Hankalaa aikaa

Posted on

Minulla on lonkat kiukutelleet viimeisen viikon, rasitusvammaa lääkärin mukaan, joten koirat ei ole päässeet kunnolla lenkkeilemään. Onneksi on tuo oma piha, jossa ne voivat sitten porhaltaa pahimmat virtansa pois, mutta ei se silti kävelylenkkejä korvaa. No isäntä on ottanut välillä yhden koiran mukaansa ja käynyt pitkän lenkin. Pari päivää nuo koiran helposti pärjäävät pelkillä korttelikierroksilla, sitten alkaa selvästi pikku hiljaa vieteri kiristyä ja Jekussa se näkyy yleensä ensimmäisenä. Se alkaa hälyttää pienimmästäkin ja hälytykset menee vähän yli, suurella voluumilla ja kauhealla kohkaamisella. No reipas lenkki ja meillä on taas pahimmat purkanut poika, joka osaa taas hälyttää ovesta tulijat, ihan normaalilla äänensävyllä.

Hupi on osannut ihan itse purkaa liika energiaa, sinkoillen pitkin kämppää. Erityisen hauskaa on hyökkäillä aikuisten niskaan ja ihan parasta on pureskella kävelevän Pupu jalkoja 😀

Hupi on treenannut tulevaisuutta varten mm. koulun pihan laidalla seisten (juoksevia ja kiljuvia lapsia), ei pelottanut, olisi halunnut mennä leikkiin mukaan. Sitten käveltiin parkkihallissa harjoittelemassa kaikuvaa tilaa, ihmisiä, rämiseviä kärryjä ym. EI mitään pelkoa, häntä pystyssä tepsutti kun vietiin rämisevät kärryt pois. Näitä kaikkia asioita on muutkin koramme pentuaikana harjoitelleet.

Kuvissa on nyt näynyt Hupin yllä pinkit valjaat. Normaali arjessa emme valjaita käytä, mutta kun extempore nappaan pojan mukaan, on nuo yleensä käsillä ensimmäisenä. Hupin omaa pantaa ja hihnaa kun ei aina jaksa selvitellä isosta sotkuisesta hihna nipusta, jollei olla kaikkien kanssa lenkille lähdössä…

Parkkihallissa harjoittelemassa

Ei pelottanut rämisevät kärrytkään

Pikku neiti meni ”nukkumaan” Hupin viereen


Hidas vai kauhean viisas?

Posted on

Mä mietin onko tuo Hupi vähän hidas mieleltään vai onko se vain niin viisas, että esittää vähän tyhmää, koska tyhmä pääsee helpommalla…

Koiraan meinaa kaatua monet kerrat päivässä ja silti se ei opi millään, että ois syytä siirtyä pois jaloista, muut osaa kyllä livahtaa jaloista ennen yhteen törmäystä.

Kun pitää lähteä lenkille, laitan muille pannat ja Hupi katselee sivummalta. Istuu ja ihmettelee, kun pyydän sitä pukemaan omansa. Jossain vaiheessa lamppu syttyy ja koira tulee pukemaan pantansa.

Lenkillä kun kävellään ja koira alkaa vetämään, pysähdyn, niin koira vaan seisoo ja seisoo ja miettii, miksi ei pääse eteenpäin 😀 Pienellä avituksella löysää hihnansa ja matka jatkuu. Jos yritän muille toimivaa äkkikäännöstä, niin eihän Hupin aivot ehdi mukaan, Se ei tajua, että suunta on vaihtunut, ei vaikka sen tekisi 10 kertaa peräkkäin. Muut osaa jo ennakoida ja varovat vetämästä, mut yks ei vaan hoksaa 😀

Pihalta sisälle pyydettäessä koira juoksee ovelle ja jää sihen miettimään, että pitikö tästä tulla sisälle vai mitä mä olin tekemässä…Tätäkin on harjoiteltu jo koko meillä olo aika nameilla ja leluilla, jolloin se toimii moitteettomasti…

Ruokakupilla tai sen kolahtaessa, koira ei vaikuta ollenkaan hidasälyiseltä. Myöskään jos vaikka hihnan löystämisestä on palkkiona nami, se osaa salamana löysätä hihnansa…

Iltalenkillä upottavassa hangessa…

Yhet hullut vähän paini ja tätä yhtä hieman kieriteltiin hangessa 😀

Ah tätä talvea ja takuttavia lumipaakkuja

Oli Kekkukin mukana, mutta fiksuna seisoi vieressäni, eikä mennyt jahtaamaan Pupua hankeen (ja saanut sitten lumipesuja)

Suomen talvi, pimeä, kylmä ja luminen…

Eikä ketään ollut missään, oltiin ainoat hullut ulkona…


Häkinpäällisiä ja pesua

Posted on

Sain koirille tehtyä häkinpäälliset näyttelyhäkkeihin. Päällinen on PUL kosteususojakangasta ja Jekun suojuksessa on puuvillavuori, jottei koira sähköistyisi suojan kankaasta. Kulmissa on tähtinepit pitämässä suojaa muodossaan. Loppukankaasta tein pieniä pussukoita. Minulla on tapana pitää nappuloita ja muita nameja taskuissa ja kun ne lojuu takinkin taskussa pitkiä aikoja, niin nappuloiden rasva tulee kankaista läpi ja ei lähde enää millään irti. Nyt voin pitää noissa pussukoissa nameja, ilman että sotkeentuu.

Koko projektin ajan minulla oli kaksi apulaista, pienet pojat partioivat kankaan päällä sitä leikatessa. Ja kun nepitin lattialla neppipressillä, Hupi istui 10cm päässä tutkailemassa miettiväinen ilme naamallaan, miten homma toimii. Jekku makasi metrin päässä virallisena valvojana 😀

Kekku kävi taas myös pesussa, nyt ei kokeiltu uusia aineita, niitä odotellana postin mukana, joten mentiin ihan vaan perusetillä. Sitten olisikin vuorossa taas Hupin pesu. Nyt on jatkuvasti lumipaakkuja turkissa ja ne takuttavat huomattavasti poikien turkkia.

Poikien uudet häkin päälliset, vielä pitää hommata heijastin tarraa.

Reunojen tähtinepit

Namipussukat

Kekun turkki täyttää koko ammeen.

Valmis, kivasti alkaa olla korvakarvoillakin mittaa.

Näillä kahdella on aina kiire lenkillä, tämä kuva aamulenkiltä, sininen hetki.

Näillä kahdella ei ole kiire minnekkään.


Yhet jaksais

Posted on

Otin tänään pätkän videota Jekusta ja Hupista, kun ne jaksaisi tota ota-kiinni-jos-saat -leikkiä loputtomasti. Tätä ne leikkii, kun Pupu on suljettu sisälle odottamaan omaa vuoroaan. Jekku jaksaa paeta jatkuvasti ja keveällä askeleella liitelee pitkin kantavaa hankea. Hupi tulee vähemmän keveällä askeleella perässä. Välillä Naomikin innostuu, lähinnä jos pojat porhaltaa terassin läpi. Naomi voi ajaa juuri terassin matkan, mutta kylmälle hangelle sitä ei juurikaan saa.


Ruuantähteet koiranruokana

Posted on

Olen miettinyt jonkun aikaa ruuantähteiden osuutta koiranruokana. Meillä jää usein ruuantähteitä, erityisesti pikkuneidin lautaselta, kun ei aina maistu. Lisäksi jää ihan ruokaakin kattilaan, jos jää niin vähän, että sitä ei kannata pakastaa. Joskus laitoin näitä koirille, mutta nyt en ole aikoihin laittanut. Jäin miettimään, että miksi heittää hyvää ruokaa roskiin, toki ruoka on pääosin viljoja (puuroa/makaronia jne), perunaa ym lisäkettä, joka ei ole koiralle niin optimaalista ravintoa, mutta samalla syötän superkäsiteltyjä nappuloita, joissa on riisiä. Voisin veikata, ettei nappuloiden vilja ole niin korkeatasoista, kuin kotiruuan. Joskus ruuantähteitä olisi melkein joka koiralle aterian verran, kunhan lisäisi lihan… Miksi siis syöttää kallista nappulaa, kun tuoretta ruokaa olisi tarjolla?

Yksi syy on ollut, etten halua mitään yllättäviä vatsavaivoja. Nappulaa syödessä ruoka ei juuri vaihtele ja mahat ei ole niin tottuneet vaihteluun. Joskus saavat valmiita raakaruokapakasteita ja itsetehtyjä mössöjä. Toinen on, että pelkään silmien alkavan Jekulla ja Naomilla vuotavan enempi, jos syövät ”hallitsemattomasti” jotain nappulasta poikkeavaa. Lisäksi sitä aina miettii vitamiinineja sekä ruuan suhteita. Pitäisi myös olla pakastimessa aina valmiina lihaa, jota heittää ruuan sekaan ja jonka saa nopeasti sulatettua, koska nuo ruuantähteet tulevat usein aika arvaamatta.

Mietin jo, että pitäisi omistaa possu, jolle ruuantähteet antaa, mutta ehkä pitäisi jalostaa tätä ajatusta ja alkaa syöttämään näille kotipossuille taas tähteet. Niin, että tietenkin aterian perustana olisi kuivamuona, mutta lisänä ihmisruoan jämät. Sillähän ne koirat ennenkin muinoin eli…

Ihmisen ruokaa vai koiranruokaa?

 


Vetohommia ja partakarvoja

Posted on

Pupu pääsi tänään kokeilemaan taas mitä oli olo aisojen välissä. Viime talvena ei vetänyt ollenkaan ja aikaisemmin on vain alkeita opeteltu. Pikkasen piti muistia virkistää, mikä juttu tämä oli, mutta herkkujen voimalla sitä tekee mitä vaan. Viitisen minuuttia vain otettiin, jottei alussa liian kovaa menoa. Mutta huomenna taas jatketaan harjoituksia.

Palkkioksi sitten pääsi myös riehumaan muiden kanssa pihamaalle. Uusi pehmo oli suosittu ja jokainen sitä olisi halunnut. Kaikesta hankihyppelystä Hupi oli niin lumipaakuilla, että se oli pakko suihkuttaa. Lämpimällä vedellä ne lähtivät onneksi helposti. Äkkiä voisi tulla ihoon paleltumia, jos möykyt jättäisi itsekseen sulamaan.

Hupi kävi muutenkin pesussa illalla ja samalla trimmasin pojan. Se on kasvanut ihan hurjasti viimeisen kahden viikon aikana, että turkin alta kuoriutui iso jätkä. Hupia trimmatessa mietin, että ennen en pitänyt parrakkaista koirista, ajattelin parran haisevan ja keräävä  ruokaa ym. Mietin Hupin tullessakin, miten ihmeessä tulen parran kanssa toimeen. Voin sanoa, että oikein hyvin, nykyään rakastan tuota partaa ja se tekemään ylvästä päänmuotoa.

Pupu vetämässä. Vähän on aisat päässeet säilytyksessä leventymään, mutta laitoin ne nyt taas narulla kiinni, että palaavat entiseen muotoonsa.

Kuka saa lelun..

Kukaan ei luovuttaisi.

Ohensin vähän saksilla Jekun korvia, josko ei ois niin patalaput, mutta eipä tuo juurikaan auttanut.

Hupi pieni ärrieri 5kk, on kasvanut huimasti.

Ihana partanaama


Hampaita ja leikkiä

Posted on

Nyt tuntuu, että Jekku on entistä enemmän hyväksynyt Hupia. Aikaisemmin leikki onnistui, kun Pupu oli laitettu pois sotkemasta. Eilen heittelin Pupulle lelua ja Hupi tietysti menee siellä perässä ja intoutuipa Jekkukin menoon mukaan. Tänään leikki onnistui jo hetken ihmettelyn jälkeen. Jekku otti mörökölli-pomokoira käsijarrun pois päältä ja intoutui mukaan leikkiin ja kivaa oli. Molemmat pojat jahtasi Pupua, joka paineli kahtasataa karkuun. Mörökölli-pomokoira alkoi yllättäen sisälläkin kiskomaan lelua Hupin kanssa. Usein kun noi aikuiset on antaneet sen lelun Hupille, jos se on tullut sitä vetämään mukaan.

Hupilla hampaat tipahtelee urakalla, alkaa jo epäilyttämään lähteekö sieltä vallan liikaa. Kaksi hammasta on irronnut käsiini leikin tuoksinassa. Ja uusia puskee samaan tahtiin, jännitän niin tuleeko sinne kaikki…

Pupu hyökkää, Hupi pakenee, hangessa…

Kiinni!

Pupulla oli vähän tälläinen päivä.

Hubaa!

Jos tappijalka on tiellä, voi aina hypätä yli.

Pupu saa painaltaa kunnolla karkuun, kun pojat saalistaa.

5kk ja näyttää jo ihan isolta koiralta.

Ei paljon lumipaakut haittaa menoa.


Kestäviä leluja ja tuunausta

Posted on

Löysin eilen Stockmannin poitokorista muutamia uusia leluja, katsotaan nyt kauanko ne kestävät. Onhan meillä joitakin vanhojakin, jotka ovat hyvin kestäneet. Ainakin vielä. Kongit on esimerkiksi tosi kestäviä, Hupi ei välitä niistä ollenkaan 😀 Mutta yksi ehdottomasti kestävin lelu on olleet aidot Crocksit. Poikien vanhat, jo ajat sitten pieneksi jääneet, nyt täynnä pienten naskalien reikiä, mutta ne vaan kestää ja kestää. Nämäkin Hupi nappasi vahingossa pienenä, mutta on ne saanut sitten pitää. Mihinkään muihin kenkiin se ei koske.

Meillä on ollut nyt pieni pussi testissä ANFin lammas-riisi ruokaa. Hupilla kun oli samanmerkin penturuokaa ja olin siihen ihan tyytyväinen. Yli vuoden syöty Acana meni vaihtamaan koostumusta sillä tuloksella, että Jekun ja Naomin silmät alkoi vuotaa ja värjätä silmän aluset rumiksi. Viljattomia nappuloita on tullut muitakin markkinoille, mutta niiden hinta on melkoisen korkea, että kokeillaan nyt sopisiko tälläinen halvempi, mutta laadukas. Naomi tosin saa oman ruokansa sekaan Friskiessin muonaa taas, kun silmävärjäymät on niin älyttömiä, mutta sekin oli muuttanut väriään, toivottavasti ei sisältöä, kaikessa huonoudessaan, se on ollut loistavaa 😀 Lisänä Naomi saa edelleen lääkärin määräämänä lisäannoksen vitamiinia (multidog) ja eilen ostin kokeeksi Plaque Off -plakin ja hammaskiven vähentäjää. Jos Naomia ei pysty nukuttamaan hammaskiven poistoon, niin kokeillaan, jos tuo auttaisi. Osalla olen kuullut auttavan. Kaikki saa öljyä, nyt on ollut minulta yli jäänyt helokkiöljy purkki, mutta mitä nyt milloinkin olen ostanut.Hupi saa nyt hampaiden vaihdon aikaan myös ripauksen kalkkia, en tiedä onko siitä oikeasti mitään hyötyä, mutta Jekullekkin aikanaan annettiin, jottei korvat lerpattaisi, kun kaikki kalkki tarvitaan hampaisiin tai jotain.

Tuholainen ja kestävät lelut. Siinä on crocks kenkä, kong, uusi pallonaru, Hear doggy yliäänivinkulelut, Ikean pehmojänis, naudan jalka oikea luu.

Jokaisen oma kuppi ja oma erilainen sapuska… Pupun on isoin, Jekun musta, Naomin punainen ja Hupilla tietty teräsharmaa.

Ja jokaiselle omat lisäravinteetkin. Tällä kertaa öljynä on ihmisiltä ylijäänyt helokkiöljy.