Näyttelyistä ja syksystä

Posted on

Unohdin sitten lahjakkaasti ilmoittaa Unin Kotkan näyttelyyn. Muistin näyttelyilmon vasta seuraavana päivänä, kun viimeinen ilmoittautuminen oli ollut. No kesäkuussa onkin nyt sitten vain yksi näyttely Vantaalla. Heinäkuuksi suunnittelin muutamaa ja elokuuksikin vielä pari. Sitten pitääkin miettiä mihin enää pystyy menemään. Omat fyysiset esteet tulevat tielle, jollen saa koiralle jotain hovilaittajaa ja näyttelyttäjää. Ilomielin antaisin sen jonkun tutun matkaan kehiä kiertämään, niin pysyisi turkkikin kunnossa. Mutta harva haluaa 3 tunnin työmaata turkin kanssa ennen näyttelyä 😀 .

Näillä näkymin perheenlisäyksen vuoksi (jollei vapaaehtoisia koiranlaittajia ilmottaudu), Uni pitää näyttelytaukoa syyskuusta-maaliskuuhun 2011, jolloin se voi valioitua. Ehkä saatetaan käydä joulukuun messarissa, mutta sen näkee sitten myöhempänä.

Nämä näyttelyt on suunnitelmissa ja nuo, missä lukee Uni, on jo hoidetttu.

22.5 Helsinki –> Uni
30.5 Järvenpää
–>Uni
13.6 Vantaa –>Uni

4.7 Forssa
24.7 Helsinki

1.8 Rantasalmi
29.8 Helsinki

Elikkäs perjantaina olisi taas koiranlaittoa lauantain näyttelyyn. On siis täysin varmaa, että perjantaina illalla alkaa sataa ja sataa koko lauantain. Muutkin koirat pitäisi taas pestä. Turkit on olleet niin huolettoman helpot lyhyinä, joten semmoisina ne saavatkin nyt pysyä, että pystyy täysin Unin tukkaan keskittymään. Naomikaan ei nyt sitten Ilon perään juoksua tehnyt, joten meillä näköjään juoksuaa sitten jokainen ihan eri aikaan ja Uninkin ekaa juoksua edelleen odotellaan.

18052010103.jpg
Availin eilen Unin tukkaa, kun valjaat oli sitä takuttaneet. On tytöllä tukka kyllä kasvanut. EI nyt ihan lyhyeksi enää voi etutukkaakaan sanoa 😉


Ilpan vuoro

Posted on

Nyt oli Ilpan vuoro päästä turkistaan. Sen turkin kanssa onnistuin jotenkin paremmin, kun olin Naomilla harjoitellut. Ilolla on myös paljon tiheämpi turkki, joten turkkia oli ehkä helpompi leikellä. Ilosta tuli entistä pikkuisempi Ilo, ihan kuin pikkupentu. Ilon niskassa oleva hotspot saatiin esiin turkin alta ja sitä on nyt voiteella hoidettu. Onneksi ei löytynyt kuin tuo yksi. Toivottavasti paranee kuten viimeksikin eli helposti. Virtaa tuntui Ilppaan tulevan tukan lähdön myötä, kuten Pupullakin. Naomilla en ole huomannut samanlaista.

dsc_1420.JPG

dsc_1422.JPG

dsc_1425.JPG
Naomia on haukuttu snautseriksi, joten otin kuvan sen hienosta niskakiehkuroista, jotka säästin.

dsc_1432.JPG
Pikku ja iso. Ilolta näkyy aina hassusti nuo kulmahampaat, tuolta huulen alta.


Kynitty kana

Posted on

Nyt oli Naomin vuoro päästä isommasta osasta turkistaan. Ilonkin piti päästä tänään, mutta trimmeri sanoi sopimuksensa irti Naomin jälkeen (onneksi isäntä sai sen pelittämään, mutta Iloa en enää jaksanut laittaa). Vähän ehkä enemmän lähti jaloista kuin olin suunnitellut, johtuen muutamista takkupalloista, jotka eliminoin vain saksilla, mutta kasvaahan tuo takaisin. . Usein puuterien kesäturkit on mallia nakuharjakoira, mutta minä halusin säilyttää puuterimaisen ulkonäön. Naomi sai myös säilyttää niskassa olevan pitkän valkoisen puuhkan, sitä ei raaskinut leikata… Otsatukan leikkasin niin, ettei siihen tarvitse pompuloita, eikä se tule Naomin silmille. Molemmat pikkutytöt on nimittäin alkaneet repimään päästään noita ponnareita ja se katkoo tukkaa ikävän näköisesti. Olen yllättävän tyytyväinen lopputulokseen, vaikka ekaa kertaa tuollaista karvaa leikkasin, se on tyystin erilaista käsitellä kuin villakoirilla.

Ruokana on tytöillä ollut nyt Brit Caren lammas&riisi ja on ollut mukava huomata, että Naomin tassukarvat ei tunnu siitä värjääntyvän ja silmätkin pysyy kohtuullisen värisinä.

dsc_1387-1.JPG

dsc_1393.JPG

dsc_1401.JPG


Kaljumaggara

Posted on

Pupusta tuli kaljumakkara. Ja se oli kyllä oikea päätös. Koira oli taas parissa viikossa ehtinyt vetää turkin tiukkaan huopaan ihoa pitkin, niin ettei ajellessa meinannut erottaa mikä on takkua ja mikä ihoa. Osasta kohtaa pitikin vetää aivan ihoa pitkin. Alta paljastui kaunis ruskea koira, joka on aivan törkeän lihava!! Kuvista näkee miten maha roikkuu takajalkojenkin välissä. Puhumattakaan vyörärön ympäristön paksuudesta. Neiti joutuu nyt harjatyttöjen kanssa laihikselle. Mut mä tykkään, meil on nyt tuommoinen noutaja-spanieli-villakoira 😀

Jossain vaiheessa harjakoiratkin varmaan leikellään kesälookkiin, niitä en kyllä vedä kaljuksi. Niille olen suunnitellut, että selkä ajellaan ja jalkakarvat ohennetaan. Ilon siskon kennelin yorkki on leikattu kivan näköisesti, niin että säilyy mielikuva kumminkin turkkirodusta KUVA. Uni saa pitää turkkinsa, sillä sen kanssa kierretään nyt näyttelyissä, mutta saapa muut vähän helpompaan ja viileämpään kampaukseen.

dsc_1033.JPG

dsc_1042.JPG
Huomasinpa juuri, että koirassahan näkyy edelleen ison turkin raja, sekä peppupallo tummempina alueina
😀


Naomin vuoro

Posted on

Oli Naomin vuoro käydä pesussa ja voi vitsit siitäkin tuli nätti. Minä niin rakastan noita pitkiä laskeutuvia turkkeja. Ne on pesun jälkeen niin käsittämättömän kauniita. Turkithoituvat nyt aikuiskarvassa älyttömän helposti. Pesu tehdään enää 2-3 viikon välein ja silloin turkista saattaa löytyä muutama pikku takku. Tänään tosin oli Naomilla enempi takkuja, kun kokeilemani hoitoaine ei selkeästi sopinut koirille ollenkaan. Mutta ne aukesivat ilman tuskaa. Kuvista ei näy, että Naomia piti seisotuspaikkaa vähintäänkin arveluttavana ja puolet ajasta käytti tärisemiseen, kinkun voimalla seisominenkin onnistui. Naomi on kuvissa niin oma itsensä, hyvin arvonsa tunteva.

dsc_9654.JPG

dsc_9634.JPG

dsc_9640.JPG

dsc_9650.JPG


Ilo kauniina

Posted on

Ilo on oppinut tihisemällä inisemään, jos joku asia ei miellytä. Jos en tee elettäkään antaakseni ruokaa, koira tulee viereen ensin hymyilemään kauheasti raapien ja sen jälkeen inisee, kuin olisi juuri kuolemassa nälkään. Tänään pesussa Ilo valitti samalla lailla pöydällä, kun sekoittelin shampoot ja sitten kun aloin kastelemaan, niin sama tihinä. No eipä auttanut, pesuun joutui kumminkin. Ilon ääni on semmoinen, että hän on pieni orporaukka. Naomi taas vinkuu yleensä yhden vaativan vinkaisun, jos esimerkiksi haluaa syliin. Vinkaisua tehostaa kostea katse.

Hiihtoloma alkoi ja ajattelin urakoida koiran päivässä pesuun. Aloitin Ilosta, koska se on nopein ja helpoin. Öljyä taisi lipsahtaa vähän liikaa hoitoaineen sekaan, pitää seurata että pitääkö pikapesasta, jos alkaa menemään takkuun. Pitkästä aikaa otettiin Ilostakin kunnon seisotuskuvia, Ilo vaan ei ollut ihan samaa mieltä seisotuksesta, sitä ei olisi huvittanut ollenkaan. Turkki on paikkapaikoin jo maahan asti, Ilohan selkeästi haluaa isona yorkiksi (KUVA), että turkki laahaisi maata… No polvikarvat siellä jo onkin.

dsc_9618.JPG

dsc_9627.JPG

dsc_9619.JPG

dsc_9622.JPG


Nuolemista ja roikku tukka

Posted on

Pupu oli tänä aamuna hassu. Se nuoli alavatsaansa ja etenkin yhtä tisseistään (mutta ei alapäätään). Mietin onko sillä maha kipeä tai onko se satuttanut itsensä, mutta se ei aristanut mitään enkä löytänyt mitään normaalista poikkeavaa, paitsi nuolemisesta punaisen tissin. Työkaveri ehdotti, että sillä voi olla valeraskaus, mutta kotona tarkistin, ettei maitoa ainakaan tule, eikä mitään hoidella. Pupulla ei ole aikaisemminkaan valeraskauksia ollut, joten jää nyt mysteeriksi. Eka kerta kun Pupu tuommoista teki, sillä ei ole ollut tapana nuoleskella itseään muutenkaan.

Ilo on nykyään ihan räjähtäneen näköinen. Sille on tullut tavaksi rapsutella  tukka pompulat irti päästä ja sitten tukka on aivan sekaisin ja valtoimenaan.EI tuosta muuta haittaa ole, kuin rapsuttaessa menee tuo etutukka samalla poikki. Jos tukka on auki, ei koira näe mitään 😀


Uusivuosi ja uudet kujeet

Posted on

Uusivuosi meni koirilta hyvin, Unikaan ei pelännyt paukkuja. No toisaalta se ei kyllä niitä paljon nähnytkään. Normaaliin tapaan vein koirat viimeisen kerran pihalla klo 17, jonka jälkeen alkoi sisäelo. Sisällä musiikki oli päällä ja verhot kiinni ja edessä. Kukaan koirista ei reagoinut mitenkään ulkoa kuuluviin pamahduksiin. Klo 21 aikaan käytiin pikapissalla etuovella. Vaikka joskus ärsyttääkin, olen tyytyväinen, että kaikki koirat on opetettu pissaamaan käskystä etuovelle välittömästi käskyn saatuaan. Tämä helpottaa näyttelyihin lähtöä, sillä etupuolella on sorapohja, mutta myös nyt uutena vuotena, kun ei pysty lähtemään pidemmälle. Klo 1 jälkeen tytöt sitten pääsivät vähäksi aikaa pihalle ja eipä kuulunut kuin muutamia kaukaisia paukkuja.

Unille kokeilin nyt nyyttejä päähän ja yllättävän hyvin nuo on pysyneet. Aikanaan olen nyytittänyt pitkäturkkisia marsujani, joten pikkasen oli taito ruostunut, mutta tuli  noista kohtuulliset. Noissa nyyteissä kumilenksut ei osu turkkiin, joten turkki ei katkeile kuminauhojen alta. Mietin näyttääkö Uni hullulta, mutta ainahan se näyttää, vaikka ois kumilenkeillä laitetut sarvipäätkin. Nyytitys on hyvin tavallista yorkshirenterriereillä ja maltankoirilla (NYYTITETTY MALTANKOIRA ja  YORKKIEN NYYTITYSOHJE).

dsc_7991.JPG
Uni ja Unin nyytit. Nyt myös paketoin korvat kahteen osaan, kun yläosassa on paljon lyhyempiä karvoja, jotka ei koskaan yllä nippuun.

dsc_8022.JPG
Ilpan korvakarvat kasvavat hitaasti mutta varmasti ja saavatkin kasvaa takaisin.

dsc_7987.JPG
Naomin korvakarvat kasvaa myös ja nekin saa kasvaa takaisin, vaikkakin sen verran varmaan kevennän sisäpuolelta, että tarvittaessa voi nostella korvia. Näyttelyssähän korvat on päätä myöten, joten muuten saavat olla pitkät ja näyttää luppakorvilta.

dsc_8015.JPG