Category Archives: Hupi

tammi 3 2014

Uusi vuosi

Posted on by

Uusi vuosi sujui meillä tapansa mukaan hyvin. Koirat kävi asioillaa klo 17 aikaan ja sen jälkeen ei ulos päässeetkään eikä ruokaa tarjottu (jottei olisi tullut hätä). Sisällä oli koko ajan radio päällä kohtuu kovalla ja verhot ikkunoissa kiinni. Aikaisempina vuosina on myös ollut todella herkulliset luut koirien puuhana. Alussa koirat nosti päätään pamauksille, mutta nopeasti jättivät ne huomiotta, kun ihmisetkään ei niistä välittäneet. Kävimme itsekkin ampumassa raketteja talon lähellä. Klo 0:30 koirat saivat ruuat eteensä ja sen jälkeen lähdettiin tekemään lenkki. Tuohon aikaan pahin paukutus on jo loppunut, yksittäisi kaukaa saattaa olla. Klo 1 mennessä on yleensä jo lähes täysin hiljaista.

Näin kun ollaan menetelty aina, ei talossamme ole ollut vielä yhtään paukkuarkaa (8kpl koiria). Veikkaisin, että jos kaikki koiranomistajat toimisivat näin, olisi muutenkin paukkuarkoja koiria vähemmän. En voi käsittää taas tätä karanneiden koirien määrää tänä uutena vuotena. Miksi koiraa pitää lenkittää illan aikana? Miksi se pitää ottaa mukaan raketteja katsomaan? Paukkuaran saa vähemmälläkin, ilotulituksissa koiralle on usein liikaa erikoiset äänet, vinkunat, viuhahdukset, valoilmiöt, eikä välttämättä se suuri pamaus. Unohtamatta ihmisten usein kiihtynyttä mielentilaa, kun ihmiset katsoo raketteja.

131231-DSC_3735

Turvallisuus ennen kaikkea!

joulu 31 2013

Pienet pojat pesussa

Posted on by

Nämä aivan karmeat kelit ovat saaneet koirat kauhean näköisiksi, niinpä pojat kävi taas vaihteeksi pesulla… Jekun pesuväli oli vajaa 2 viikkoa, mutta kun joka päivä kuraantuu monta kertaa ja aina pitää huuhdella, koria muuttuu ihan karmeaksi. Odotin paljon pahempaa takkukasaa, mutta ei sitten löytynytkään kuin pari isompaa takkua etujaloista ja muuten sellaista pientä nyppyä, joka lähti suihkeen avulla helposti irti. Jekulta leikkelin pikkasen kuiva latvoja pois, jos turkista tulisi siten vähän elinvoimaisempi, mutta en kauheasti uskaltanut. Tassut vedin melko villakoiriksi päälliturkin alta, jotta ei tulisi niin paljon kuraa mukana.

Hupi oli pesty viimeksi messariin ja vitsi sillä on unelma turkki, ei takun takkua vaikka on käyttänyt Pomppa takkia päällään…

DSC_4509-001

Jekku ennen… ihan kivan näköinen…

DSC_4523

Jekku ja käytetyt aineet. Pesussa Royale Perfection Anti Itching Shampoo ja valkoisiin osiin ”raakana” RP Shampooing Blanc, Hoitoaineena kokeilussa Royale Perfection Lait Conditionneur ja aina laitan lorauksen Summerwinds Protect-A-Coat Conditioning Oilia suojaamaan turkkia.

 

DSC_4543-001

Valmis, kaunis…

DSC_4529

Hupi osaa hauskasti pesun jälkeen kuivata itsensä, jos laittaa sille pyyhkeen saataville.

DSC_4524

Kauhea murina ja hinkkaaminen…

DSC_4559-001

Kaunis ja valmis tämäkin, nyt tosin jätetty trimmaamatta, jos tulis vaikka niitä pakkasia…

DSC_4563-002

Pikkupojat <3

DSC_4578-001

Jekulla on aina mystisiä ilmeitä…

 

joulu 30 2013

Mitä vuosi 2013 toi?

Posted on by

Vuoteen 2013 on kuulunut menestystä ja menetystä.

Jekku
kävi vain kahdeksassa näyttelyssä, mutta silti sai 4 paras uros sijoitusta ja oli kaksi kertaa rotunsa paras (ROP). Jekku sai myös viimeisen sertinsä ROP-voitolla ja tuli Suomen Muotovalioksi. Jekku treenasi koko vuoden ahkerasti myös agilityä ja kävi Rally-Tokon alkeiskurssin. Molemmissa lajeissa koira osoitti olevansa todella hyvä. Jekku toimi myös Hupin vara-miehenä tokotreeneissä ja osaisi näemmä sitäkin. Jekku suoritti hyväksytysti myös MH-luonnekuvauksen.

Hupi
teki loistavan näyttelyvuoden, josta erityisesti nousee esiin pentunäyttelyn RYP-2 tulos, sekä aikuisten luokissa ryhmänäyttelyn RYP-4 tulos. Hupi kävi 7 näyttelyssä ja oli  Rotunsa paras kolmessa näyttelyssä ja paras uros-2 kolmessa näyttelyssä. Hupi sai myös 6 sertifikaattia. Vuoden viimeisessä näyttelyssä Hupi sai hienosti molemmat tavoittelemamme tittelit. Hupi on Pohjoismaiden juniorivoittaja 2013 ja Suomen juniorivoittaja 2013. Hupi aloitti tokotreenaamisen. Ensimmäisen 5 viikon aikana oli pelkkää pään hakkaamista seinään, mutta sitten tapahtui naps ja nyt Hupi on jo käsittämättömän hyvä.

Pupu 
Ei käynyt koko vuonna näyttelyissä. Tarkoitus oli, mutta hännässä ollut kasvain pysäytti suunnitelmat. Häntä jouduttiin amputoimaan kasvainta poistaessa entistä lyhyemmäksi. Pupu aloitti myös säännöllisen tokotreenaamisen. Muuten Pupu on toiminut lähinnä Hupin personal trainerina, juoksuttaen Hupia pihamaalla ja antaen painioppeja.

Menetyksiltä
ei ole selvitty tänäkään vuonna. Menetimme kaksi rakasta koiraa. Naomi joutui taipumaan kilpirauhasen vajaatoiminnan oireillessa lääkityksestä huolimatta ja sydänvian pahentuessa hurjaa vauhtia. Naomilla oli kesällä hetkellinen parempi hetkensä, kunnes alamäki kääntyi hurjaksi ja päästimme Naomin kärsimyksistä.
Vain hetki tuon jälkeen menetimme myös entisen koiramme Unin. Uni jouduttiin lopettamaan hyvin lyhyen ja rajun sairastamisen jälkeen, Uni sairastui autoimmuunitauti IMHAan. Monet on kysyneet, miten olen kestänyt nämä menetykset ihan peräjälkeen. Kyllä se on koville ottanut ja vaikka Uni ei meillä enää asunutkaan, silti se oli tavattoman tärkeä.

2013-01-008

Entäs vuosi 2014…
 Jatkamme näyttelykäyntejä ilmeisesti huhtikuussa. Kaikki koirat jatkavat lajeissaan, Jekku agilityssä ja Hupi ja Pupu tokon parissa. Jos kaikki menee hyvin, Hupista pitäisi tulla iskä pikkuhupeille ensi vuonna. Ja yksi koiranpaikkakin olisi vapaana ja itsellä kyllä kova pentukuume. Mutta tällä hetkellä on mielessä vain muutamia ehdokkaita, jotka ovat vasta suunnitelma asteella, jos ne toteutuvat ja osoittautuvat odotusten mukaiseksi, niin saattaa olla, että pentukoirakin astelisi taloon ensi vuonna, mutta saattaa olla, että ei myös astele, aika näyttää…

 

 

joulu 28 2013

Mitä tulevaisuus toisi tullessaan…

Posted on by

Aina näitä asioita pyörittelee mielessään, mikä olisi seuraavan koiran rotu taikka sukupuoli… Vaikka ei olisi koiraa edes hankkimassa, on näitä asioita kiva pyöritellä tasaisin väliajoin.

Nyt kun on satanut enemmän ja vähemmän koko ajan jo viikkojen, jollei kuukausien ajan ja pessyt umpikuraisia koiria monta kertaa päivässä. Niin on alkanut miettiä, pitäisikö seuraavan koiran olla ei-turkkirotuinen, vaikkei nyt ihan välttämättä lyhytkarvainen, niin ainakin säänkestävämpi, jonka kanssa pystyy lenkkeilemään tuossa säässä. Harjakoiran kanssa et pysty, eipä pitkäturkkisen villankaan. Molempien kanssa pystyy, jos ne on klanitettu ja puettu, mutta jos haluat näyttelyihin, niin eipä pukeminen käykään. Koiran turkki kastuu hyvin nopeasti läpi sateessa ja sitten on kylmä lenkkeillä. Mutta lyhytkarvaisista ja säänkestävistä roduista lähtee karvaa, en tiedä tulisinko toimeen sen asian kanssa. En tosin tiennyt tulenko toimeen parrankaan kanssa ja hyvin ollaan tultu toimeen, mutta karvat, niitä olisi sitten joka paikassa. Ja karvaavat koirat usein haisevatkin, koiralle. Mutta toisaalta olisi luksusta, jos ei tarvitsisi turkkia laittaa 3-7pv välein…

Sukupuoli… Ehkä mä kumminkin olen enempi narttuihminen… Ärsyttää, heti kun silmä välttää, pojat nostaa jalkaa mihin vaan ruohonkortta korkeampaan. Ne ei erottele lastenleluja tai puutarhakalusteita, kaikki on yhtä hyviä jalannostopaikkoja. Ja sitten tuo vartioiminen ja alueen puollustaminen, on uroksilla kanssa välillä rasittavaa, kaikkeen mahdolliseen pitää kommentoida. Ja lenkillä joku iiiiihana tyttöhaju saa koiran pysähtymään kuin seinään ja meinaa käsi irrota, kun ei huomaa koiran pysähtyneen (etenkin Hupi pysähtyy ja un yrittää saada sitä liikkeelle, on kuin jotain betoniporsasta yrittäisi hilata).

Näyttelyissä käydessä, olen kauheasti yrittänyt aina katsella avoimin mielin muita rotuja, löytyisiköhän niistä meille sopivaa, mutta eipä ole sitä The Täydellistä koskaan eteen tullut. Kai sen sitten näkee kun on seuraavan aika, että mikä sieltä tupsahti 😀

131212-DSC_3692

Pelkkää jatkuvaa kuraa…

DSC_4499-001

Hetken kaunis ja laitettu, yksi lenkki ja se olikin sitten taas siinä…

joulu 23 2013

Hyvää joulua!

Posted on by

DSC_4462-001

 

Likaiset ja trimmaamattomat koirat toivottavat hyvää joulua! Näillä säillä ei koirat pysy hetkeä pidempään puhtaina, kuraa ja vesisadetta riittää. Joulun jälkeen pääsemme bloginkin kanssa ehkä takaisin vanhaan rytmiin, nyt paha flunssa on vienyt kaikki voimat. Selasin vanhoja joulukortti kuvia ja kyllä mieli meni mustaksi tätä kuvaa katsoessa: KUVA. Aikaa on 4 vuotta tuon kuvan otosta ja jo kolme on kuvasta poissa…

joulu 9 2013

Varpaita palelee

Posted on by

Pakkaset toi viime talvisen ilmiön taas esille. En itseasiassa muistanutkaan sitä, ennenkuin tänään. Hupin varpaat palelee, kovasti, niin kovasti, että pitää yrittää kävellä ilman jalkoja, kiljua ja purra jalkoja, joita paleltaa. Niinhän se teki viime talvenakin, eikä muistaakseni edes tottunut koko talvena. Nytkään ei ollut kuin -8’C, että miten lie poika pärjää pahemmilla pakkasilla, tarvii varmaan jotkut töppöset.

Eilen myös oli pesu ja trimmi, ensi viikonloppuna kun on messukeskuksen tuplanäyttely, jonne Hupi on menossa lauantaina ja sunnuntaina. Koiran trimmi väli on hieman venynyt ja oli hieman urakkaa laittaa poikaa kuntoon. Pitkästä on aina hankala tehdä kertaheitolla siistiä. Ja kun väri on mustankirjava, niin pelkässä lamppujen valossa, on todella hankala nähdä mitä tekee. No jonkinmoinen siitä tuli, nyt kun vielä ehtii tuon viikon kasvaa sopivaksi. Nyt joutuu pukemaan takkia pihalle, kun on pakkasta ja toinen on niin nakuna. On näemmä poika vaan kasvanut, kun tuntui hitusen lyhyeltä tuo takki jo päälle. No messarin jälkeen saa taas karvat kasvaa, me keskitytään kevät tuohon tokoon ja agilityyn ja jos sit huhtikuussa kömmittäisiin koloista kohti näyttelyitä.

131209-DSC_3666

Koko poppoo pakkaslenkillä, Hupi just ravisteli kuvan otto hetkellä.

DSC_0734

Hauskasti löytyi lähes vuosi sitten otettu kuva lenkkeilijöistä (13.12.2012), siellä on tollainen pikkupikku Hupi, jolle Wilman vanha takki oli iso (nyt ei edes mahtuisi päälle 😀 ) ja nakusempi Pupuli.

joulu 7 2013

Yksi puuttuu ja treeniä

Posted on by

Minun mieleni mukaan koiria puuttuu yksi. Aina kun otan koiria pihalta sisälle tai päästän pihalle, tiedostamattani olen laskenut koirat ja aina tulee tunne, että yksi puuttuu. Sitten järki muistuttaa, että hei, kolme näitä nykyään on. Jotenkin tuo tulee ihan automaattisesti.

Minulle on vihjailtu, että tuon vajeen voisi helposti paikata, mutta ei se niin helppoa ole. Kun olen ihan tyytyväinen tähän kolmen laumaankin tällä hetkellä, 3 aikuista tai no kaksi aikuista ja yksi nuori koira, jotka ei tuhoa ja on sisäsiistejä. Koulutuskin on jo hyvällä mallilla. Mutta pakko myöntää, kun lumi tuli maahan, kaipaili sitä pikku pennun ihmetystä ja hämmästystä… Pentukuume nostelee päätään, tottakai, mutta eipä ole nyt pentuja, joita huolisin. Jos pennun ottaisi, sen pitäisi olla terveestä suvusta, hyvä luonteista, kaunis jnejnejne ei sellasia joka puussa kasva, on helppo olla edes harkitsematta pentuja. Jos Jekun äidille tulee vielä pentuja, niin siinä on sellaiset pennut sitten, että on varmasti vaikea olla ottamatta. Jos pennut tulisi, pitäisi toivoa mahdollisimman rumia 😀 Jekku on kumminkin super terve, mikä tahansa sapuska sopii, polvet ja silmät terveet, sisäsiisti, hyvin oppivainen ja innokas ja asennetta löytyy, paketti on lähes täydellinen.

131201-DSC_3631

Olen unohtanut kertoa, että Hupi löysi koulutuksesta maailman parhaan ystävän. Sille häntä viuhui hurjana, kauheasti yrittti leikkiä kaverin kanssa. Hupista ihan mahtava loisto tyyppi! No se oli hänen oma peilikuvansa, jota Hupi ei missään vaiheessa tajunnut, ettei ole oikea koira.

marras 25 2013

Treenimaahan katoamassa…

Posted on by

Taidan olla katoamassa treenimaahan… Mietin lähtisinkö tammikuussa Turun näyttelyyn Jekun kanssa yrittämään sitä Cacibia, kansainvälistä sertiä. Sen verran olen ollut ulkona näyttelykuvioista, että halvin ilmottautuminen meni ohi ihan varkain. Nyt näyttelyilmottautuminen maksaisi 45e, siihen päälle vielä bensakulut… Ajo tammikuun lopussa, lähtö mahdollisesti aikaisin aamulla viikonloppuna, kun muut jäävät peiton alle tuhisemaan, hmmm. Musta on varmaan tullut vähän mukavuuden haluinen 😀 Mä nimittäin ynnäsin ja ynnäsin ja totesin, että sillä hinnalla saisi 1,5kk tokokoulutusta ja ilmoitin Pupun keskiviikon tokokurssille seuraavaksi 3 kuukaudeksi 😀 . Jotenkin vaan tuntui järkevämmältä maksaa hinta koiralle mukavasta ja hyödyllisestä pitkästä koulutusrupeamasta, kuin 5 minuutin pyörähdyksestä kehässä, jonka tulos ei ollut mitenkään varma ja jonka lopputulokseen ei voi juuri itse vaikuttaa.

Eli nyt tiistaisin Jekku käy agilityssä Konalassa, keskiviikkoisin Pupu Tokossa Piski-Tiskissä Tuusulassa ja sunnuntaina Hupi Piski-tiskin tokokurssilla myöskin. Nyt on joka koiralla omaa puuhaa ja ehkä ne kohta on tottelevaisiakin 😀 Ja jos siltä alkaa näyttämään, niin kohta me ollaan varmaan sitten tokokisoissakin kokeilemassa onneamme.

DSC_4168-001

Tämä hullu porukka muka treenaa…

DSC_4225

Kaks yhtä vastaan