Kun itsellä on vielä heikko kunto sairastamisista, eikä ihan terve vieläkään, niin täysipainoisille lenkeille ei päästä. Ja kun pihakin on perunapeltona, niin sinnekään ei voi päästää juoksemaan, jotta nurmi lähtisi kasvamaan, niin piti keksiä jotain korvaavaa toimintaa. Pakattiin koirat autoon ja ajettiin tuohon keskustaan. Tehtiin siinä keskustassa ja joenrannassa pieni parin kilsan lenkki. Oli jännä, että ollaan asuttu täällä kohta 12vuotta ja edelleen, aivan keskustan tuntumassa on alueita, joita ei tunneta ollenkaan. Juuri tuo keskustan vieressä mutkitteleva joki ja sen kauniit puistomaiset kävelytiet. Keskustassa käy lähes aina autolla, niin jää juuri tuollaiset upeat paikat normaalisti näkemättä. Vaikka reissu oli lyhyt ja hitaasti etenevä, niin koirat oli kotona aivan poikki. Uudet hajut ja uudet kulmat selvästi väsyttivät.

Lenkeistä tulee mieleen, että hyvin usein nyt aamuisin ja välillä iltaisin näen lenkillä järjettömän kokoisen jäniksen. Ilmeisesti se on rusakko, mutta se on valtavan kokoinen ja tavattoman kesy. Se pomppii kaikessa rauhassa muutaman 3-4 m päässä koirista. Pelkäänkin, että se joku päivä tulee antamaan turpiin meidän fifeille 😀 . Kutsunkin sitä nimellä tappajajänis 😀 Pupua ja Jekkua se ei niin kiinnostakkaan, mutta Hupissa asuu pieni metsästäjä ja sitä se kiinnostaa tavattomasti, tai no ainakin siihen asti että sanon: ”Täällä!” ja koira unohtaa koko jäniksen, koska kutsu tarkoittaa namipalaa. Kyllähän aina yksi nappula jäneksen voittaa…

Koirille on matalilla aidoilla osoitettu oleskelualue, koska nurmikolla ei voi nyt kävellä, saati peuhata tai se ei kasva.

Julia kilpikonnakin kävi tänään parvekkeella ottamassa aurinkoa. Kohta se pääseekin taas vuorokaudet ympäri pihalle, kunhan vanha häkki on tehty pommin varmaksi…

Valkovuokot kukkivat naapurin ojassa.

Maalaispojat ihan citypoikina, no Pupukin oli mukana.

Tappaja jänis hyvässä maasto värissä kuvan keskivaiheilla. Matkaa ei montaa metriä ole.