Kävin Pupun ja Jekun kanssa koirapuistossa (Nao jätettiin kotiin, ettei turhaan stressaisi muista koirista, jos lääkitys ei ole vielä kohdillaan). Tarkoitus oli, että Jekku pääsee näkemään vieraita koiria ja harjoittelemaan niiden kanssa olemista. No alkuun oltiin yksin ja sitten tulikin kaksi tanskandoggia. EN muista onko Pupu koskaan semmosia nähnyt, mutta Pupulta varmaan tuli pissat alle, kun ne isot eläimet niiiin pelotti. Pupu suorastaan huusi pelosta. No onneksi puistoon tuli muitakin ja lopulta pelko hälveni, kun muut eivät pelänneet ja lopulta leikkikin onnistui doggin kanssa.

Jekku tietenkin oletti, että kaikille pitää sitten täällä haukkua, kun Pupukin tekee niin. Alussa Jekkua pelotti, mutta sen jälkeen muut koirat olivat aika yhden tekeviä ja Jekku partioi jalkani vieressä katsellen mitä Pupu höyrysi pitkin puistoa. Selkeästi sillä ei vielä se uroksen vaisto vie, kun ei vielä nartut kiinnostaneet, vaikka jalka kyllä nousee komeasti. Nauratti vaan, kun vein Jekun sosialistumaan ja Pupuhan siellä lähinnä riehui. No pikkasen Jekkukin otti leikkiä springerspanielin pennun kanssa, mutta kun sekin oli semmoinen ihmettelijä, niin eipä ne niin hurjasti saaneet vauhtia aikaiseksi.

Yksi omistaja luuli, että Jekku on tarkoituksella tehty laaman näköiseksi 😀 No vähänhän se siltä näytti, teipattuine korvineen ja märkine jalkoineen.

Mutta ah miten kaksi puhtoista koiraa tuli juostuaan tolla märällä hiekalla, onneksi autossa jo kuivuivat ja rapistelivat sinne suurimman osan. Mutta kokemuksesta, tuota hiekkaa löytyy vielä parissa seuraavassa pesussa, ainakin Pupussa.

Jipii, ollaan puistossa!

Maasta se pienikin ponnistaa, mutta eipä päässyt ylös ilman apua 😀

Pupu hienona.

Ja hoplaa

Kaunis alastulo

Jekku osaa poseerata

Ja Pupu nautti leikistä.

Lääh lääh

Sitten löytyikin yhtä nopea kaveri Pupulle!

Yllätyin miten hyvin Pupu pärjäsi whippetille.

Tanskandoggi

Vihdoin ja viimein sain yläkuvan vaihdettua blogiin, hieman jo hämäsi kun kuvissa oli kaksi meiltä poistunutta koiraa ja niistä toinen vieläpä pentuna 😀 .No nyt on nykyiset asukit tuossa viimein. Ja vieläpä ihan omina itseinään. EI pyntättyinä ja puunattuina vaan ihan kotikampauksissa.

Mutta kohta alan Jekkua pynttäämään ja puunaamaan, sillä huomenna olisi vuorossa harjakoirien erikoisnäyttely Kaivopuistossa 🙂

Tässä sitä tullaan koulusta kotiin pitkin peltotietä, koirat kiihdyttelee ekaluokkalaisen perään 🙂

Kävimme viikonloppureissun Parkanossa, tarkoituksena marjanpoiminta. Koirat taas nauttivat vapaudesta ja tilasta liikkua.  Mutta pihalla oli myös pelottava pölkky. Ensin Jekku hoksasi sen ja haukkui sen lyttyyn, muiden katsoessa sitä, että mikä ääliö olet. Meni hetki ja yhtäkkiä Naomialkoi haukkumaan samaiselle pölkylle, ei ole kyllä yhtään Naomin tapaista 😀

Lauantaina pääsivät myös marjanpoiminta reissulle mukaan. Kaikki koirat ahmivat mustikoita ja puolikypsiä puolukoita, joita kyllä riitti kerättäväksikin todella paljon. Naomi makasi mättäiden välissä ja popsi maaten mustikoita napaansa 😀 . Mitä sitä liikkumaan, kun niitä oli niin paljon ihan kuonon ulottuvilla. Pupun taktiikka ei ollut ihan niin hyvä, hössöttäen yksi sieltä ja toinen täältä ja loput talloen. Lisäksi Pupun piti tietenkin pitää myös huolta, että koko lauma pysyy kasassa ja juoksi kaikkien väliä ees taas. Kotipihalle tullessa mietimme, että milloinkohan Pupu hyytyy, kun se oli juossut jo metsässä niin paljon. No pihalla koira nappasi lelun suuhunsa ja oli jälleen valmis loputtomaan noutoleikkiin. Pupu haki palloa ainakin satamiljoonaa kertaa viikonlopun aikana.

Naomi oli hetkittäin virkeämpi, mutta luon apteekin lehdestä, että jotkut asiat heikentävät tyroksiinin imeytymistä  ja ainakin ihmisillä ei saa tiettyjä tuotteita (esim rauta ja kalsium) eikä yleisesti ruokaakaan ottaa samaan aikaan. Pitää tutkia onko sama koirillakin ja onko haittaa, kun lääkkeen antaa pienen kinkunpalan sisällä… Lääkäriinkiin soitellaan veriarvojen tarkistus aikaa.

Järjenjättiläiset metsässä.

Ehdottoman epäluotettava pölkky!

Sarjassamme, ota kiinni pallo…

Aina yhtä räjähtäneen näköinen.

Puolukkaa tulee todella paljon, mustikkaakin riitti.

Naomi makaa ja mussuttaa.

Eikös se sorsan metsästys alkanut? Ja villakoirahan on juuri vesilinnun noutajaksi kehitetty…

Mut yks pieni kiinanhaljakoilakin osaa noutaa solsan… 😉 (ja kyllä, tämä kuuluu lässyttää)