: Tuula Huovinen

Naomin uusi ihana tukka

Kuin pieni villakoira <3