Aamu alkoi Unin föönauksella, sillä en ollut pessyt koiraa lainkaan tähän näyttelyyn. Unihan oli viime maanantaina näyttelyssä ja nyt minun olisi pitänyt pestä jo perjantaina, sunnuntain näyttelyyn, niin tulos olisi ollut varmasti yhtä kihara… Niinpä suihkupullolla kostutin turkkia ja puhalsin turbolla pahimmat kiharat pois. Onneksi koira on musta, niin tämä onnistui, valkoisen koiran kanssa juttu olisi ollut toinen. Ainut mitä huomasin, että turkki menetti karkeuttaa tässä käsittelyssä.

Näyttelykehässä Uni kulki loistavasti, tällä kertaa ei mennyt liikkeet sudittelupelleilyyn, vaikka hieman liukas alusta olikin. Koira seisoi myös hyvin. Hampaita ei ois taas oikein näytetty, mutta jotenkin sekin onnistui. Koira ei pakita eikä mitään sellaista, mutta tekee pieniä nykäisyjä päällään, ettei hampaiden katsoja saa kunnolla katsottua. Arvosanaksi Uni sai ERI(nomainen) ja voitti junioriluokassa siskonsa Kukan. Koska avoimen luokan narttu tipahti saamalla EH:n, Unista tuli myös paras narttu. Rotunsa paras kehässä kilpailtiin kauneinta urosta vastaan ja Uni päihitti vielä senkin ollen rotunsa paras (ROP). Sitten olikin pitkä aika odotella ryhmän 9 loppukilpailu kehää, arvasin jo tuomarin perusteella, että menestystä ei tule ja niinhän siinä kävi, että ryhmäkehästä saimme poistua ensimmäisten joukossa. Mutta silti olin päivään erittäin tyytyväinen. Uni sai toisen sertin ja näin sillä on kasassa kaikki, mitä tarvitaan tässä vaiheessa, Suomen muotovalion arvoon. 3 sertiä siihen tarvitsee, mutta se viimeinen serti on saatava vasta yli kaksivuotiaana. Toki saa tässä ennen kahta vuotta kahmia sertejä mielin määrin, mutta ne ei auta muotovalioksi tulemisessa.

Vitsailin siinä Lauralle, että vedämpä nyt sitten koira Pupu-lookkiin ja tulemme takaisin kehiin ensi vuoden maaliskuussa, kun Uni on 2v ja turkki kasvanut takaisin 😉 . Laura epäili, etten uskaltaisi ja oikeassa oli 😀 eikä ole kyllä nyt halujakaan. Uni on 1v1kk ja kahminut jo tarvittavat sertit, Pupun kanssa tuommoisesta sai vain haaveilla (ja kerätä kasapäin niitä vara-sertejä…).

Tuomarina oli Veli-Pekka Kumpumäki

Hyvin koottu kaunislinjainen narttu, jolla erinomaiset mittasuhteet. Hieman pyöreät mutta tummat silmät. Hyvä kuono-osa. Kaunis ylälinja ja hyvin kiinnittynyt häntä. Hyvin kehittynyt rintakehä. Kaunis karvapeite, vielä hieman pentumaista laadultaan. Liikkuu ryhdikkäästi hyvällä askelpituudella vapaasti.

ERI, JUK-1, PN-1, ROP

LISÄÄ KUVIA TAAS TÄÄLLÄ LINKISSÄ

Siskokset vierekkäin, edessä Kukka ja perässä Uni. Kokoero tytöillä on huomattava.

VSP uros Nerian Cadmus, Camu ja ROP Uni

Vaikka olin etukäteen nähnyt unta, että Lappeenrannasta tulee H (hyvä), niin eipä onneksi toteutunut. Uni pokkasin ensin ERIn (erinomainen) ja voitti ainoana junioriluokkansa. Paras narttu kehässä oli vastassa Pupun nyöri sisko Doris ja kova kilpakumppanimme Seleste. Lopulta Doris vei voiton, saaden viimein ekan sertinsä (koiralla ikää jo kumminkin 2½v), Uni tuli toiseksi ja sai vara-sertin, Seleste jäi kolmoseksi. Juhlimme niin voittoa, että koiratkin sekosivat, eikä Uni meinannut rauhoittua millään 😀

Doris nyöriturkeissaan oli niin suuri ihme, että jopa naapuri kehänkin tuomari halusi käydä kuvaamassa Doriksen oman arvostelunsa keskeltä. Samoin oma tuomarimme kuvasi koiran ja kyseli Miialta jonkunlaisen promokuvan perään (euroopassa koirilla on usein käyntikortin tapaisia kortteja, joita jaetaan).

Lattia oli tuolla aivan käsittämättömän liukas, sillä seurauksella, että Uni kun alkoi lipsumaan tassuistaan, niin se laittoi aivan leikiksi. Koira makasi rähmällään kehässä ja kutsui minua leikkiin. Oli pakko ottaa koirasta kiinni ja rauhoittaa se yksinkertaisesti kiinni pitämällä, että saatiin edes jotenkin liikuttua. Mutta vilkas vauhdikas koira tuolla liukkaudella, ei ollut hyvä yhdistelmä…

Tuomarina oli Agnes Ganami Kertes, Israel

Good quality junior bitch. Well balanced. Strong bones. Good body lengths. Fine head. Good head carriage. Well developed chest. Well angulated. Dense good coat. Happy movement, not yet organized.

Hyvälaatuinen juniori narttu. Hyvin tasapainoinen. Vahva luusto. Hyvä rungon pituus. Hieno pää. Hyvä päänkanto. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvin kulmautunut. Tiheä hyvä karva. Iloinen liike, ei vielä vakiintunut.

ERI, JUK-1, PN-2, vara-sert

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

Tässä vielä homma on jotenkin hanskassa.

Rauhoittelun jälkeen Uni kulki edes jotenkin.

Näyttelyn ihme, Doris.

Ja sit ne sekos…

Ei se tuomari sitten tykännyt Unista, höh. Uni sai erittäin hyvän (eh) ja sijoittui luokassaan kolmanneksi. Kukka sisko oli luokan toinen. Luna sisko voitti luokan ja sijoittui loistavasti paras nartti kisassa toiseksi ja sai sertin! Luo toivoa meillekkin, että mekin voidaan pärjätä, sillä nää siskokset on melkoisen samanoloisia (paitsi tämän päivän tuomarin mukaan 😀 ).

Tuomarina oli vanha herra Rodney McDowell, Irlanti

Lovely character. Naughty and alert. She was a lovely muzzle and good teeth. Nice occiput. When moving was tigthly close behind and loose in elbows.

Ihana luonne. Vallaton ja valpas. Ihana kuono ja hyvät hampaat. Mukava niskakyhmy . Liikkuu tiiviin ahtaasti takaa ja löysät kyynärpäät.

Jun EH, JUK-3

LISÄÄ KUVIA TÄSSÄ LINKISSÄ

Kivaa oli, vaikkei menestystä tullut. Koira ansaitsee aina palkintonsa.

Bruno sekä kolme siskosta Kukka, Uni ja Luna. Uni töröttää kuten aina seistessään.

Mutta nää pomerianit oli lutusia.Voisin meille joskus jopa ottaa tälläisen pienen mallin pystykorvasta ja lapinkoirasta. Olisi koirannäköinen säänkestävä pikkukoira.