Tänään kävimme pellolla ulkoiluttamassa kameraa ja koirat pääsivät muutamaan kuvaan. KUvat kertokoon enemmän kuin sata sanaa…
Category Archives: Pupu
Ruokinta muutos ja Jekun tukkaa
Posted onTein meille ruokintaan aika ison muutoksen. Meillähän on syöty kerran päivässä, vaikka Pupu on ns. iso koira ja kiertymäriski rotu. Mitään sen kummempaa tähän ei liity, kukaan ei oksennellut tyhjää mahaa tms, koska ruokailut oli tarpeeksi epäsäännöllisiä, ettei vatsa ehtinyt arvata ruoka-aikaa. Mutta lähinnä halusin kokeilla miten vaikuttaa esim. turkin kasvuun tai yleiseen tyytyväisyyteen. Meillähän ei oikein kellään kasva kunnolla turkki ja tuossa naapurissa rehottaa kaikilla. Nyt lisättiin öljyjäkin ruokaan, jos olisi apua. Kahdella ruualla sekin on helpompaa, kun voi laittaa öljyä kaksi kertaa päivässä.
Alussa yritin, että aamuruoka olisi nappula ja iltaruoka olisi liha, mutta aamuisin nappulaa närpittiin, niin vaihdoin päittäin. Nyt aamuisin saavat liha-annoksensa ja iltaisin nappula-annokset + satunnaisia ruuantähteitä. Hyvin on koirille ruoka maistunut ja Pupulle ehkä tullut enempi nälkäkin nyt, ainakin iltaisin pyytelee ruokaa aikaisemmin. Ihan tyytyväisiltäkin vaikuttavat, vaikka kerta-annokset pienenivät. Ja vaikka syövät kaksi kertaa päivässä, silti päivisin maistuu nappulat nameinakin.
Nappulana on nyt ollut Acanan Wild Prairieta, jota tilasin kaksi säkkiä Zooplussasta, sekä Hau-Hau Championin uutuus ruokaa eli Super Premium Lohi-perunaa. Pupulle ja Jekulle passaa molemmat, mutta Hupista tulee karmaisevia kaasupilviä, jos se syö Acanaa, joten se saa vain Hau-hauta 😀 .
Jekulla tukka kasvaa nyt aluksi aivan älytöntä vauhtia, mutta niin se on aina ollut, ekat 2-4cm tulee nopeasti ja sitten se hidastuu. Mietin jos olisin siistinyt ajelujäljen, mutta ihan hyvältä tuo näyttää ja en viitsi ajella yhtään, jos jossain välissä mökkeilemme, niin ei hyttyset niin syö. Uutena on Jekulla ollut myös palelu. Se ei ole varmaan eläessään palellut ja viihtynyt kainaloissa, mutta nyt vaikka ois paita päällä, niin lämmittelemään on kiva tulla.
Vaatetta…
Posted onNostin pitkästä aikaa kaapin ylhäältä alas ison pahvilaatikon, jossa on koirien vaatteita. Pieni setviminen paljasti, että vaatetta on TODELLA paljon. No toisaalta siinä on montaa kokoakin: Roosan ja Ilon haalarit ja takit (2-3kg), Wilman haalarit ja takit (3,5-4kg), Naomin ja nyt Jekun takit ja haalarit (5,5-6,5kg), Hupin takit (10-12kg) Ja Pupun (18-21kg) puvut ja takit. Lisäksi jotain pennuille pikaisesti kyhättyjä pentutakkeja, töppösiä, huppuja jne. Ajattelin karsia niistä jotain, mutta ei siellä oikeastaan ollut kuin yksi Naomin takki josta voisin luopua. Siellä on kumminkin 90-luvun lopun huippu Hurtta haalareita, ajalta, jolloin Hurtta tuotteet oli suomessa käsin tehtyjä ja niitä pystyi tilaamaan mittatilauksena. Silloin ne vielä istuivat, toisin kuin nykyään kiinassa tehdyt halpatuotanto Hurtat. Niistä en halua millään luopua ja käytän niitä varmasti hajoamiseen asti.
Siihen päätökseen selailulla tulin, että koirat ei tarvitse lisää vaatteita, jokaiselle on juuri se mitä tarvitsee. Ja Jekulle on hupparia ym vähän enempi, kun on kaljuna ja pikkasen palelevainen. Jekku tosin harjoittelee vielä tuota vaatettamista. Mieluisin on tänään ollut Naomin vanha Hello Kitty -fleece takki, se on Jekulle iso ja roikkuva, mutta jostain syystä siinä se ei tärise ja ällöönny vaatteesta.

Tälläsetkin osui käsiin, siinä on vasemmalla Jekun ja Naomin kokoiset Vänttisen valjaat. Oikealla on Pupun valjaat ja alla on Roosan vanhat valjaat, jotka äiti osti Roosalle kun se tuli. Koira- ja kissapuolelta ei löytynyt tarpeeksi pieniä, nämä ovat rotan valjaat 😀 Roosa painoi tullessaan 750g (aikuisena 2kg)
Nakukekkulit
Posted onMeillä asuu kaksi nakukekkulia. Pupu sai jo aiemmin nakulookin, kun helteillä alkoi olla tuskaisen kuuma paksussa villapaidassa. Ei sitten vieläkään kasvatettu näyttelytukkaa, en tiedä saanko sitä koskaan kasvatettua 😀 Reilun vuoden kuluttua olisi siirtyminen veteraaniluokkaan… No mut nyt mennään kesä kaljuna ja onnellisena.
Jekun kaljuuntumisen olinkin jo päättänyt etukäteen, mutta se tuli pari päivää aikaisemmin, kun Jekku loukkasi etujalkansa johonkin ja näyttelyt olikin sit siinä, kun karvoja joutui ajelemaan. Ajelin sitten koko koiran. Ensin harjakoiran nakulookkiin ja sitten täysin karvattomaksi. Nyt se on ihana, kuin Tanskalais-ruotsalainen pihakoira ja hetkittäin kuin whippet. Jekku nauttii nyt karvattomuudesta ja minä myös tämän aamun vesisateessa. Ainut mutta Jekulle on ollut, että joutuu pukemaan, siihen se ei ole tottunut. Mutta komea poika sielä karvojen alta löytyi, kroppa on mun silmään parempi kuin oletin.
Jos metsään haluat mennä nyt
Posted onTehtiin tänään metsäretki Myllykosken luontopolulle. Koirat oli innoissaan kaikista metsän hajuista. Myös iso koski kiinnosti etenkin Hupia ja Hupi ainoana myös maistoi joen virtaavaa vettä. Ei toki kuohuvimmalta kohdalta 😀 . Ja kun metsässä oltiin niin karvapojat saivat ihanan risukuorrutteen. Yllättävän helposti ne onneksi lähtivät, kun pahimpia irrotettiin koko ajan matkan kuluessa.
Nyt on ollut pari päivää niin lämmintä, että ollaan oltu melkein koko päivä ulkona. Koirat on lähinnä hengailleet aidatulla terassilla, jotta nurmikko toipuisi, mutta silti ne ovat viihtyneet siinäkin. Tänään lenkin jälkeen koirat makasivat ihan raatoina, Hupi ihan kuin Naomi aikanaan, auringossa paistatellen.
Hupi kipaisi myös näyttelyn esipesussa tänään, lauantaina Hupi yrittää pärjätä Lahden näyttelyssä 4 muun ceskyn kanssa. Se on ihanan helppo ja nopea laittaa, kun trimmiä ei tarvitse tehdä joka kerta ja sillä on niin vähän karvaa, joka on hyvälaatuista eikä takkua.
Cityboyt ja tappajajänis
Posted onKun itsellä on vielä heikko kunto sairastamisista, eikä ihan terve vieläkään, niin täysipainoisille lenkeille ei päästä. Ja kun pihakin on perunapeltona, niin sinnekään ei voi päästää juoksemaan, jotta nurmi lähtisi kasvamaan, niin piti keksiä jotain korvaavaa toimintaa. Pakattiin koirat autoon ja ajettiin tuohon keskustaan. Tehtiin siinä keskustassa ja joenrannassa pieni parin kilsan lenkki. Oli jännä, että ollaan asuttu täällä kohta 12vuotta ja edelleen, aivan keskustan tuntumassa on alueita, joita ei tunneta ollenkaan. Juuri tuo keskustan vieressä mutkitteleva joki ja sen kauniit puistomaiset kävelytiet. Keskustassa käy lähes aina autolla, niin jää juuri tuollaiset upeat paikat normaalisti näkemättä. Vaikka reissu oli lyhyt ja hitaasti etenevä, niin koirat oli kotona aivan poikki. Uudet hajut ja uudet kulmat selvästi väsyttivät.
Lenkeistä tulee mieleen, että hyvin usein nyt aamuisin ja välillä iltaisin näen lenkillä järjettömän kokoisen jäniksen. Ilmeisesti se on rusakko, mutta se on valtavan kokoinen ja tavattoman kesy. Se pomppii kaikessa rauhassa muutaman 3-4 m päässä koirista. Pelkäänkin, että se joku päivä tulee antamaan turpiin meidän fifeille 😀 . Kutsunkin sitä nimellä tappajajänis 😀 Pupua ja Jekkua se ei niin kiinnostakkaan, mutta Hupissa asuu pieni metsästäjä ja sitä se kiinnostaa tavattomasti, tai no ainakin siihen asti että sanon: ”Täällä!” ja koira unohtaa koko jäniksen, koska kutsu tarkoittaa namipalaa. Kyllähän aina yksi nappula jäneksen voittaa…

Koirille on matalilla aidoilla osoitettu oleskelualue, koska nurmikolla ei voi nyt kävellä, saati peuhata tai se ei kasva.

Julia kilpikonnakin kävi tänään parvekkeella ottamassa aurinkoa. Kohta se pääseekin taas vuorokaudet ympäri pihalle, kunhan vanha häkki on tehty pommin varmaksi…
Kierrokset nousee
Posted onTuntuu, että siitä asti, kun Jekku on päässyt valjailla vetolenkeille ja pyöräjuoksutuksille, on sen kierrokset nousseet muutenkin lenkkeillessä. Tämä siis ilmenee niin, että kun koira tulee vastaan, Jekku pomppii hihnassa vetäen takajaloillaan ja henkäilee vastaantulevalle koiralle. Ennen kyllä katsottiin vastaan tulijaa ja ehkä vähän henkäiltiinkin, mutta nyt käytös on potenssiin kymmenen. Tästä ei ole enää pitkä matka remmirähinään. Eniten ärsyttää, että Jekku yrittää rynnätä kaikin tavoin toista koiraa kohti, mikä sillä ei ole ennen ollut tapana. Ainut mikä tulee mieleen on, että vetoharrastus on nostanut kierroksia ja ehkä opettanut väärää tapaakin. Vetäessä Jekku on todella kiihdyksissä ja silloin koirien ohitukset menee kyllä ohitettuna mutta kiihkeästi vetäen.
Nyt pidetään vetoharrastuksista ja kiihdyttävästä toiminnasta taukoa ja otetaan ystävämme kuonopanta käyttöön jälleen kerran. Viimeksikin lyhytaikainen kättö muistutti mikä on oikea tapa toimia. Kuonopanta yksin ei opeta, vaan tietenkin mukaan otetaan koulutusta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Pupu saa hetkeksi kuonopannan. Se n meidän koirista se, joka haukkuu ohikulkijoita. Pupulla onkin jo koulutus käynnissä, sitä kuljetan namin kanssa koirien ohi ja se onkin tehonnut tosi hyvin, mutta nyt tää Jekun säätö ja ryntäily on vaikeuttanut Pupunkin treeniä.
Ihanainen Pupu…
Posted onEn ymmärrä mikä ihme noilla pikku miehillä nykyään on… Pupu on heistä välillä super ihana. Ilmeisesti kukaan ei ole kertonut pojille, että Pupu on leikattu narttu ja siinä ei pitäisi olla mitään kiinnostavaa. Tai sitten pojille kelpaa Pupu, koska heillä ei ole parempaakaan. Pupun pissat pitää aina mennä haistelemaan ja nuolemaan leuat väpisten ja lenkin jälkeen Pupun pylly on super kiinnostava. Välillä Pupua yritetään astuakkin, onneksi kokoeroa on liikaa… Yleensä Pupu ei ole milläsinkään, mutta välillä Pupua tilanne ärsyttää ja se menee vain istumaan. Pupu on ylikiltti, eikä sano pojille kunnolla, että jättäkää rauhaan.
Muistan joskus lukeneeni, että oliko se kohtutulehduksen saanut narttu kiinnostaa uroksia, kuin juoksuinen, mutta Pupun kohdalla tämä ei ole mahdollista…





















