Kuinka vaikea on pitää suunsa kiinni ja antaa kouluttajan neuvoa, kun lapsi ohjaa koiraa agilityradalla 😀 . Hyvin vaikeaa ja välillä lipsahtikin… Mutta hyvin poika pärjäsi Hupin kanssa radalla. Toki Hupilla on nyt minun tekemä toko- ja muutaman kerran agilitypohja, mutta hyvin alkeissa Hupi menee. Ja pojallakin on tokokoulutus pohjaa edesmenneen Ilo koiran kanssa, joten koiran koulutus ei sikäli ole outoa. Pelkäsin vähän onko Hupi liian kiinni minussa, mutta ei, ruuan perässä se menee ihan minne tahansa ja kenen kanssa tahansa.
Category Archives: Hupi
Jekku, jälleen huskyksi syntynyt :)
Posted onOlin jo pidempään suunnitellut pitkille lenkeille laittavani Jekun valjaisiin ja vetovyöhön. Idea lähti siitä, kun näin sakemanniharrastajan menevän meidän ohi ja sillä toinen koira oli vyötäröllä vetoliinassa ja veti lenkillä omistajaansa. Jekku, joka on husky harjakoiran vaatteissa, tykkäisi varmasti myös.
Selvittelin saako perinteisiä huskyvaljaita noin pieninä, mutta en löytänyt, mutta sitten löysin tietoa, ettei pienille koirille kannattanut huskyvaljaita laittaa. Kiinnityspiste omistajaan on sen verran korkealla, että huskyvaljaat ei istu koiran selkään. Kaivelin sitten mitkä olisi hyvät ja löysin ZeroDC short valjaat, jotka oli hyväksytty myös virallisiin valjakkohiihto ja Canicross (koirajuoksu) kilpailuihin. Kävimme sovittamassa Murren Murkinassa valjaita ja löysimmekin sopivat. Olimme kahden koon vaiheilla, mutta otettiin isommat. Kotona kun kokeilin, niin isommat menee myös Hupille nippanappa, joten sekin voi kokeilla niitä. Ostin lisäksi samanmerkin joustavan hihnan. Itseni ympärille tulevan ”talutusvyön” ostin mustista ja mirristä, kun oli edullisempi. Jos nyt aletaan ihan kunnolla vaeltamaan ja juoksemaan koiran kanssa, niin sitten satsaan vasta hienoon kalliimpaan kunnolla tuettuun talutusvyöhön.
Eka lenkki uusissa vermeissä ja että Jekku nautti. Poika veti tasaista vetoa melkein koko lenkin, ei meinannut ehtiä jatkuvasti pissimäänkään, kun oli huskyn työ täytettävänä. Eikä tarvinnut ollenkaan komennella, että ei vedä. Lopussa alkoi kunto hyytyä. Ollaan aina vitsailtu, että pitäisi laittaa tiiliskiviä perään, että väsyisi, mutta nyt oli vähän painavampi vastus hihnan päässä 😀 Turkille ei valjaat kyllä hyvää tee, mutta koira oli onnellinen. Eihän noita normeilla korttelikierroksilla käytetä, vaan juuri kun lähdetään vetämään kunnon vauhtia pitkä lenkki.
Mennään jo!
Huono kuva pimeässä ja liikkeessä. Tasaisen tappavaan vauhtiin hienolla vedolla husky eteni.
Fiksut pojat
Posted onPikkupojat kävi taas agilitytreeneissä ja että olen niin iloinen poikien toiminnasta. Jekku kuului osaavampaan porukkaan ja Hupi aloittelevien ja molemmille oli vähän omat ohjauskuviot, mutta periaatteessa rataa. Jekulla meni hyvin ja jos vielä ohjaajakin osaisi ohjata sitä koiraa 😀 Mä olin niin hukassa milloin piti kääntyä ja valssata ja ohjata koiraa ja vaihtaa kädestä toiseen ja ottaa haltuun. Mutta hyvin me selvittiin ja hyvin Jekku selvis. Jekku, vaikka sillä on vauhtia, sillä on kumminkin aikaa kuunnella, tänään tosin ryhmän tytöt, joilta oli just juoksut loppu, houkutteli hetkittäin ja sai ajatukset harhailemaan, mutta kaikinpuolin koira silti toimi.
Mutta Hupi yllätti täysin, sillä oli myös 2 putkea ja hyppy, kuten Jekullakin, mutta niitä ei suoritettu vaikein ohjauskuvioin. Hupi meni ekaa kertaa oikeaan agility putkeen, kotonahan on vain Ikean putki. Näytti aika epätoivoiselta koiran kulku putkessa, lyhyillä tappijaloillaan, se kompastelin putken ryppyihin ja eteni todella hitaasti 😀 Mutta kun se tajusi, että putken jälkeen saa palkkaa, niin johan alkoi putkeen sujahdus sujumaan vauhdilla. Koira jo alkoi hakemaan putken suuta oma-aloitteisestikin. Parasta oli katsoa Hupin onnellista toohotusta radalla, kuin olisi enemmänkin treenannut.
Jo nyt Jekkua ohjatessa meinasi kunto loppua vauhtiin ja siksak kuvioihin, Hupi saa varmaan kohta myös vauhdin päälle, sitten tää emäntä läkähtyy kyllä 😀
Kalkkunakuono Jekku, talven aikana on taas Jekun rusketus kuonosta hävinnyt ja kuono on taas vaalea…
Pojat leikkii taas tosi paljon keskenään.
Siellä ne pojat on taas kaksin…
Rakastaa rakastaa <3
Posted onVoi Jekkua, vietimme tänään esikoisen syntymäpäivä ja Jekulla oli vaikeaa. Se rakastui… kolmeen vieraaseen yhdellä kertaa. Vieraita piti piinata hyppimällä jatkuvasti ja haistelemalla ja jos vieras ei huomannut, niin sitten istui vieressä vikisten, huomaa mut, olen rakastunut sinuun 😀 . Kun Jekun komensi pois, niin Jekku hakeutui seuraavan uhrin luo. Kaikki Jekun rakkauden kohteet oli naisia 😀 Eipä ole pikkupoika moisen onneentunteen vallassa ollut aiemmin. Onhan se toki välillä ihastunut ihmisiin, mutta ei noin palavasti…
Pojilla oli tänään vaipat varuiksi, Jekulla kun on mystinen fetissi pissiä joidenkin vieraiden kasseihin… Jekku on täysin sisäsiisti kotona, ei koskaan pissi sisällä, ei ole tehnyt sitä edes koiratreenipaikoissa, missä on paljon hajuja ja pissiä, mutta jos meille tulee vieras, joka laskee kassinsa alas, niin satunnaisesti on pitänyt käydä tekemässä. Ei kaikille, vain joillekkin hyvin harvoille ja valituille. No en halunnut, että joku saa ikävän yllätyksen, niin puin vaipat varuiksi. Vaipat jäivät kuiviksi, joten tänään ei ainakaan osunut sellaista vierasta, joka laukaisee tuon kumman käytöksen.
Ihana oli tänään päästä kunnolla lenkille illalla, kun pakkanen oli laskenut -20:stä -5:een asteeseen. Lenkin jälkeen koirat saivat odottaa riisumiseni eteisessä istuen. Pupulle tää on tuttu juttu, se on pennusta asti odottanut ihmisen riisumisen eteisessä odottaen, jossain vaiheessa tapa jäi pois, mutta nyt kuin vanhoja juttuja blogista, muistin tuon kätevän tavan. Koirat oppivat odottamaan kiinnitettynä rauhassa.
Jekun ihanan nainen! No yksi niistä…
Odotusta kuin ennen vanhaan.
Mini-Hupeja ehkä tulossa…
Posted onNäillä näkymin Hupista olisi tulossa isä kevään aikana ja vieläpä kahteen kertaan. Tarkoitus olisi yrittää ensin Windytown Alician eli Miinan kanssa. Miinan Hupi tapasi jo messukeskuksen näyttelyssä ja nyt odottelemme Miinan juoksua. Kennel Windytown KOTISIVUT.
FI MVA WINDYTOWN ALICIA ’Miina’
Ja myöhemmin keväällä pitäisi tulla tyttöystävä ruotsista asti, jos kaikki sujuu hyvin. Eli Sellandafjalls kennelistä Sellandafjalls Idunn narttu. Kennel Sellandafjalls KOTISIVUT.
SE UCH Sellandafjalls Idunn
Kylmää, tossuja ja paitoja
Posted onSää menee lahjakkaasti äärilaidasta toiseen. Ensin kuljetaan monta kuukautta kaulaa myöten ravassa ja sitten palellaankin jo -15 pakkasissa. Hupilla palelee jalat, se tarttis jotkut tossut. Se menettää taas kävelykykynsä, kun tarpeeksi paleltaa ja tuuskahtaa hangelle kiljumaan. Aika hassua sikäli, että meillä ennen paleli vain villakoirien tassut juuri ajeltuina ja Hupilla on paksut karvat jaloissaan. Haastetta tossujen etsimiseen tuo varmasti tappijalat, niihin ei mitä tahansa tossunvarsia saa kiinnitettyä… Saati sitten suostuukohan tappi edes tossukoiden kanssa kävelemään. Pitäisi vielä selvitellä mitkä tossut on parhaat…
Pupu on aina melkoisen kalju ja ajelun jälkeen olen harmitellut, ettei Pupulla ole kuin ulkotakki. Samoin Hupi on näyttelytrimmin jälkeen hyvin kalju. Niinpä tilasin nyt kokeeksi vinttikoirien käyttämiä lämpöpaitoja TÄSSÄ LINKKI. Saapa nähdä kun tulevat, että toimiiko.
Pojilla on mennyt myös nyt kovaa. En ole päässyt pahemmin kunnon lenkeillä jalkavaivan takia, niin koirat ovat saaneet painia pihamaalla. Virtaa on, niin pojilla menee vauhdikkaasti sisällä ja ulkona. Pääosin Jekku yrittää astua Hupia, mutta silti koko homma on leikkiä ja painia. Pihalla sitten juostaa peräkanaa ja painitaan hetkittäin. Silloin ei kyllä kylmä tunnu haittaavan.
Paini alkakoon
Hupi jäi painissa alakynteen.
Kaikki keinot on sallittuja 😀
Ravistus
Tälleen se alkaa, varpaiden palelu. Ensin ravistellaan ja sitten ei pysty enää kävelemään…
Jekkua ei pakkanen palella, se vaan pörhistää itsensä samojediksi.
Kukahan kulkee minun tielläni?
Ei tätäkään palella…
Paikallamakuu harjoitus x3
Posted onMelko usein hyödynnän ruokatilanteet mm. paikallamakuun harjoitteluun. Ruuan perään oleva Hupikin saa harjoitusta, ettei se määrää ruokailun tahtia ja että sillä ei ole oikeutta häätää muita ruuan luota pois. Koirat makaavat koko ruuan kuppiin laiton ajan mutta myös sen, kun kupit on jo laskettu maahan. Koirat päästetään ruuan luo samassa järjestyksessä, Pupu, Jekku ja viimeisenä tietenkin Hupi. Ilman lupaa ei saa lähteä, siitä seuraa palautus paikalleen ja yli-innokkaalle pari lisäharjoitusta paikalla pysymisestä.
Maa – paikka.
Ruokaa ja treeniä
Posted onMeillähän koirat syö kerran päivässä illalla, usein vasta klo 21 aikaan. Joskus aiemmin, joskus myöhemmin, mutta illalla. Tämä aika on osoittautunut todella käteväksi treeniä ajatellen. Kun usein treenit on illalla, on koirat jo silloin tarpeeksi nälkäisiä tehdäkseen ruuan eteen töitä ja ruuasta valtaosan voi käyttää harjoitellessa. Jos Jekku ei ole nälkäinen, ei sitä jaksa kiinnostaa minkäänlainen treenaus, vaan esimerkiksi nartut on paljon kivempia silloin.
Kotosalla treenataan usein myös iltaisin, työ kun haittaa harrastuksia. Sillonkin jaan koirien kuivanappulat valmiiksi kuppeihin ja käytän niitä treenatessa. Kotosalla myös nappulat ovat tarpeeksi kiinnostavaa koulutusherkkua. Muiden koirien keskellä Hupi käyttää omia nappuloitaan palkkana, mutta Jekku ja Pupu ei viitsisi niin vaivautua nappuloiden takia. Niinpä niiden namina on jotain lihaa kypsennettynä ja pinnalta kuivattuna tai kaupan valmiita tuollaisia lihatikkuja. Namit korvaa ruuan lihaosuuden ja kotona onkin sitten vain nappuloita tarjolla.
Ei ole huono, vaikka koko päivän ruoka tulisi palkkana tehdysä työstä. On monia koiria, jotka saa kaiken ruokansa treenatessa, eivätkä koskaan syö kupista. No meillä sinne kuppiin jää kyllä aina jotain syötävääkin 🙂
Koirat syö edelleen aikalailla 50/50 taktiikalla, eli puolet lihaa ja puolet nappulaa. Tosin välillä voi olla pelkkiä lihapäiviä ja välillä pelkkiä nappulapäiviä tai toista on vähän enempi ja vähempi. Nappulaksi on meille löytynyt nyt Arden Grangen sensitive merikala-peruna. Se tuntuu sopivan jokaiselle, silmät ei vuoda, iho ei kutise. Lihana on ollut viime aikoina possua ja kalkkunaa, mitä nyt aina satun kaupasta tuomaan isomman satsin, niin sitä syödään. Kaikille menee lisänä henkilökohtaiset lisäravinteet, on koirien maitohappobakteeria (Biolatte 4-legs), kalaöljyä (Möller), karpalojauhetta, Biotiinia, D-vitamiinia jnejne.
Kauhean vähän kuppeja! Hupin, Pupun ja Jekun korkea korvia suojaava kuppi.