Ah näitä säitä

Posted on

Tytöt painalsi pari tuntia pihamaalla ja muuttuivat hyvin nopeasti lumella kuorrutetuiksi koiriksi. Pihalla lumi jalkojen pohjissa ja koko koirissa ei menoa haitannut, mutta kun otti sisälle, niin nyrkinkokoisten lumipaakkujen päälle kävely parketilla oli hieman haasteellista. Koirat saivatkin sitten sulaa pidemmän aikaa pesuhuoneessa pyyhkeiden päällä. Harjakoirat ei tietenkään viihtyneet pihamaalla hetkeä pidempää, koska pakkasta oli kyllä aika paljon. Ja kun tänä talvena on tuota luntakin riittänyt kiitettävästi.

Äitini kyseli englanninkielisistä kommenteista joita joskus näkee blogissani. Varoituksen sana niistä. Ne ovat mainoksia, jotka automaattisesti täyttävät mm. tällaisia blogeja. Olen yrittänyt niihin laittaa estoja parhaani mukaan, mutta aina niitä vain tulee. Älkää vain painako viesteissä olevia linkkejä…

dsc_9726.JPG
Unin loputtoman pitkät takajalat…

dsc_9728.JPG

dsc_9759.JPG
Pupukin muuttunut lähes tunnistamattomaksi lumikuorrutuksessa.

dsc_9707.JPG
Tuolla jossain on lastenhuoneen ikkuna.


Ruokinta ja sen vaikeus…

Posted on

Viime aikoina on mieleeni tullut ajatus, miten koiran ruokinta voikaan olla näin vaikeaa. Selasin blogia taaksepäin ja setvin ja setvin koirien syömisiä, hiivoja, turkin kasvua ja kasvamattomuutta. Tuo raakaruokintaan hurahtaminen on vähän samanlaista, kuin aikanaan löysin lapsille kangasvaipat tai suosin itse luomutuotteita. Siihen kun on kerran oppinut, siihen palaa aina uudestaan. En ole nimittäin lainkaan tyytyväinen nappuloiden kanssa. Kaikki lähtee varmaan siitä, että en lainkaan usko, että koiralle on hyväksi elää 100% nappulalla. Tiedän, että monet koirat elää niin ja voi ihan hyvin. Mutta minä haluan koirilleni parempaa, luonnonmukaisempaa. Niinpä meillä syödään koko ajan raakaa nappuloiden rinnalla. Pupu ja Uni söi tuossa nyt hetken vain tuota nappulaa ja sen kyllä huomaa mm. korvista. Molempien korvat töhnäävät taas hyvin tummaa töhnää aivan tajuttomat määrät. Barffilla/kotiruualla ollessa vilkuilin muutamaan kertaan korvia, eikä niistä löytynyt mitään silloin.

Sitä mietin myös, miten Pupu, joka ennen söi sikin sokin halpoja ja kalliita nappuloita, raakaa lihaa, koiran purkkiruokia, koirapuuroja, kotiruuan jämiä, voi hyvin ja turkki kasvoi ihan hervottomasti. Miten Pupu nyt yhtäkkiä ei enää kestäisikään monipuolista ruokavaliota? Nyt Pupun turkki voi huonosti, se ei kasva juuri ollenkaan. Näyttelyttämistä huhtikuussa joudumme varmasti lykkäämään, turkki ei yksinkertaisesti riitä. Mietin palaamista sekaruokintaan. Muistan lukeneeni jostain lauseen, että koiran ei tarvitse barffata voidakseen hyvin, riittää, että se ei syö teollisesti tuotettua ruokaa.

Harjakoirathan meillä palasi barffiin. Niiden barffaus ei tule kalliiksi. En vaan kestänyt katsoa miten Naomin silmän aluset värjäytyivät nappula ruuasta parissa päivässä taas kirkuvan punaisiksi. Raakaruokinnalla silmät valuu, mutta silmän aluset pysyvät paljon siistimpinä ja vaaleampina. Lisäksi nappuloilla harjoilla taas turposi mahatkin, ei siis lihomista vaan kummallista turvotusta.

Yksi onni on, kaikkiin koiriin uppoaa hyvin se mitä kuppiin laittaa. Sama onko siellä pelkkää nappulaa tai gourmee herkkuja, kukaan ei nirsoile. Toki ne herkut katoaaa hitusen nopeammin kupista 😉 .


Miten sitä voikin tehdä kaiken väärin..?

Posted on

Kävin Pupun kanssa tokon kaupunkiharjoittelu tunnilla. Tunnilla ei koiria treenata kuten kentällä, vaan opetaan arkielämän lenkitystä. Kuvittelen Pupun kulkevan ihan mainiosti, mutta sainpa todeta aivan muuta. Pupu oli hyvin haukkuherkkä ja säpsy, kun koko oman lauman tuki puuttui ja puolet ajasta menikin haukkumalla kommentoimiseen. Tosi kiva kouluttajan kouluttaessa oli todeta toimineensa aina täysin väärin. Ei ihme että villat kulkee miten kulkee. Omat reaktiot on olleet aika primitiivisiä ja täysin vääriä. Yritetään nyt näillä uusilla opeilla aloittaa pikku hiljaa korjaaminen… Listaampa tähän mitä tapahtuu ja miten pitäisi toimia (ja sulkuihin miten  olen aiemmin toiminut, väärin).

Tärkein:
Kun koira käyttäytyy sopimattomasti, käyttäydyt kuin sinulla ei olisi koiraa. Kun koira toimii oikein sitä kehutaan hyvin rauhoittavasti, ehkä jopa sipaistaa vähän päästä tai huulien kohdalta, edelleen hitaasti ja rauhoittavasti.

Normaali lenkillä kävely. Koira kulkee hyvin lyhyellä hihnalla vierelläsi. Näin estetään kaikenlainen hötkyily ja poukkoilu. Hihnan pitää olla niin lyhyt, että pysty estämään koiran puolen vaihdon ja pysty yhdellä askeleella astumaan koiran eteen, jos se yrittää hypätä jonnekkin. Lyhyydestä huolimatta hihnan pitää roikkua löysällä. Omien käsien pitää olla rentoina, ei hartiat kireällä. Kun koira kulkee valmiiksi lyhyellä, ei sitä tarvitse erikseen keriä, kun joku tulee vastaan ja aiheuttaa näin koiralle tunteen, että pelottavaa tapahtuu. Lenkin aikana koira päästetään erillisellä käskyllä välillä esimerkiksi haistelemaan. Koiran ei tarvitse seurata tms, vaan kulkea lyhyellä hihnalla hallinnassa. (Normaalisti Uni on poukkoillut pitkin ja poikin muita solmien ja olen yrittänyt komentaa ja saada koiraa kulkemaan, mutta nyt tylysti lyhenee hihna).

Koira tulee vastaan, ohitus. Koira kulkee edelleen löysällä hihnalla vierellä. Koira kulkee niin, että jäät itse koiran (tms vastaantulevan mielenkiintoisen asian) väliin. Jos koira haukahtelee, jatketaan vain matkaa omaa koiraa huomaamatta. Aina kun koira kulkee hyvin, koiraa kehutaan hitaalla ja rauhallisella äänellä. Jos koira sekoaa, pysähdytään seisomaan koiran ja kohteen väliin, pyritään pitämään lyhyt hihna edelleen löysällä. Seistään selin koiraan, koira siis pidetään selän takana. Näin koiralle osoitetaan, että omistaja tässä hoitelee asian (pitää seistä ryhdikkäästi) Koira huomioidaan vasta kun se on rauhoittunut, meni siihen miten pitkään vain. Liikkeelle lähtiessä ollaan tarkkana, jos koira ryntää ja hötkyilee, pysähdytään taas, odotetaan että rauhoittuu ja jatketaan rauhassa matkaa. (Normaalisti ohitukset on silkkaa sekoamista, yritän tempoa riehuvaa koiraa, saatan nykäistä, kieltää ja komentaa, eipä ole tehonnut, koira on saanut ihanaa huomiota käytöksellään, sitä ei haittaa, vaikka se olisi negatiivista).

Vetäminen. Jos koira vetää hihnassa on mahdollisuutena kääntyä ympäri, kävellä pari metriä ja kääntyä takaisin. Toinen vaihtoehto on nykäisemättä koira vetää takaisin rinnalle, vapauttaa hihna ja kehua sen hetken, kun koira kävelee hihna löydällä. Käännyttäessä ja muussakin kävelyssä esimerkiksi jos pysähtyy aina kun vetää, ei pidä kehua koiraa kun se palaa sivullesi tai sinua kohti, vaan liikkeelle lähtiessä, kun koira hetken vetämättä kävelee. (Tässä me olemme toimineet sentään suht koht oikein, käytän pääasiassa kääntymistekniikkaa ja pysähtymistä, mutta olen aina kehunut koiria sivulle tulosta, en eteenpäin nätisti kävelystä).

Tärkein hetki lenkille lähtiessä on ensimmäiset kaksi metriä. Jos koiran saa silloin lähtemään rauhassa ja kuuliaisena, koko lenkki lähtee paremmin käyntiin ja koiraan saa paremmin kontaktia muutenkin.

Itselleni on nyt tärkeintä toimia jämäkästi ja sulkea korvat haukulta ja rähinältä. Jos sitä tulee, minun pitää leikkiä, ettei ole koiraa ollenkaan. Pitää varmaan pistää kännykkään kuulokkeet ja kuunnella radiota lenkit. Ja ehdottoman tärkeää on kouluttaa koiria erikseen tuohon lenkki käyttäytymiseen, mutta heti kun koira toimii, kuljettaa sitä lauman mukana, niin kuin aina normaalistikkin mennään.

Seuraavaan kaupunkikoulutukseen kouluttaja käski tuoda joko koko lauman tai ainakin lauman huonoimmin käyttäytyvän, eli Uni. Muitakin hyviä neuvoja varmaan sain, mutta nopeasti ne päästä haihtui (ja muutenkin teksti on aikamoista tajunnan virtaa).


Helpottaa

Posted on

Koirien mahat. Osa ruuasta on nyt Royal Caninin Sensibleä ja puolet on edelleen Acanan Grasslandia ja kakkaamistahti on normalisoitunut kahteen kertaan päivässä. Unilla vaan alko taas häviämään saatu rasvakerros, joten se saa taas lihaisaa ihraa lisäksi (ja saa sitä hitusen kaikki muutkin, vaikkei niiden massa ole mihinkään hävinnyt 😀 ).

Koirat ovat kaikin puolin rauhoittuneetkin, yletön säntäily ja sekopäisyys on hillintynyt. Tosin tänäänkin lenkillä sain todistaa miten yksi ajattelematon mäyräkoiran omistaja voi pilata ohituskoulutukset. Uni ei vieläkän luota, ettei muut koirat tule liian lähelle vaan haukkuu joka kerta ohitettaessa. Ilo murisee, mutta ohittaa. Pupu on nyt hallinnassa, kun kaivoin sillekkin taas kuonopannan, eipä tarvitse miettiä missä se menee. Tänään ensimmäisen koiran ohitus meni melko kaaoksessa Unin haukkuessa ja ryntäillessä, mutta seuraava koirakko ohitettiin haukkuen, mutta silti asiallisesti kävellen. Kävin Unin kanssa ylimääräisen lenkin yksikseen, jotta sain rauhassa keskittyä siihen. Tietysti ei sitten tullut yhtäkään koiraa vastaan. Niin se täällä usein on, ei ketään lenkillä vastaan ja sitten kun tulee, niin koirat sekoo. Jos tulisi tasaiseen vastaantulijoita, niin koirat ei pitäisi tulijaa niin juhlan arvoisena.

Pupun kuonopantaa etsiessä siivoilin myös koirien hihnalaatikon ja päädyin karsimaan sieltä vanhimpia, huonokuntoisia sekä turhia hihnoja ja pantoja pois.Siellä oli mm. kasapäin metallisia kuristuspantoja Oskun ja Tessun ajoilta. Eipä semmosia tule enää nykyään käytettyä millään koiralla. Mietin vain voisikohan noita jonnekkin lahjoittaa, olisikohan noille jollakin käyttöä.

dsc_9414-1.JPG
Tässä kaikki mitä laatikosta löytyi. Vanhimmat tavarat on vuodelta 1987-1988… Tämän lisäksi on tietenkin vielä käyttöhihnat ja flexit jokaiselle.


Ruokintamuutosta ja pihalla painelua

Posted on

Taitaa meidän barffi taival kyllä loppua lyhyeen. Barffaus neljällä koiralla, joista yksi syö paljon, on paljon kalliimpaa kuin sekaruokinta tai pelkkä nappularuokinta, aika lailla puolet kalliimpaa. Hienot Acanan barffinappulat taas aiheuttavat järjettömiä kakkamääriä. Unistakin tulee täysi kakkapussillinen 3-5 kertaa päivässä, vaikka vähensin jo ruokamäärääkin. Vähensin myös raa’an määrää, mutta silti sama homma jatkuu. Kyselin (niinkuin aina) mitä tuttavapiirin koirat syö, etenkin ne jotka on sukua ja joilla ei ole mitään ongelmia. Samassa perheessä asuvat Pupun sisko Susu ja Unin sisko Kukka syövät Royal Caninin Sensibleä ja ovat koko ajan syöneet ilman mitään hiiva tms ongelmia. Ne eivät saa sekaan yleensä juuri mitään (jos oikein ymmärsin) eli lähes pelkkää nappulaa. Koska suunnitelma , oli barffauksen epäonnistuessa siirtyä johonkin allergianappulaan, niin mietin jos pikku hiljaa siirtyisimme myös siihen. Raakaa tuskin rinnalta jätän kokonaan, mutta määrä vähenee, lähinnä vain hyvän bakteerikanna säilyttämiseksi saavat Oskarin mahapullia ripauksen mukaan silloin tällöin.

Minun piti pestä tänään Uni, mutta koska olen kuumeessa selvitin vain sen turkin. Joo, hohoo, Unissa oli takkuja. Isoja kämmenen kokoisia niskassa ja kyljissä.  Kelcon DeMatt suihkeella ne lähtivät hyvin helposti pikkasen harjalla ja karstalla avittamalla. Jalkapallojen oletin olevan aivan umpitakussa mutta ei ne olleetkaan. Niihin harjasin sitten silkkitippoja, jotta pysyvätkin auki, siihen asti, että olen siinä kunnossa, että saan koiran pestyä.

Koirat juoksi tänään pihamaalla ja siitä järjetön kuvapläjäys tässä (ei oikein oma kunto riittänyt lenkkeilyyn, mutta onneksi on oma piha!).

dsc_9287.JPG

dsc_9314.JPG

dsc_9318.JPG

dsc_9294.JPG
Siis miten tuo koira tuossa on? Uni seisoo vartaloltaan normaalisti, mutta maata kohti osoittaa Unin pään päällä oleva töpsöt!

dsc_9381.JPG
Piiri pieni pyörii… Joku pystykorvainen villakoira kuvassa.

dsc_9384.JPG
Isäntä väitti, että Unia ei tässä kuvassa erota lampaasta 😀

dsc_9395.JPG

dsc_9356.JPG
Harjatkin innostuivat juoksemaan, kun suljin villat väliportin taakse. Ilo vaan ei tainnut paljoa maahan ottaa pinkoessaan. 

dsc_9358.JPG

dsc_9369.JPG

dsc_9342.JPG

dsc_9408.JPG
Kuten huomaa, Unin turkkia ei ollut vielä näissä kuvissa laitettu…


Nuolemista ja roikku tukka

Posted on

Pupu oli tänä aamuna hassu. Se nuoli alavatsaansa ja etenkin yhtä tisseistään (mutta ei alapäätään). Mietin onko sillä maha kipeä tai onko se satuttanut itsensä, mutta se ei aristanut mitään enkä löytänyt mitään normaalista poikkeavaa, paitsi nuolemisesta punaisen tissin. Työkaveri ehdotti, että sillä voi olla valeraskaus, mutta kotona tarkistin, ettei maitoa ainakaan tule, eikä mitään hoidella. Pupulla ei ole aikaisemminkaan valeraskauksia ollut, joten jää nyt mysteeriksi. Eka kerta kun Pupu tuommoista teki, sillä ei ole ollut tapana nuoleskella itseään muutenkaan.

Ilo on nykyään ihan räjähtäneen näköinen. Sille on tullut tavaksi rapsutella  tukka pompulat irti päästä ja sitten tukka on aivan sekaisin ja valtoimenaan.EI tuosta muuta haittaa ole, kuin rapsuttaessa menee tuo etutukka samalla poikki. Jos tukka on auki, ei koira näe mitään 😀


Just joo…

Posted on

Myydään 4 koiraa, vaihteeksi 😀 . Meni taas hermo lenkillä, kun Unilla oli taas sata lasissa ja se sai villittyä muutkin. Tilanne oli tietenkin se, että kapealla peltotiellä tuli 3 koiraa omistajineen vastaan peräkanaa ja viimeinen piti tietenkin mäykkyään melkoisen pitkällä hihnalla. Tulos oli, että täysin voimin pitelin kahta isovillaa lumipenkassa, jotka haukkuivat ja yrittivät rynnätä tutustumaan kohti yrittävään mäykkyyn. Ja toisessa kädessä oli kaksi harjakoiraa, joista toinen seisoi kypsähtäneenä, kun se oli riivitty lumipenkan reunalle ja toinen murisi ja yritti myös koirien luo… Huoh, sai hävetä silmät päästään koirien käytöstä. Tuli tunne, ettei saanut hallittua koiriaan, ettei pärjää (ja ajatus, että missä mun viisas koirakouluttaja Victoria Stilwell on???) Olihan tilanne toki todella hankala, mutta silti, edes jonkinlaista käytöstä nyt odotin Ilolta ja Pupulta edes.

Kakkaamistahti on hillintynyt. Edelleen sitä tulee usein, muttei ehkä niin paljoa, eikä varsinkaan ole enää kertaakaan tullut lattioille. Mutta ei toki ole normaalia, että koira kakkaa yli 3 kertaa päivässä. Toisaalta koirat vaikuttavat voivan ruualla oikein hyvin. Uni on saanut massaa takaisin ja harjakoirat hoikistuneet. Ja ilmeisesti ovat saaneet tuota virtaakin lisää… Tulee vaan mieleen Pupun nuoruusaika, jolloin liika proteiini sai koiran menemään pitkin seiniä…


Käsittämätön määrä

Posted on

Mä en tiedä mitä nyt pitäisi ajatella… En tiedä johtuuko tuosta ruuasta vai mikä on. Viimeisen parin vuorokauden aikana koirat ovat kakanneet paaljon, lähinnä Uni ja Naomi, mutta tulee sitä muistakin. Eilen illalla Uni piereskeli ja yöllä mietin, että kylläpäs se haisee voimakkaasti, että uusi ruoka aiheuttaa mielenkiintoisia oireita. Ajattelin ensin, että otan taskulampun ja kurkistan keittiöön (koirat nukkuvat makuuhuoneeseemme johtavassa keittiössä), mutta jostain syystä vain kävelin sisään. Virhe! Sillä astuin suoraan pehmeään läjään. Siinä sitten umpiunisena mietti, miten ihmeessä pääsee valoille asti sotkematta enempää. Toinen askel valon suuntaan ja astuminen läjään myös toisella jalalla! Koiran omistamisen huippuhetkiä! Valot kun sain päälle, sain todeta, että liukumiinoja oli vielä pari järjettömän isoja kasoja. En tiiä kenen berhardilainen on meillä yön aikana käynyt asioillaan. No ainahan se on kiva viettää aamuyötä lattioita luututen ja mattoja pesuun kantaen. Tuonkin jälkeen on joka pissatuksella tehty kakkoja, eli ei kyllä mitenkään normaalia. Ja eikä mitään pikkukikkaretta vaan aina isot kasat!

Nyt mietinkin eikö tuo ruoka lainkaan sula näillä, ei sovi näille vai onko tämä vain joku totuttautumisvaihe, joka menee ohi, kun elimistö tottuu. Epäilen, ettei tämä johdu siitä, että kaikki tulisi läpi, koska Nutroa syödessä kakka oli myös hyvin löysää, nyt tämä on ihan normaalia (ja tämän kaikki halusivatkin lukea). Raakaa koirat saa ihan normaalisti molemmilla ruokailulla, noin puolet annoksesta. Täytyy nyt tarkkailla, jollei tämä tästä rauhoitu, että mitäs sitten.

Sitäkin ihmettelen, ettei Uni, joka nuo yölliset läjät tuotti, pyytänyt ulos. Uni kun osaa hienosti yleensä vinkua, jos iskeekin tarve päästä pihalle.

Tässä vielä kuvia, jotka Jenni kuvasi harjakoirien näyttelyharkoissa. Niissä välittyy hienosti, kuinka Naomi on vapautunut olemaan muiden koirien keskellä ja pystyy nykyään rentona työskentelemäänkin. Korvatkin pysyvät jo pystyssä treenatessa.

7avd0-fe2ac8a2d272ea98372dab6f590673fe.jpg

lgvkj-fe2ac8a2d272ea98372dab6f590673fe.jpg
Ja Jennin sanoin: ”Huomatkaa miten hienosti Naomi on opettanut Johannan vilkuttamaan!”

li949-fe2ac8a2d272ea98372dab6f590673fe.jpg

tw4pi-fe2ac8a2d272ea98372dab6f590673fe.jpg

tvyks-fe2ac8a2d272ea98372dab6f590673fe.jpg