Mitä se on… Se on tuskaa, hikeä ja kyyneliä… Kuulin näyttelyssä lauseen: ”olen kateellinen sinulle”, hämmästyin aivan, että miten näin? Mahdollinen menestys ja näyttelyssä käynnit ovat jäävuoren huippu koiran elämässä. Se mitä on menestyksen takana, jää usein mysteeriksi. Mistä se arki Unin kanssa sitten koostuu?
Päällimmäisenä tulee tietenkin mieleen joka päiväiset ruokinnat ja lenkitykset. Ruokinnan kanssa pitää olla tarkkana, jotta koira saa kasvuunsa hyvät elämän eväät, mutta toisaalta sopivaa suuripiirteisyyttä, koska ei maailma yhteen herkku kupilliseen kaadu.
Toisena tulee koiran lenkkeily, Uni käy meillä kaksi lyhyttä lenkkiä ja yhden pidemmän. Näyttelyitä edeltävänä päivänä, pesun jälkeen koira käy vain pikapissoilla. Näyttelyiden väliin osuu monia kuratassujen pesua, joita meidänkin talossa on vähäiset 16 tassullista. Tosin jostain syystä, 8 niistä on aina roimasti kuraisempia 😀 . Kurasäihin kuuluu usein myös tassusuojat tai koko kurapuvut, jos niitä jaksaa vetää turkin suojaksi (ja jos ei vedä, niin onkin sitten lisätyötä lenkin jälkeen). Talvella riesana on lumipaakut ja niiden sulattaminen lenkkien jälkeen.
Entäs sitten nuo tuhot, nekin kuuluvat siihen näyttelykoiran elämään meillä. Eli joka päivä töistä tullessa saa pitää ratsian, että mitäs tänään on puuhattu, voi olla vain muutama suolistettu koiran pehmo, tehokkaasti avattu nippusidepaketti, 3 paketillista kakkapusseja valmiiksi rei’itettynä tai syöty halloween kurpitsa. Usein sitä tulee mietittyä postipaketin hintaa Timbuktuun… 😀
Näyttelykoiran elämään kuuluu myös lukemattomat tunnit turkin parissa. Ei vain näyttelypesut vaan ihan arkivälipesut. Isovillakoiralla niihin uppoaa helposti useampi tunti. Lisäksi pompuloiden laittoa ja korvasuojien uusimista. Sekä tietenkin trimmausta näyttelyiden välillä, ettei turkki menetä muotoaa salaperäisesti.
Lisäksi sitten vielä satoja koulutustunteja, jossa harjoitellaan kaunista seisomista, juoksemista, perustottelevaisuutta, temppuja ja nenätyöskentelyä ja muuta aktivointia.
Periaatteeni on, että koira elää normaalia koiran elämää, turkkia varotaan, mutta sen ehdoilla ei mennä, tärkeintä on kumminkin koiran hyvä elämä. Näyttelymenestystä tärkeämpi minulle on koira itse, että se voi hyvin ja pysyy terveenä. Vaikka Uni kävisi näyttelyissä 50 kertaa vuodessa, silti jää yli 300 päivää sitä normaalia koiran elämää, sitä jonka takia koira on alunperin hankittu. Näyttelyt usein myös jäävät koiran ikääntyessä vähemmälle, nuorempien valloittaessa kehät. Näyttelyt on mukava harrastus ja kivaa vaihtelua koiralle, mutta se ei saa olla itsetarkoitus koiran omistamisessa.
Eilenkin päästin Unin suoraan autosta Pupun kanssa juoksemaan tajuamatta pihan olevan mutainen. Niin 10 minuutin päästä otin sisään kaksi yltäpäältä mutaista koiraa ja näyttelyn gloria oli poissa…
