Ilon PLL-testin tulos tuli ja se oli kantaja. Tässä linkissä lisää aiheesta KLIK.
Category Archives: Ilppa
Millainen työ ennen koiran hankintaa…
Posted onTämän pennun miettiminen käynnistyi jo ennenkuin Ilo oli meiltä lähtenyt. Ihailin Mehmed harjakoiraa ja sain vinkin, että heillä olisi myös mehmedin värinen poika pentu vailla kotia. Hautasin asian pikaisen tutkimisen jälkeen, koska kyseessä oli poika ja koska Ilon selvittelyt oli kesken. Kun Ilosta jouduimme luopumaan, minulle selvisi, että poika on edelleen omaa kotia vailla. Alkoi ahkera miettiminen voisinko ottaa pojan, onko koiralla miten terve suku ja millaisia koiria on koiralla takana. Harjakoira pojista puhutaan paljon, että nostavat koipeaan sisällä, siinä missä tytötkin merkkailee sisällä. Ajatus pelotti. Monia poikaharjakoiran ja pienten poikakoirien omistajia haastateltuani, sain tietää, että osa on täysin sisäsiistejä ja osa tekee sisälle vain, jos on juoksuisia narttuja talossa tai jos koirien perheen urosten keskinäiset suhteet on rempallaan (kilpailua, kuka on kukko tunkiolla). Asiaan vaikutti, että pennun molemmat vanhemmat oli sisäsiistejä, tämä sisälle kuseminenkin kun periytyy. Pupun leikkaamisesta olin puhunut jo vuosia ja nyt kun näytti siltä, että koko kesäloma menisi juoksuisen nartun kanssa, päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Tämä tietenkin auttoi asiaa poika koiran hankinnassa.
Mietin myös eri rotuja, tutustuin ja selasin, soittelin tutuille ja mietin ja mietin. En halunnut enää tehdä samaa virhettä kuin Unin kanssa, että joutuisin luopumaan koirasta vain sen takia, että se on täysin väärän luonteinen minulle ja että sen pitäminen tässä elämäntilanteessa oli mahdotonta. En kestäisi enää luopua yhdestäkään koirasta… Mietinnässä oli harjakoira, kääpiövillakoira, shih tzu, amerikancockerspanieli ja ceskyterrieri. Kalkkiviivoille pääsivät shih tzu ja harjakoira. Koska shih tzun lytty kuono ei miellyttänyt isäntää ja itsekkin mietin miten pärjäisin partaisen naaman kanssa. Ceskykin oli loppuun asti mukana ja näitäkin kyselin, mutta pentutilanne oli heikko (mutta tämä jäi kyllä mieleen rotuna, jonka voisin joskus ottaa, parrasta huolimatta). Lopulta mietittyäni ja mietittyäni sain vain todeta, että omasta mielestäni harjakoira on ollut aina täydellinen minulle, joten mitä sitä vaihtamaan.
Sitten alkoikin pennun taustan selvitys… Mitä silmäsairauksia ja muita sairauksia voisi takaa löytyä. En halunnut koiralle samaa kohtaloa kuin Ilon kanssa. Tervettä sukua ei ole olemassakaan, mutta tämä ei näyttänyt olevan pahimmasta päästä. Lisäksi selvittelin millaisia turkkeja sukulaispuutereilla oli, että mitä oli turkin osalta odotettavissa.
Kaikkeen tähän meni kolmisen viikkoa, joten ihan heppoisesti ei tullut pentua otettua, mutta Ilon ja Unin jälkeen sitä on tullut liian varovaiseksi ja tieto on lisännyt tuskaa…
Tässä Pupu turkki avattuna. Harmittaa etten ehtinyt pestä sitä ennen leikkausta, sillä nyt kestää varmaan viikon ennenkuin pääsee pesemään. Mutta ei tällä tukan mitalla ois ollu kyl mitään asiaa näyttelyyn tai olis, mutta tuskin ois pärjännyt…
Pappa hoidossa
Posted onJaana lähti poikajoukkonsa kanssa kohti viroa, niin pappa-Vinskille tarvittiin hoitopaikkaa. Niinpä pappa tuli meille viikonloppu hoitoon. Samalla voin arvioida, millaisia noi pojat olikaan. Tosin Vinskillä ei ole enää palleja ja ikäänkin jo 10vuotta, joten viriilein aika on kyllä jo ohi. Oletin etukäteen, etten pidä kintun nostosta, se kun nousee joka kulmaan ja lapsen leluun pihalla. No Vinskillä ei ole tarvetta merkkailla, mutta iltapissitykseen menee kyllä tovi pidempään, kun poika ei pissi kerralla, kuten tytöt.
Nätisti on pappa osannut meillä olla. Mamman perään ei ole juuri itketty. Mutta kyllä Vinski koko ajan selkeästi odottaa, että milloin se mamma tulee. Lenkillä käveli vauhdilla kodin suuntaan ja kun käännyttiin meillepäin, niin ei ois millään huvittanut. Vinski varmasti tietää missä koti on, kun kotiin on reilu kilometri ja lenkkimaastot osittain samoja. Hihnakin meni lenkillä poikki, mutta onneksi poika pysähtyi pyynnöstä, säikähdin jo, että nyt se lähtee.
Koirakuume on tainnut minuun iskeä, nyt Ilon lähdettyä. Täällä on ihan liian rauhallista ja hiljaista. Aikuisten tai vanhempien pentujen löytäminen onkin ollut yllättävän hankalaa, ainakin sen verran mitä olen katsellut. Voi olla, että joutuu pennun ottamaan, kun haluaisin kumminkin näyttelyissä käydä ja ensi sijaisesti myös narttua ajattelin…
Vielä Ilosta ja elämä jatkuu…
Posted onNyt on sitten totuteltu elämään ilman Iloa… Itselle se on varmaan vaikeinta. Kun lenkille lähtiessä ottaa hihnat, odottaa, että Ilo tulee kauheaa vauhtia säheltämään ja hymyilemään koko hammasrivistöllään. Ilostakin muistaa sen ajan, kun koira oli vielä kunnossa, viimeiset ajat se oli ihan erilainen.
Eli loppuaikana Ilo söi 200g-300g annoksia ruokaa, jotta paino edes hieman pysyi kuosissa, koiran normaali annoshan oli vajaa 100g. Ruoka ei selkeästi enää imeytynyt kunnolla. Eläinlääkärin mukaan Ilo vaikutti aika lailla luovuttaneelta, koska kotona se makasi paljon, hakeutui aurinko pilkkuihin makoilemaan ja paleli. Se ei oikein innostunut sille keksityistä piristyksistä eikä se enää lähtenyt Naomin kanssa leikkiin. Silti sitä miettii, että olisiko sittenkin voinut tehdä jotain toisin, olisiko sittenkin sillä ollut vain joku parannettava tauti, joka ei kumminkaan näkynyt verikokeissakaan. Onhan se hurjaa joutua lopettaa koiransa vähän yli 3-vuotiaana… Koirien terveydestä on ollut viime aikoina puhetta mediassa ja nyt puhuttiin jo cavalierkingcharlesinspanielin rodun lopettamista liian sairaana rotuna. Eläinlääkärin kanssa tästä juteltiin ja hänkin sanoi, että vanhimmat hänen asiakkaistaan on cavalieroja. Toki niillä on sydänvikaa ym, mutta monet elää sydänlääkkeiden varassa onnellisen pitkän elämän. Hänelläkin oli ihan muita rotuja sairaiden listassa, itsellekkin tuli heti mieleen esimerkiksi saksanpaimenkoira, joka tuttavien koirien perusteella johtaa aika lailla vikatilastoa, eikä tuo harjiskaan välttämättä sieltä terveimmästä päästä ole rotuna.
Mietin miten koirat pärjäisivät Ilman iloa. No Pupu oli paikalla kun Ilo lopetettiin ja hetkellisesti haisteli häntä koipien välissä mitä tapahtui, mutta kun tiskiltä’ sai ilmaisia nameja, niin johan se unohti koko koiran Pupu muutenkin raaakaaastaa eläinlääkäriä, onhan siellä iso liuta ihmisiä vain häntä varten! Naomin annoin haistella Ilon pantaa ym kun tultiin, mutta ei sitä näköjään Ilon lähtö kummemmin hetkauttanut. Ehkä sekin käsitti, että Ilo oli jo tosi sairas, kun ei sitä saanut edes leikkiin.
Mutta elämä jatkuu eteenpäin. Olen menettänyt kaksi koiraa puolessa vuodessa. Unin jälkeen sanoin, ettei sitä paikkaamaan tule ketään, mutta nyt kun Ilokin lähti näin nopeaan, niin nyt on pakko sanoa, että nyt on yksi koiranpaikka meillä auki… Mutta mille ja kenelle, sitä en tiedä. Eilen jo katseltiin poikien kanssa koirakirjoja. Ei ole helppoa kun etsii karvaamatonta, pientä, kilttiä koiraa ja kaiken päälle koira saisi olla näyttelytasoinen ja mieluiten haussa olisi isompi pentu tai aikuinen. Pitää katsella, josko tämmöistä kipittäisi kohdalle, kiire ei ole, nyt mennään näiden kahden mussukan voimin.
Lepää rauhassa pieni Ilo…
Posted onIlo, Fine Design Powderfinger 30.11.2007-30.5.2011
Tänään eläinlääkärissä todettiin, että imusolmukkeet oli hyvin turvonneet ja koiralla oli taas tulehdustila päällä. Kortisoni olisi tuonut lisäaikaa, mutta ei parannusta. Ilo oli jo luovuttanut, nyt oli aika meidänkin.
Miten voi olla näin uskomattoman huono tuuri?
Posted onEn voi käsittää, miten ihmeessä minulla on niin huono tuuri koirien kanssa. Tähän mennessä, olen joutunut luopumaan kaikista koirista ihan liian aikaisin. Nyt Ilon elämä on vaakalaudalla. Odottelemme edelleen tuloksia PLL-geenitestistä, mutta sekään ei välttämättä auta mitään, vaikka terveen paperit sieltä tulisikin. Eilen ja tänään Ilo on taas alkanut oksentelemaan. KOira oksentaa isoja vaaleanruskeita nestemmäisiä läikkiä, joiden määrä kyllä vastaa paljon isomman koiran, kuin Ilon tekemiä. Lisäksi Ilo on taas pahentunut pakonomaisessa nuolemisessaan (nuolee pitkiä aikoja eri pintoja, lattiaa, sängynreunaa, pöydänjalkoja jne). Ruokana on ollut lohi+parsa, mutta se on nyt muutettava, taas. ELäinlääkäri on TAAS tilattu maanantaiksi, nyt mennään eri lääkärille (joskin vanha tuttu, mutta ei ole Iloa hoitanut nyt viime aikoina, aikaisemmin kumminkin on). Keskustelen eläinlääkärin kanssa onko tätä enää mitään mieltä jatkaa vai onko hänellä vielä jotain ideoita hatussa. Saattaa siis olla Ilon viimeinen käynti…
Minulla ei ole ollut yhtäkään vanhaa koiraa, en tiedä millaista on elää vanhenevan koiran kanssa. Toivoin niin, että tämä kolmikko saisi pitkän hyvän elämän. No onneksi kotiin jää sentään Naomi ja Pupu, jos Ilosta joudumme luopumaan. Realistina surutyö on jo käynnistetty, jos sitä ei tarvitsekkaan tehdä loppuun, niin se olisi pelkkää plussaa!! Koko ajan sitä toivoo, että se paranisikin, että löytyisi joku taika, joka Ilon pelastaisi…
Toyvillakoira Roosan menetin sen ollessa 5-vuotias, epilepsia ja polvet olivat vaivanneet jo vuosia, mutta viimeinen isku oli onnettomuus, jossa olkapää lähti sijoiltaan ja koska olkapäässä oli perinnöllistä vikaa, ei sitä monista yrityksistä huolimatta saatu enää pysymään paikallaan…
Kääpiövillakoira Wilman menetimme sen ollessa 7-vuotias. Koiralla ollut polvivika, patella luksaatio, oli edennyt IV-asteiseksi ja koska leikkausta ei enää pystynyt tekemään, niin luopuminen oli ainut vaihtoehto. Tämä on ainut koira, jonka kuolema, oli meille kaikille helpotus. WIlma kärsi voimakkaasta eroahdistuksesta ja lisäksi teki 7-vuoden ajan tarpeet öisin sisälle, monista eri yrityksistä huolimatta. Tätä koiraa kuljetettiin eri lääkäreillä, osteopaatilla, ongelmakoirakouluttajalla jne.
Isovillakoira Pilven menetin sen ollessa 8½v, koiran munuaiset pettivät ja kun syy kummalliseen käytökseen ja kipuiseen oloon löytyi, ei mitään ollut enää tehtävissä.
Isovillakoira Unista luovuimme sen ollessa 1½-vuotias. Täydellisen kaunis, haaveitteni näyttelykoira, mutta koiran luonne ei taipunut muuttuneeseen elämäntilaanteeseen. Iloinen ja hyvin vilkas koira meni pitkin seiniä, kun raskausmaha ja pieni vauva rajoitti elämää. Unia ei tarvinnut lopettaa, vaan se sai arvoisensa kodin Liisan ja Ernon luota.
Ja pikkuinen Ilo, toivon niin ettei se koristaisi seuraavana tätä listaa, mutta nyt näyttää erittäin huonolta…
Silmätulokset
Posted onIlo ja Naomi kävivät tänään silmätarkastuksessa eläinlääkäri Sari Jalomäellä. Harjakoirilla on paljon vikaa silmissä, joka alkaa vanhemmalla iällä, joten varmuuden vuoksi mentiin.
Naomin silmät olivat terveet, harvinaisen terveet. Eläinlääkäri ihmetteli ääneen, että miten voi olla näin hyvässä kunnossa silmät (tämän ikäiseksi harjakoiraksi). Yläkyynelkanavat puuttuivat edelleen, kuten aikaisemminkin, mutta niillä ei ole merkitystä, mitä nyt nuo silmät vuotaa ikuisesti. Tosin siitäkin eläinlääkäri tokaisi, ettei taida paljon valua, kun oli niin siisti naama. Sanoin, että valuu ja paljon, mutta niitä hoidetaan ahkerasti. Muutama, tuskin havaittava, kaihipiste oli, mutta niilläkään ei ollut merkitystä, kun olivat iänmukaista ja tuskin havaittavia.
Mutta Ilo… Arvasin, että häikkää oli, koska eläinlääkäri oli hiljaa pitkään kun tutki ja tutki Ilon silmiä, kysyi ikää ja tutki taas. Ilon oikeassa silmässä oli lasiaisvuoto ja linssi roikkui jotenkin kummallisesti taaksepäin. Koirasta otettiin nyt PLL-geenitesti, joka kertoo onko koira linssiluksaation suhteen terve, kantaja vai sairas. Linssiluksaatio on tila, joka tulee kun linssi silmästä irtoaa. Erittäin kivulias ja silloin ei ole enää paljoa tehtävissä. Ilon tilanteessa jos tulos on terve, koira ei sairasta linssiluksaatiota, vaan lasiaisvuotoa ja se on paljon helpompi juttu, vaikka sekin on joskus edennyt linssiluksaatioon, mutta se on harvinaisempaa. Tällöin tarkastuksia tehdään vuoden välein.
Jos tuloksena on kantaja/sairas, on oletettavissa, että linssi irtoaa ennemmin tai myöhemmin. Tuohon on leikkaus, jossa linssit poistetaan (näkökyky säilyy jonkinlaisena), mutta se maksaa noin 2000e. Me emme lähde Ilolle tätä leikkausta tekemään, jolloin vaihtoehdoksi jää lopettaa suht nopeaan koira tai käydä tarkastuksissa 3kk välein, jollei tiheämmin ja lopettaa koira vasta sitten kun linssi irtoaa (kivulias tila). Minä luulen, että päädymme ensimmäiseen, sillän linssiluksaatiot voivat kehittyä hyvin nopeasti…
Tuntuu kamalalta olla kylmän viileä ja todeta, että koira lopetetaan vaikka se on vielä terve. Mutta parempi lopettaa mielestäni ennenkuin koira kärsii yhtään enempää ja kun on kaupan päälle nuo allergiatkin. TÄmän hetkinen tila on eläinlääkärin mukaan kivuton. Ja vaikka ulospäin näyttäisikin kylmän viileältä, niin päässä myllertää ja tuntuu, että tämä on tänään imenyt kaikki voimat. Lapsille on jo puhuttu, mitä tapahtuu riippuen tuloksesta, mutta kyllä tämä tulee olemaan heillekkin vaikeaa, jos tulos on huono, Ilo kun on kaikille hirmu rakas. Ja mitähän muut koirat sitten tuumaavat…
Toivomme ehdottomasti tervettä tulosta Ilolta, mutta jos joudumme Ilosta luopumaan, niin on mietittävä, tuleeko taloon sitten joku. Mutta katsotaan, parin viikon päästä olemme viisaampia Ilon allergian ja silmien osalta.
Limboa ja elämää
Posted onKäytiin eilen illalla harjakoirien vaateillassa Ullan luona. Limbo loves dogs oli siellä myymässä koirien vaatteita. Ilolle löytyi sieltä ihana pääkallo haalari röyhelöllä ja pallomekko. Ilo oli muutenkin hitusen reippaamalla mielellä, ihan kuin pahin alkaisi helpottaa. Ruokana on nyt ollut puoli raaka lohi (hitusen kypsennän mikrossa, jotta maistuu) ja parsa. Paino oli eilen noussut jo 25g, vähän, mutta meille niin paljon.
Pupu on sitä mieltä, että jokaiselle isovillakoiralle pitäisi olla oma poika, mieluiten 3 . Poikia väsymättömämpiä leikittäjiä ja lelun piilottajia saa hakea!
Piha-aidan takana. Huvittavaa, kun ne tuolla pysyy, vaikka ei paljon tarvitsis, että aita kaatuu.