Kaljumaggara

Posted on

Pupusta tuli kaljumakkara. Ja se oli kyllä oikea päätös. Koira oli taas parissa viikossa ehtinyt vetää turkin tiukkaan huopaan ihoa pitkin, niin ettei ajellessa meinannut erottaa mikä on takkua ja mikä ihoa. Osasta kohtaa pitikin vetää aivan ihoa pitkin. Alta paljastui kaunis ruskea koira, joka on aivan törkeän lihava!! Kuvista näkee miten maha roikkuu takajalkojenkin välissä. Puhumattakaan vyörärön ympäristön paksuudesta. Neiti joutuu nyt harjatyttöjen kanssa laihikselle. Mut mä tykkään, meil on nyt tuommoinen noutaja-spanieli-villakoira 😀

Jossain vaiheessa harjakoiratkin varmaan leikellään kesälookkiin, niitä en kyllä vedä kaljuksi. Niille olen suunnitellut, että selkä ajellaan ja jalkakarvat ohennetaan. Ilon siskon kennelin yorkki on leikattu kivan näköisesti, niin että säilyy mielikuva kumminkin turkkirodusta KUVA. Uni saa pitää turkkinsa, sillä sen kanssa kierretään nyt näyttelyissä, mutta saapa muut vähän helpompaan ja viileämpään kampaukseen.

dsc_1033.JPG

dsc_1042.JPG
Huomasinpa juuri, että koirassahan näkyy edelleen ison turkin raja, sekä peppupallo tummempina alueina
😀


Pupu juoksuaa

Posted on

Jäi se Pupun leikkauttaminen, niin se aloitti sitten taas juoksuamisensa. Odotin juoksua muutaman päivän kuluttua, mutta koira ehti taas yllättää. Nyt väliä tuli hitusen vajaa 4kk. Saapa nyt sit nähdä lähtiskö Uni tähän mukaan ja tekisi ensimmäisen juoksunsa nyt vasta yli vuosikkaana vai pimittääkö se vielä pidempään. Edesmennyt Pilvi oli 1,5v ekan juoksun tullessa. Ilolla ja Naomilla on ollut juoksu marraskuun alussa, joten niille odottelen juoksua vasta touko-kesäkuussa.

Pupun juoksut:
Eka:3.8.2008, 11kk
3.12.2008
17.4.2009
19.8.2009
3.12.2009
1.4.2010

On tuo hurja tahti, ajatellen, että koira on vasta 2½v.

Maanantaina suunnistamme Lappeenrantaan näyttelyyn, jossa on 5 isovillakoiraa.  Kaksi kilpakumppania on tiedossa nyöri Doris sekä musta Seleste (Saninfanin nightingale) (KUVASSA ekana Seleste ja perässä Doris). Seleste aina voitti Pupun, mutta Uni on nyt sen peitonnut erikoisnäyttelyssä. Saa nähdä kuinka nyt käy ja ketä muut koirat on. Ensiksi pitäisi kumminkin saavuttaa se ERI(nomainen) ja sitten voi vasta kilpailla muista sijoituksista…


Levoton tuhkimo

Posted on

Uni on levoton tuhkimo. Tuossa hiihtolomalle sen hyvin huomasi, mistä isäntä on maininnut etäpäiviltään. Eli Uni kiertää huoneesta toiseen eikä asetu makaamaan. Olen luullut tuon johtuvan siitä että olen poissa, mutta näköjään se tekee sitä myös, kun minä olen paikalla (silloin tosin laumasta puuttui taas isäntä tai lapset). Iltaisin se ei tee tuota, vaikka joku puuttuisikin, vaan aamupäivän. Huoneissa vaeltelun lisäksi, siihen kuuluu ajoittaista vinkumista, joka ei ole erityisen vaativaa tms kunhan vinkuilee. Yritin käskyllä laittaa Unin lepäämään, mutta kohta se oli jo taas vaeltamassa. Kynsien napsunta parketilla kuului tasaisesti, se selkeästi kiertää joka huoneessa, missä se ei noin muuten yleensä vietä aikaa. Muut koirat ei välitä vähääkään sen levottomuudesta vaan ne kuorsaavat tyytyväisinä. Iltapäivällä koira usein rauhoittui ja makasi sitten rauhassa nukkuen.

Harjakoiriahan ei saa huonolla ilmalla ulos, etenkään jos sataa räntää ja tuulee. No nyt on sekin ihme nähty, että joudun huutelemaan harjakoiria sisälle räntäsateesta… Eilen heittelin pihalle nappuloita etsittäväksi lumikasoista. Koirat etsivät pitkän aikaa täydessä räntäsateessa ja lopulta harjakoiratkin oli litimärkiä, mutta eivät edes huomanneet sitä! Aamulla sitten Ilo ja Nao muistivat, että jossain voisi olla vielä nappuloita ja uppoutuivat touhuun taas niin, että eivät olisi tulleet sisään sateesta.

Meillä ei ole koskaan isot koirat ja eipä kauheasti muutkaa ole saaneet leikkiä sisällä, pihamaa on ollut peuhaamista varten. Nyt Uni ja Pupu ovat ottaneet leikkitantereekseen eteisen, jossa ne painivat illalla hyvinkin paljon. En ole viitsinyt kieltää niitä, eteisessä on tilaa, eivätkä ne ole kenenkään tiellä siellä painiessaan. Usein toinen tulee olkkariin suolistettu pehmoeläin suussaan ja johdattelee toisen eteiseen siitä painimaan. Lenkkeily, pihalla juokseminen ja aktivointi ei selkeästi sekään riitä, joten purkakoon loppuenergian painimiseen, pentujahan ne vielä on.

dsc_9535.JPG
Leikkitanner, jossa aina vallitsee kaaos. Sinne kasataan aina kaikki lelut.


Ah näitä säitä

Posted on

Tytöt painalsi pari tuntia pihamaalla ja muuttuivat hyvin nopeasti lumella kuorrutetuiksi koiriksi. Pihalla lumi jalkojen pohjissa ja koko koirissa ei menoa haitannut, mutta kun otti sisälle, niin nyrkinkokoisten lumipaakkujen päälle kävely parketilla oli hieman haasteellista. Koirat saivatkin sitten sulaa pidemmän aikaa pesuhuoneessa pyyhkeiden päällä. Harjakoirat ei tietenkään viihtyneet pihamaalla hetkeä pidempää, koska pakkasta oli kyllä aika paljon. Ja kun tänä talvena on tuota luntakin riittänyt kiitettävästi.

Äitini kyseli englanninkielisistä kommenteista joita joskus näkee blogissani. Varoituksen sana niistä. Ne ovat mainoksia, jotka automaattisesti täyttävät mm. tällaisia blogeja. Olen yrittänyt niihin laittaa estoja parhaani mukaan, mutta aina niitä vain tulee. Älkää vain painako viesteissä olevia linkkejä…

dsc_9726.JPG
Unin loputtoman pitkät takajalat…

dsc_9728.JPG

dsc_9759.JPG
Pupukin muuttunut lähes tunnistamattomaksi lumikuorrutuksessa.

dsc_9707.JPG
Tuolla jossain on lastenhuoneen ikkuna.


Naomin vuoro

Posted on

Oli Naomin vuoro käydä pesussa ja voi vitsit siitäkin tuli nätti. Minä niin rakastan noita pitkiä laskeutuvia turkkeja. Ne on pesun jälkeen niin käsittämättömän kauniita. Turkithoituvat nyt aikuiskarvassa älyttömän helposti. Pesu tehdään enää 2-3 viikon välein ja silloin turkista saattaa löytyä muutama pikku takku. Tänään tosin oli Naomilla enempi takkuja, kun kokeilemani hoitoaine ei selkeästi sopinut koirille ollenkaan. Mutta ne aukesivat ilman tuskaa. Kuvista ei näy, että Naomia piti seisotuspaikkaa vähintäänkin arveluttavana ja puolet ajasta käytti tärisemiseen, kinkun voimalla seisominenkin onnistui. Naomi on kuvissa niin oma itsensä, hyvin arvonsa tunteva.

dsc_9654.JPG

dsc_9634.JPG

dsc_9640.JPG

dsc_9650.JPG


Ilo kauniina

Posted on

Ilo on oppinut tihisemällä inisemään, jos joku asia ei miellytä. Jos en tee elettäkään antaakseni ruokaa, koira tulee viereen ensin hymyilemään kauheasti raapien ja sen jälkeen inisee, kuin olisi juuri kuolemassa nälkään. Tänään pesussa Ilo valitti samalla lailla pöydällä, kun sekoittelin shampoot ja sitten kun aloin kastelemaan, niin sama tihinä. No eipä auttanut, pesuun joutui kumminkin. Ilon ääni on semmoinen, että hän on pieni orporaukka. Naomi taas vinkuu yleensä yhden vaativan vinkaisun, jos esimerkiksi haluaa syliin. Vinkaisua tehostaa kostea katse.

Hiihtoloma alkoi ja ajattelin urakoida koiran päivässä pesuun. Aloitin Ilosta, koska se on nopein ja helpoin. Öljyä taisi lipsahtaa vähän liikaa hoitoaineen sekaan, pitää seurata että pitääkö pikapesasta, jos alkaa menemään takkuun. Pitkästä aikaa otettiin Ilostakin kunnon seisotuskuvia, Ilo vaan ei ollut ihan samaa mieltä seisotuksesta, sitä ei olisi huvittanut ollenkaan. Turkki on paikkapaikoin jo maahan asti, Ilohan selkeästi haluaa isona yorkiksi (KUVA), että turkki laahaisi maata… No polvikarvat siellä jo onkin.

dsc_9618.JPG

dsc_9627.JPG

dsc_9619.JPG

dsc_9622.JPG


Ruokinta ja sen vaikeus…

Posted on

Viime aikoina on mieleeni tullut ajatus, miten koiran ruokinta voikaan olla näin vaikeaa. Selasin blogia taaksepäin ja setvin ja setvin koirien syömisiä, hiivoja, turkin kasvua ja kasvamattomuutta. Tuo raakaruokintaan hurahtaminen on vähän samanlaista, kuin aikanaan löysin lapsille kangasvaipat tai suosin itse luomutuotteita. Siihen kun on kerran oppinut, siihen palaa aina uudestaan. En ole nimittäin lainkaan tyytyväinen nappuloiden kanssa. Kaikki lähtee varmaan siitä, että en lainkaan usko, että koiralle on hyväksi elää 100% nappulalla. Tiedän, että monet koirat elää niin ja voi ihan hyvin. Mutta minä haluan koirilleni parempaa, luonnonmukaisempaa. Niinpä meillä syödään koko ajan raakaa nappuloiden rinnalla. Pupu ja Uni söi tuossa nyt hetken vain tuota nappulaa ja sen kyllä huomaa mm. korvista. Molempien korvat töhnäävät taas hyvin tummaa töhnää aivan tajuttomat määrät. Barffilla/kotiruualla ollessa vilkuilin muutamaan kertaan korvia, eikä niistä löytynyt mitään silloin.

Sitä mietin myös, miten Pupu, joka ennen söi sikin sokin halpoja ja kalliita nappuloita, raakaa lihaa, koiran purkkiruokia, koirapuuroja, kotiruuan jämiä, voi hyvin ja turkki kasvoi ihan hervottomasti. Miten Pupu nyt yhtäkkiä ei enää kestäisikään monipuolista ruokavaliota? Nyt Pupun turkki voi huonosti, se ei kasva juuri ollenkaan. Näyttelyttämistä huhtikuussa joudumme varmasti lykkäämään, turkki ei yksinkertaisesti riitä. Mietin palaamista sekaruokintaan. Muistan lukeneeni jostain lauseen, että koiran ei tarvitse barffata voidakseen hyvin, riittää, että se ei syö teollisesti tuotettua ruokaa.

Harjakoirathan meillä palasi barffiin. Niiden barffaus ei tule kalliiksi. En vaan kestänyt katsoa miten Naomin silmän aluset värjäytyivät nappula ruuasta parissa päivässä taas kirkuvan punaisiksi. Raakaruokinnalla silmät valuu, mutta silmän aluset pysyvät paljon siistimpinä ja vaaleampina. Lisäksi nappuloilla harjoilla taas turposi mahatkin, ei siis lihomista vaan kummallista turvotusta.

Yksi onni on, kaikkiin koiriin uppoaa hyvin se mitä kuppiin laittaa. Sama onko siellä pelkkää nappulaa tai gourmee herkkuja, kukaan ei nirsoile. Toki ne herkut katoaaa hitusen nopeammin kupista 😉 .


Helpottaa

Posted on

Koirien mahat. Osa ruuasta on nyt Royal Caninin Sensibleä ja puolet on edelleen Acanan Grasslandia ja kakkaamistahti on normalisoitunut kahteen kertaan päivässä. Unilla vaan alko taas häviämään saatu rasvakerros, joten se saa taas lihaisaa ihraa lisäksi (ja saa sitä hitusen kaikki muutkin, vaikkei niiden massa ole mihinkään hävinnyt 😀 ).

Koirat ovat kaikin puolin rauhoittuneetkin, yletön säntäily ja sekopäisyys on hillintynyt. Tosin tänäänkin lenkillä sain todistaa miten yksi ajattelematon mäyräkoiran omistaja voi pilata ohituskoulutukset. Uni ei vieläkän luota, ettei muut koirat tule liian lähelle vaan haukkuu joka kerta ohitettaessa. Ilo murisee, mutta ohittaa. Pupu on nyt hallinnassa, kun kaivoin sillekkin taas kuonopannan, eipä tarvitse miettiä missä se menee. Tänään ensimmäisen koiran ohitus meni melko kaaoksessa Unin haukkuessa ja ryntäillessä, mutta seuraava koirakko ohitettiin haukkuen, mutta silti asiallisesti kävellen. Kävin Unin kanssa ylimääräisen lenkin yksikseen, jotta sain rauhassa keskittyä siihen. Tietysti ei sitten tullut yhtäkään koiraa vastaan. Niin se täällä usein on, ei ketään lenkillä vastaan ja sitten kun tulee, niin koirat sekoo. Jos tulisi tasaiseen vastaantulijoita, niin koirat ei pitäisi tulijaa niin juhlan arvoisena.

Pupun kuonopantaa etsiessä siivoilin myös koirien hihnalaatikon ja päädyin karsimaan sieltä vanhimpia, huonokuntoisia sekä turhia hihnoja ja pantoja pois.Siellä oli mm. kasapäin metallisia kuristuspantoja Oskun ja Tessun ajoilta. Eipä semmosia tule enää nykyään käytettyä millään koiralla. Mietin vain voisikohan noita jonnekkin lahjoittaa, olisikohan noille jollakin käyttöä.

dsc_9414-1.JPG
Tässä kaikki mitä laatikosta löytyi. Vanhimmat tavarat on vuodelta 1987-1988… Tämän lisäksi on tietenkin vielä käyttöhihnat ja flexit jokaiselle.