Tiedän, että tämä kirjoitus voi suututtaa monia. Mutta pakko kirjoittaa ilmiöstä harrastuskoira. Jo ennen muinoin kasvattajat myivät vanhoja narttujaan, jotka oli jo pentueensa tehneet, jotta jäisi tilaa nuoremmille. Mutta nykyään on noussut ilmiö, jossa harrastajat myyvät nuoria koiriaan, koska niissä on joku vika, että se ei käy enää harrastukseen. Itse olen tutustunut ilmiöön moneen kertaan lähinnä näyttelypuolella, mutta tiedän, että sitä on myös mm. agilityssä ja en vaan voi sitä itse hyväksyä. Otetaan koira, se kasvaa ja sillä onkin vaikka vääränlainen häntä, hammas puuttuu tai kasvaa liian isoksi tai se ei enää näytäkään multivoittajalta. Kun tämä havaitaan, lähtee koira välittömästi myyntiin, koska ei haluta haalia kotiin viallista yksilöä, jonka kanssa ei pysty enää harrastamaan ja koska koiran kanssa ei ole enää mahdollista osallistua näyttelyihin, saati voittaa. Koiran lähdettyä, otetaan uusi pentu paikkaamaan tilannetta, jotta päästäisiin taas kehiin, täytyyhän harrastusta pystyä jatkamaan. Koirasta on tullut pelkkä esine, jolta haetaan täydellisyyttä ja voittoja, harrastusväline. Koiralla ei tunnu olevan enää mitään virkaa ystävänä ja lemmikkinä.

Jollain tasolla mä hyväksyn tämän tavoitteellisille kasvattajille. He eivät todellakaan voi pitää nurkissaan jokaista rekkua, jolla ei ole jalostuskäyttöä. Tosin monet kasvattajat käyttävät sijoittamista, jotta koiran ei tarvitse vaihtaa kotia, jos se onkin ”viallinen”, se vaan jätetään käyttämättä. Ja kasvattajatkin tietävät, että susirumakin koira voi olla hyvä jalostusyksilö. Vaikka se ei niitäkään menestystä näyttelyissä, se voi tehdä kuvankauniita pentuja.

Itse olen ostanut jokaisen pennun tähän taloon ensisijaisesti lemmikiksi. Kukaan kasvattaja ei ole minulle edes luvannut mitään näyttelykoiraa ja menestystä. Osassa kauppasopimuksiakin minulla lukee, että lemmikkitasoa tms. Uuden koiran hankinta ei saa olla näyttelyesineen hankinta, vaan ensisijaisesti pitäisi ostaa itselleen koiraa, ystävää ja lemmikkiä. Kaikki muu tulee sitten bonuksena päälle. Tiedän, että osa kasvattajista on hyvin tarkkoja, etteivät myy koiriaan tälläisille koirien kierrättäjille. Itsellänikin on ollut tilanne, että kotona on jo 3 koiraa, enempää ei voi ottaa ja kaikki on jollain tavalla viallisia. Sitten vaan keksitään muuta harrastusta ja eletään sitä koiranomistajan elämää, kunnes tulee uuden pennun hankinta ajankohtaiseksi ja sitten ehkä päästään kehiin taas, jos ne enää kiinnostavat.

Kyllä mä myönnän, että mua kirpaisi nyt Pupun sairastuminen, kun oli suunniteltu niitä veteraanikehiä ja kasvatettu pitkään turkkia. Kyllä se harmitti, mutta enemmän nousi pintaan pelko koko koiran menettäisestä. Siinä hetkessä näyttelykehät ei ole merkityksellisiä. Näyttelyt on kumminkin 5 minuutin juoksu ympäri rinkiä, josta maksetaan suolainen yli 40e hinta ja saadaan paperinpala, joka on yhden henkilön mielipide koirasi ulkoisista seikoista. Tosi harrastajanahan minun olisi pitänyt enemmän olla pettynyt kehien jäämiseen ja varmaan pistää koira monttuun, jotta oisin voinut hankkia tilalle kehäkoiran moisen viallisen tilalle. Mutta koska Pupu on rakas lemmikki, minä pelkäsin enemmän sen hengen puolesta, etten taas menettäisi koiraa aivan liian nuorena, kehillä ei ollut enää mitään merkitystä.

Yhden koiran olen elämässäni joutunut antamaan pois ja se oli hyvin vaikeaa ja tuskaista, vaikka koira pääsi maailman parhaaseen paikkaan. Kaikkien vuosien ajan, mitä koira eli, minä ikävöin sitä ja mietin mikä meni väärin, olisinko voinut tehdä jotain paremmin. Ja syy ei todellakaan ollut näyttelymenestys, sitä koiralla oli riittämiin, vaan perheen sisäiset syyt (ääreis vilkas koira, 4 koiran lauma ja vastasyntynyt vauva, koiralle ei pystytty antamaan sitä mitä se tarvitsi ja häiriökäyttäytyminen oli melkoista). Siksi ihmettelenkin miten kylmähermoisesti ihmiset laittaa koiriaan eteenpäin. Ilmeisesti näyttely (tai harrastus) esineeseen ei alunperinkään kiinnytä…

Ilmiö on todella ikävä ja nostaa kuilua kotikoiran ja näyttelykoiran välille, etenkin kotikoiran omistajien silmissä. Monta kertaa olen kuullut, ettei meidän mussua haluta viedä näyttelyyn, koska se kelpaa meille ihan tälläisenä… Siitä pitäisi vähän oppia osi harrastajankin.