loka 24 2012

Laulava lintukoira

Posted on 24.10.2012 by admin

Nyt tekee pentu jotain, mitä meillä ei ole vuosikausiin koirilta nähnyt. Se laulaa. Siihen riittää piano sekä kitara, kun soinnut alkaa, alkaa pentua kutkuttaa ja laulattaa. No koska meillä soitetaan aika paljon, on pentua alettu jo ”opettamaan” pois. Eli ei päästetä aloittamaan ulkontaa vaan leikitään soiton ajan. Tämä onneksi on tepsinyt. Vaikka tuo on aluksi hauskaa ja suloista, niin voin arvata, että tulevaisuudessa ei ois niiiin kauhean kivaa. Mihinkään radion tms soittoon ei ole reagoinut ollenkaan.

Aikanaan muistan sekarotuisen Oskun alkaneen ulvoa huuliharpun äänestä, mutta ei ole villat eikä harjakoirat koskaan alkaneet mistään soittimesta ulvoa.

loka 22 2012

Leikkiä ja naksutusta

Posted on 22.10.2012 by admin

Pennun kello on ikävässä rytmissä, ainakin syyslomalaisten kannalta. Hupi alkaa yöunille jo klo 21 aikaa illalla ja herää klo 6 aikaan… Nukkuis edes 7:ään, jolloin pikkuneiti herää. Erityisen kiva on, kun kohta käännetään kelloja tunnin taaksepäin ja sehän tarkoittaa vaan aikasempia aamuja pennulle. No yritän hieman herätellä pentua illalla vielä toimimaan, jotta jaksaisi sitten nukkuakkin. Se on vaan, kun talo hiljenee lasten mentyä nukkumaan, niin pentukin alkaa unille.

Olen itseasiassa ollut aika hämmästynyt, miten vähän pentu nukkuu. Mulla oli muistikuva, että Pupu nukkui pitkiä aikoja tuon ikäisenä ja jaksoi enempi siinä 3kk tienoilla (ehkä tää on sitä, että aika kultaa muistot). Tämä kaveri jaksaa ja jaksaa puuhata silloin kun muutkin puuhaa ja nukkuu silloin, kun on taas hiljaisempi hetki.

Pupu on alkanut leikittää pentua ja kun Pupu leikittää, ei Jekkukaan malta pysyä poissa. Pupu on houkutellut lelun kanssa pentua leikkimään, mutta vielä pentu eksyy ja unohtaa leikin kesken kaiken. 😀 Mutta edelleen aikuiset tekee selväksi milloin eivät jaksa leikkiä, eli selkeä järjestys pennulle.

Hupi syö 4 kertaa päivässä ja melkein päivittäin, yhden ruokailun ruuat harjoitellaan naksutinta ja ensimmäisiä oppeja. Hyvin on Hupi jaksanut opiskella, etenkin kun sille on annettu labbiksen ruokahalu… Pieniä hetkiä on harjoiteltu jo vähän seisomista neljällä jalallla namia tai lelua katsellen, mutta peppu painaa ja Hupi haluaa istua ihmettelemään, miten sen namin saisi. No 5 minuuttia naksua tänään namin kanssa ja jätkä äkkäs ahnepossuna heti, että jos seison näin, niin naksu ja nami tulee, ettei kannata istua. Mitää hienouksia, kuten jalkojen oikeaa asentoa tai asentoa minuun nähden ei haeta, vaan tämä on pelkkää hauskaa leikkiä ja pientä pohjatyötä tulevaisuutta varten.

Valmiina hyökkäämään Pupun suussa olevan rotan kimppuun…

Hupsista keikkaa, ei mennyt kaikki ihan putkeen… 😀

Hupi harjoittelee naksuttimen kanssa seisomista, oikeaa jalkojen asentoa ei vielä haeta, vain pyllyn pysymistä ylhäällä.

loka 21 2012

Lenkkeilemässä

Posted on 21.10.2012 by admin

Tänään käytiin taas lenkkeilemässä korttelin ympäri ja Hupi paineli hienosti hihnassa ja pannassa, koska sillä oli kauhea kiire pysyä idolinsa Supermies-Teräsmies isoveljen kannoilla. Jekku on niin ah ihana idoli, etenkin kun se esittää niin vaikeasti tavoiteltavaa. Koirat kun on niin kummallisia, että niitä kiinnostaa eniten ne, joita koira ei kiinnosta. Hieman vaatii taas harjoitusta 4 hihnaa, joskin Naomi on harvoin lenkeillä mukana. Mutta jotenkin tuntui, että aikuisetkaan koirat ei pysyneet ”paikoillaan” lenkkeillessä ja hihnoja joutui selvittelemään normaalia enempi.

Päivä päivältä tulee ihanasti enempi ja enempi leikkiä. Pupu kanteli sisällä lelua, jota Hupi hirmuisesti sitten yritti tavoitella. Sikäli hankalaa, että hypyistä huolimatta, Pupun pää on ihan liian korkealla, että Hupi saisi lelusta kiinni. Välillä Jekulla oli lelu ja pikku poika pinkoi perässä. Mutta edelleen se eksyy leikistä ja unohtaa sen. Pihamaalla Pupu yritti moneen kertaa saada pennun pysymään kintereillään, mutta eihän se pienillä tappijaloillaan perässä pysynyt 😀 Jekkukin vähän pyrähteli Hupin kanssa, mutta jos Jekku huomasi minun katsovan, se suorastaan vihelteli ja selkeästi sanoi, emmä mitään oo leikkinyt, se oli noi muut… 😀

Pesin tänä iltana Jekun ja voi hyvä ihme siinä olikin takkuja! Meni varmaan puoli tuntia avata koko turkki varovasti karva kerrallaan. En ihan heti muista milloin olisi tuollainen ollut. Se on nämä märät sadekelit, nyt ei voi pitää enää 7 päivän pesuväliä…

Mihin sä meet? Mitä sä teet, isoveli?

Mä osaan jo lenkkeillä mun Supermies-Teräsmies isoveljen kanssa…

Tässä sitä mennään, Jekku perustahdillaan, hirmuisella kiireellä ja pikkuveli kahtasataa perässä…

loka 20 2012

Leikkejä

Posted on 20.10.2012 by admin

Että tuota vettä ja kuraa riittää. Joka lenkin jälkeen saa Jekun pestä, jottei kura ja hiekka rasita liikaa turkkia. Onneksi leikkasin Pupulle tuon kaljukampauksen, sille ei ole tarvinnut tehdä mitään. Naomi ilmeisesti jollain tavoin hylkii likaa, koska se ei likastu edes kurassa käveltyään 😀 . No onneksi tänä aamuna kurasta huolimatta ei satanut (no ilta sitten pelasti tilanteen ja tulee kaatamalla vettä), niin koirat saivat juosta pihalla pihatöitä tehdessä.

Pienessä Hupissa näkyy sisäinen terrieri, koska mikään ei ole hauskempaa kuin harava, sen heiluminen ja lentävät lehdet. Siellä on pakko juosta seassa ja äristä kovaan ääneen. Ja ihan kuin Jekku olisi tänään aamupäivällä vähän yrittänyt leikkiä Hupin kanssa. Juoksi Hupia karkuun, mutta eihän Hupi pysy perässä ja sitten unohtaa koko takaa-ajon, niin Jekku muutamaan kertaa palasi Hupin näkösälle ja pinkoi karkuun, kun huomasi pennun hyökkäävän. No leikki sitten kuihtui. Hupin ja Pupun leikki oli koomisempi, Pupu toi palloa, mitä Hupi hyppien tavoitteli Pupun suusta. Kun Pupu tiputti pallon maahan, jotta heittäisin, pieni musta salama pölli aina pallon ja Pupu oli ihmeissään, että mihin ihmeeseen se pallo hävisi, justhan se oli tässä! Ja Pupu meni tähän uudestaan ja uudestaan 😀

Käytiin tänään Mustissa ja Mirrissä etsimässä kuljetushäkkiä pojille ja mukaan lähtikin vain uusi vinkulelu. Hupi rakastaa vinkuvaa raatoleluaan ja aina vinguttaa sitä. Ikävä kyllä, sitä vinguttaa usein myös 3 poikaa… No kaupasta löyty ”’äänetön” vinkulelu, Hear Doggy ultraääni pallokalapehmo. Sen vinkuääni on asetettu sellaisille korkeuksille, että ihminen ei sitä kuule. Koirat kiinnostuivat lelusta selkeästi kun sitä ”vingutti” ja Hupin mielestä se oli ihan ykköslelu.

Äänetön vinkupallokala.

Vähän huonoa videota pienestä jänisloikkijasta pihalla.

loka 19 2012

Ensimmäinen puistoreissu

Posted on 19.10.2012 by admin

Mikä voikaan olla ihanampaa aamu-unisena, kuin kävellä olohuoneessa paljain jaloin, pienten naskalihampaiden pureutuessa ihoosi joka askeleella. Kulkemistasi säestää jatkuva, auh, ei, auh, ei 😀 Hupilla oli tänä aamuna superriiviöisvaihde päällä. Syliin otettuna nenä sai vuoron pusuja ja vuoroin haukkauksia. Vastapainona, voiko olla suloisempaa, kuin väsyneenä koiransänkyyn nukahtanut pieni pentu, jonka jalat nytkii hurjan unen tahtiin.

Tänään, koska virtaa riitti (onko yllätys meidän talouden koirilta 😀 ), lähti pikku Hupi mukaan aamulenkille, joka suuntautui puistoon. Ekan kerran mukana pidemmällä kuin ihan tuossa korttelin ympäri. Hyvin pikku mies pysyi vauhdissa, kun hitaaseen tahtiin kävelin, koirien painellessa irti. Murina-Jekku on selkeästi idoli. Jekun kintereillä piti viipottaa ja katsoa tarkkaan miten koipea nostetaan. Pupu oli hyvin rasittavana, sillä oli virtaa yli rajojen ja koska tukkakin lähti, niin se tuo aina 200km/h lisää vauhtia. Koko ajan kävi härkkimässä Jekkua ja Naomia ja sai ihan komentaa lopettamaan.

Menomatkan Hupi kulki sylissä ja paluu matkalla se pääsi rattaiden kyytiin. Muutaman kerran sai palauttaa paikalleen, mutta hyvin se siinä pysyi. Ei kumminkaan vielä 8 viikkoisena kävelylenkkejä kävele, muuta kuin noita pissastuskierroksia lähimaastoon.

Suuri puisto odottaa valloitusta.

Koko lauma.

Täydellinen paikka kulejtukseen pienelle pojalle.

loka 18 2012

Kaljupuudeli ja pikku piru

Posted on 18.10.2012 by admin

Eilen mietin, että jatketaanko Pupun kanssa tuolla tukkamallilla vai vetäistäänkö kalju, kun ehtisi vielä ennen talvea. Koska Pupua ei ole minnekkään näyttelyyn ilmoiteltu ja ei varmaan ennen ensi kesää käy (jos silloinkaan), niin päätin sitten vetäistä kaljuksi. Aamun sade hieman vielä lisäsi intoa. Pupu on taas seisojapuudeli lookissa.

Hassua on että meillä on 8 viikkoinen pentu, mutta matot lattialla. On kätevää, kun on kotona, niin saa kiikutettua pentua joka välissä pihalle ja ihan muutamat päivässä on tullut sisälle ja nekin paperille tai sen läheisyyteen. Pentu on myös hirmu fiksu. Ulos päästessä tekee asiansa, jos on sellainen hätä, jos ei, niin kököttää vaan ovella odottamassa sisäänpääsyä, eikä häntä saa millään houkuttelulla pissalle. Pari kertaa päivässä iskee totaalinen pikku-piru-kohtaus ja silloin napsitaan kaikkea mikä liikkuu tai ei liiku… Onneksi stä muistaa, että tuo on vain ohimenevää (ja itseasiassa niinkin ohimenevää, etten muistanut esim. Unin ikinä napsineen ihmisiä. Heh, pieni kurkkaus blogiteksteihin Unin pentuajalta hieman virkisti muistiani 😀 )

Monet Hupin kuvista nähneenä ja siten livenä, ovat sanoneet samaa asiaa, koira on luonnossa paljon pienempi, kuin oikeasti. Sama ongelma oli aikanaan Ilon kanssa, kuvissa se näytti isommalta kuin olikaan. Mutta Hupi on tosi pieni, paino muutaman kilon verran ja korkeuttakin ehkä 15cm.

Jekku edelleen murrailee röyhkimysvauvalle, joka kokeilee kyllä hampaitaan Jekkuunkin (ja me ihmisetkin saamme osamme). Aikuiset koirat lähinnä yrittävät ensin karkuun naskalihampaita ja sitten murahtavat jos ei uskota. Nukkumaan koiranpetiin saa jo tulla ja Naomi päästää pennun edelleen hivuttautumaan ihan iholle. Naomille muutenkin tuntuu pentu tehneen hyvää, se on paljon virkeämpi. Kun Ilo kuoli, hävisi Naomilta kyljestä nukkujakaveri ja nyt se on selkeästi onnellisempi, kun sillä on taas ystävä lämmittämässä (tosin Pupukin päästää näemmä pennun kylkeensä kiinni, ainakin jos kukaan ei näe…). Tänään Naomi yritti hetken pyytää pentua leikkimään ihan leikkiasennossa, mutta yhteistä säveltä ei vielä löytynyt.

Kyllä se kuuluu selkeästi kalustoon, vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Täältä tullaan!

Kukkuu!

Yritin saada kuvaa, jossa Hupi näyttäisi yhtä pieneltä, kuin oikeasti on.

Pupu ja Jekku juoksee villinä, Naomi tarkkailee tilannetta, mutta mikäs siellä vasemassa reunassa pakenee piiloon 😀

Virkeämpi Naomi.

Pupu ja hänen pallonsa.

Ystävykset.

Ihanat syyskelit…

Pikku riiviö Naomin häntäkarvoissa…

IIIIKK, apua se pennuli tuleeeeee!!!!

loka 17 2012

Treenaamassa

Posted on 17.10.2012 by admin

Varsinainen riiviö pikku miehestä on jo kehittynyt. Kun se saa riiviökohtauksen saavat kaikki tuntea sen pienet naskalihampaat ja sisukkaan mielen. Myös Naomi saa oman osansa, tosin Naomi ensin juoksee karkuun ja kun se ei auta, niin viimein komentaa lopettamaan. Erityisesti aamulla virtaa on selkeästi roppakaupalla ylimääräistä. Pukevat kouluunlähtevät pojat on niin kivoja ja heiluvia vaatteita on ihana tavoittaa… Mutta toisaalta se on hassu, se voi istua pitkiä aikoja katsomassa ihmisten puuhia.

Pissat ja kakat tulee aikalailla pihalle, kun sinne pääsee. Ihan muutamia on tullut lattialle, mutta eiköhän se siitä lisäänny, ainakin muilla on lisääntynyt.

Illalla käytiin harjakoirien näyttelyharkoissa Jekun kanssa ja Hupikin oli mukana. Jekulla jäi aivot narikkaan, oli vain tytöt ja tytöt… No istutin Jekkua takanani, enkä päästänyt mihinkään, koska herra ei osannut edes hihnassa kulkea. No vähän aikaa istuttuaan kokeilin uudestaan ja korvat toimi ja sain edes juoksutettua normaalisti, vaikka namit ei innostaneet yhtään. Hupi sai tutkailla myös porukkaa ja reippaana hän siellä olikin, vaikka kummallisia harjakoiria paikalla.

Viime pesussa Jekun turkki meni ihan pöyhöksi ja se näyttää ihan kamalalta, shampoo kokeilu meni näköjään ihan pipariksi,, vaikka on tuota enenkin käytetty… Tekisi mieli pestä heti uusiksi 😀

Jos varovasti nuuskaisen…

Lelukoira

loka 15 2012

Miten päivä sujui…

Posted on 15.10.2012 by admin

Päivällä mietin, että hurjaa, että pentu on ollut vajaan vuorokauden ja tuntuu siltä kuin se olisi ollut viikon. Pentu on ollut tosi reipas ja käyttää jo koko alakertaa liikkumiseen. Pihallakaan sitä ei pelota mikään ja siellä se pomppi muun lauman mukana, vaikka oli märkää ja välillä satoi. Unille pentu tunki aikuisten kanssa samaan sänkyyn, Naomi ja Pupu antoivat sen nousta sängyn reunaan. Jekku murisee vielä, jos pentu tulee lähelle, mutta ei huomannut, kun kerran pentu kapusi sitä vasten nukkumaan. Tuli Jekulle kyllä kiire, kun huomasi asian. No parempi se on, että pitää pennun kurissa ja nuhteessa alusta asti, niin on molemmille selvää kumpi määrää. Ja eiköhän se siitä lämpene leikkimäänkin pikku hiljaa.

Illalla pentu kävi lyhyellä autoajelulla boxissa, pienen protestoinnin jälkeen tyytyi oloonsa. Kun tultiin, lähdin viemään aikuisia koiria korttelikierrokselle ja otin pikku miehen mukaan. Ekan kerran pannassa ja hihnassa ja silti meni kuin olisi jo pidempään harjoitellut. Hihnaa oli pakko pitää, ettei huku pimeässä ja kun noita autojakin tuossa menee. Hirmuista vauhtia pentu viipotti aikuisten vierellä ja seassa, mutta tietenkin muutaman jarrutuksenkin teki, pääasiassa kumminkin suunta oli vauhdilla eteenpäin. Pientä jänisloikkaa katsoessa (pentu juoksee kuin pieni jänis), tuli vaan mieleen, että meidän laumaa se selkeästi on, vauhtia riittää jo 8 viikkoisena.

Pentu on ahne ja ruoka maistuu. Illalla kun on kaikkien ruoka-aika, joutuu pitämään pennusta kiinni, ettei se pölli muiden ruokia ennenkuin ne ehtivät kupeilleen. Jekun ja Pupun kupille ei ole asiaa, mutta Naomi aina luovuttaisi ruokansa, jos joku tulee ottamaan. Mietinkin missä vaiheessa voisi alkaa opettamaan esim. juuri kupin odotusta. Jos tämä olisi meidän ainut koira, olisi äkkiä lellitty pilalle, koska sillä on liian söpö partanaama ja viaton ilme. Selasin Pupun pentuaikaan blogia ja Pupu ei ollut meillä ollut kymmentäkään päivää, kun se osasi jo vaikka ja mitä 😀

Pennut on nyt myös rekisteröity ja Hupi löytyy TÄÄLTÄ.

Naomi antoi pennun tulla ihan viekkuun nukkumaan.