Tilasin Myllymuksuilta kankaita ja tein tytöille tarvittavia vermeitä, lähinnä näyttelyturkkia ajatellen. Molemmille sadehuput ja sadesäärystimet sävysävyyn hupun kanssa. Kuvissa Pupu esittelee luomuksia. Lisäksi ompelin Pupulle kotihuppuja korvapaketteja suojaamaan. Tein sen verran monta, että riittää sitten tulevaisuudessa Unillekkin jos tarvetta.Loppujämistä sain vielä tehtyä koiran vetolelun.
Ommellessa kuvasin joka työvaiheen, joten jossain välissä näistä on tulossa kuvalliset ompeluohjeet. Kuravaatteet on PUL-kangasta. Kotihuput trikoota.
Unin omppuhuppu ja Pupun örkkihuppu.
Näin se kuuluu olla. Pupu esittelee Unin pukua ja huppua.
Unin ompputöppöset
Yksi kotihupuista, käytetään aina kun Uni ja Pupu on yhdessä, muttei esim. lenkeillä. Öisin ja yksin ollessa huppua ei ole, koska Uni on erillään muista
6 kotihuppua, 8 töppöstä, 2 kurahuppua ja vetolelu…
Lenkillä käytiin metsässä. Harjakoirat oli koko ajan hukassa, tulivat jossain perässä hiihdellen. Näin edessämme jäniksen loikkivan, mutta onneksi koirat eivät nähneet siitä, saati että eivät onneksi reagoineet sen jälkiinkään. Osku ja tessu metsäverisinä olisivat kyllä aikanaan kaivaneet jänön esiin, jos oisivat hajun saaneet. Onneksi nää ei. Uni nautti silmin nähden kirmailusta Pupun perässä, kieli lähes maassa roikkuen painalsi perässä. No silti jaksettiin vielä kotipihallakin riehua.
Ompas taas varsinaista. Ilon pissailu on pahentunut. Kun lattialla on paperit, niin ensin kyykistyi niihin ja nyt jo matoillekkin… Mietittiin juuri, että pennun tulo varmaan pahentanut tätä, jollei pissailu lopu pennun lopetettua, on koira tutkittava läpikotaisin. Jos onkin vaikka joku rakenteellinen vika tms. Nyt olen sitten pukenut taas vaippoja, jotta muistaisi taas, ettei saa pissailla. AInakin viimeksi se hieman auttoi.
Tänään sitten löytyi uusi lottovoitto, joku oli kakannut sänkyyni! Tapahtuma hetkellä ainoat mahdolliset syylliset oli Naomi ja Uni. Kokeiltuani, että Uni ei pääse sängylle, ainoaksi syylliseksi jäi Naomi ja näkihän sen siitä muutenkin. Siivotessani Naomi istui vieressäni ja tärisi. Mikä lie idea tuo siltäkin oli…
Pupu taas on sitten ollut pari päivää huono ruokainen ja oksennellut… Mikä näitä koiria oikein vaivaa 😀
Uni sai eilen oman kurahaalarin, kun Naomin ei ole enää vähään aikaan mahtunut päälle. Samanlainen Janutexin haalari kuin Pupullakin, mutta punainen. Ostin suoraan samaa kokoa kuin Pupulla ja alussa vain pienennän sitä nauhalla. On ihan turhaa ostaa ns. oikeaa kokoa, koska se on parissa kuukaudessa pieni. Tämä saattaa mennä loppuelämän tai sitten aikuisena tarvitaan hitusen isompi, mutta luultavasti ainakin vuoden menee. Lisäksi tilasin tänään kankaita kurahuppuja ja tossuja varten.
Kuvat kamerakännykällä otettuja:
Pakko oli laittaa tääkin söpö kuva, joka on otettu kun Uni oli vielä pieni.
Peppi ja Pupu, mutta kumpi on kumpi?? ( Pupu vasemmalla)
Eilen oltiin Kotkan näyttelyssä. Lähtiessä oli kiva sumusade, joka kiharrutti koko koiran lopullisesti. Kotkassa sitten olikin täysi helle, paahduimme koko päivän järkyttävän kuumassa ilmassa, varjottomalla hiekkakentällä. Onneksi oli teltta varjona, mutta se oli sisältä kuin sauna. Muutenkin teltan kasaaminen oli aika mielenkiintoinen urakka. Jaanan teltta oli vanhanaikainen irtoputkineen, eikä ohjetta ollut. Yritettiin sitten etsiä ympäriltä vastaavia telttoja ja sen mukaan kasata. Oikein se ei varmasti mennyt, mutta pystyssä sentään pysyi 😀 . Haaveena onkin TÄLLÄINEN Peten koiratarvikkeen teltta, joka Lauran porukalla oli mukana, se oli sisältä paljon viileämpi kuin meidän ja kasaus oli superhelppo…
Pupun turkin leikkauksen aloitti Jaana, mutta Henni leikkasi lopulta koko koiran. Ja nätin Pupusta saikin, huolimatta kiharoista. Ennen kehää kokeiltiin miten Pupu kulkee muilla kuin minulla. Pupuhan kulkee minulla täysin ”päättömästi”, koska tuijottaa koko ajan minua. Hennin kanssa Pupu kulki naama eteenpäin, joten kehään viejä oli selvä. Henni palveluskoiraihmisenä (mm. malinoisseja), osasi käsitellä Pupua ja Pupu ei sitten pelleillyt Hennin kanssa. Pupu sai ERInomaisen ja sijoittui lopulta paras narttu 2. (PN-2) saaden vara-sertin ja vara-cacibin, mutta taas mustan Selesten taakse… Kolmanneksi tuli Pupun sisko Peppi.
Telttamme oli menestyvä Pupun tuloksen lisäksi teltassamme oli kaksi rotunsa parasta koiraa, musta keskikokoinen villakoira Elli (Lifolong Eternal Joy), joka loistavasti vielä voitti kääpiö- ja seurakoira ryhmän ja palasi vielä tänään yrittämään Best In Show (BIS) voittoa ja voitti sen ollen koko näyttelyn kaunein! Onnea! Jaanan Lali (Regenfield Lysander) oli myös ROP (rotunsa paras) keskikokoisten aprikoosi/harmaa/punainen väristen joukossa.
Tuomarina oli Rafael Malo Alcrudo Espanjasta.
Feminine and typy exc. Square format. Nice head and expression. A bit straight in shoulders. Correct topline. Balanced angulation. Free mover, i would like more reach.
Narttumainen ja tyypillinen erinomainen neliömäinen muoto. Miellyttävä pää ja ilme. Hieman suora olkapäistä. Virheetön ylälinja. Tasapainoiset kulmaukset. Vapaa liikkuja, toivoisin enemmän ojennusta.
ERI, NUK-2, PN-2, vara-sert, vara-cacib
Omaa kameraa ei ollut mukana, mutta Katja onneksi ehti kuvaamaan Pupua. Tässä jo muutama, lisää on kuulemma tulossa.
Seleste (Sanifanin Nightingale), Pupu ja Peppi (Scarpebox Pretty Brunette)
Tänään paineltiin kauniilla ilmalla pihamaalla koko illan. Virtaa kaikissa tuntui riittävän. Huomenna sitten ois vaihteeksi Pupun pesua ja laittoa kohti Kotkaa. Onneksi sain Lauran kautta Pupulle tukanlaittajan paikan päälle, niin ei tarvitse itse säveltää!
Voimakaksikko
Siimaleikkuri käynnistyi aidan takana ja kiinnosti hurjasti.
Huiiii! Pihalta löytyi jotain pelottavaa, tunisiankilpikonnamme Heka.
Punnasin ja mittasin Unin, on se hitusen isompi, kuin Pupu aikanaan.
Pupu 13vk 40cm, 8kg
Uni 13vk 42-43cm, 10kg
Aletaan lähenemään isovillakoiran alarajaa jo nyt (45cm). Voisin kuvitella, että Unista tulee Pupua isompi, melko lailla Pilven kokoinen. Ruoka sille maistuukin ihan eri lailla kuin Pupulle tuon ikäisenä, mutta kokoonhan nyt vaikuttaa lähinnä geenit eikä nykykoirien tasapainoinen eväs. Ruokinnassa on pääpaino nykyään nappuloilla. Näin monen koiran perheessä se on yksinkertaisin ratkaisu ja Ilon kannalta ainut mahdollisuus, muu ruoka saa Ilon kakkaamaan lattioille, jos saa sitä liikaa. Nappularuokaa täydennetään ylimääriseksi jääneellä kotiruualla, raa’alla lihalla, sian ihralla, kasviksilla jne. Mutta saattaa mennä päiviä pelkällä nappulallakin. Ruokaa koirat saa kaksi kertaa päivässä ja Uni vielä 3 kertaa päivässä. Ruokina koirilla on näitä (määrät noin määriä):
Pupu, hoikka, ei liho helposti, koska liikkuu paljon:
6dl Purina Pro Plan pentu kana-riisi
Kaikki ylijäämä ruoka, enempi tai vähempi välillä parikin desiä (paitsi peruna, joka saa koiran haisemaan)
Silloin tällöin sian ihraa, öljyä, karpalojauhetta, Biotin-Plus tabletteja.
Uni, ahmatti, pohjaton, lihoo:
4-5dl Purina Pro Plan pentu kana-riisi (Pupu sai tässä iässä jo 6dl päivässä, joten nostanen määrää Unillakin nyt kun on hoikka)
1-2rkl lisuketta (raejuustoa, piimää, viiliä, raakaa lihaa)
Silloin tällöin öljyä, karpalojauhetta.
Ilo, ahne, lihoo hyvin helposti:
1dl Robur Light & sensitive
1tl lisuketta (raakaa, lihaa, kasviksia, ylijäämä ruokaa)
Silloin tällöin öljyä, karpalojauhetta.
Naomi, lihoo helposti, liikkuu vähän, silmät vuotaa ruuasta helposti:
2dl Robur Light & sensitive
1rkl lisuketta (raakaa, lihaa, kasviksia, ylijäämä ruokaa, peruna käy loistavasti)
Silloin tällöin öljyä, karpalojauhetta, Biotin Plus tabletteja.
Ilo ei saa Biotiini tablettaja, koska sillä on turkkia ihan liikaa muutenkin 😀 . Mutta muutkin saa satunnaisesti, koska en aina muista antaa. Karpaloa annan lähinnä ennaltaehkäisemään hiivaa ja virtsatietulehduksia ja onhan se muutenkin terveellistä. Hiivaa oli Pupulla pentuaikana korvissa ja ei ole nyt enää näkynyt, Naomin värjäymät johtuvat siitä, että hiiva ja bakteerit jyllää kosteissa silmän alusissa, eli myös sitä hillitsemään. Friskiessiä meillä syötiin aikasemmin aika paljonkin, se maistui hyvin, eikä ollut lyhyessä käytössä sen kummempaa kuin muukaan ruoka. Pidempään syötynä se oli sen verran köyhää ravintoa, että Pupulla ja Naomilla alkoi lihakset hupenemaan. Lisäksi kakkaa tuli isompia määriä. Tuo pikkutyttöjen Robur on semmoinen kompromissi ratkaisu, laatu muona, joka valuttaa vähiten Naomin silmiä.
Helpottavaa on ollut nyt oma rentous ruokinnassa, jos ruoka ei maistu, kerään tylysti kupit pois ja tarjoan uudestaan vasta seuraavalla ruualla. Näyttely ym erikoispäivinä jätän aikuisilta aamuruuan antamatta ja sitten annan illalla enempi. Tämä lähinnä siksi, ettei autossa oksennella (Naomi) ja että on virkeänä kehässä ja namit kiinnostaa. Ennen huolestutti Pupun ja Ilon syömättömyys pentuaikana ja nyt sitten Unin kauhea nälkä 😀 . Raukka parka kun on aina nälkäinen.
Pupun oma lisäruoka sukat ja alushousut, on nyt jääneet ruokalistalta pois. Unin tultua, vain kerran olen löytänyt yhden syödyn sukan ja sekin saattoi olla vanha!
Pikku neidit on nyt esipesty lauantain näyttelyä varten. Turkit pysyvät nykyään kunnossa kaksikin viikkoa, vain muutamia takun alkuja löytyi, jotka oli helppo avata. Varmasti on nyt aikuisturkki Ilollakin ja molemmille löytynyt sopivat aineet. Kelcon DeMatt suihketta en kyllä pois vaihtaisi. Sitä kun suihkauttaa takkuun ja antaa hetken vaikuttaa, niin takut aukeaa kuin itsestään, näin kaikilla koirilla. Viime viikonlopun Pupun tupeerattu pää tukkakin aukesi hetkessä.
Ainut huono puoli pitkästä pesu välistä on, että harjaneidit alkaa temppuilemaan pöydällä. Alkavat venyä ja vanua joka suuntaan ja tärisevät kun on NIIIIN kauheaa. Kun pesi useammin, ne eivät temppuilleet, kun kaikki oli tuttua juttua.
Naomi on ollut hieman möhmömpi kuin aiemmin. Samaa on kyllä ollut Ilolla ja Pupullakin. Aluksi mietin mikä Naomilla on, kun on samantyylinen kuin tulonsa jälkeen. Mietin mököttääköä se Unia, mutta sitten keksin, että tämä taitaa olla kaikilla vain juoksun jälkimaininkeja, jonkunlaista valeraskautta varmasti. Joten eiköhän Naomi sekä muut piristy taas pikku hiljaa omiksi itsekseen.
Nyt kesälomien alettua koirat on joutuneet tottumaan pitkiin päiviin. Pelkäsin miten Uni sopeutuu, että keskipäivän ulkoiluttajat puuttuu, mutta sillä ei ollutkaan mitään hätää. Harjakoirat sen sijaan ovat protestoineet muuttuneita järjestelyjä. Joka päivä on löytynyt kaksi kakkakasaa keittiöstä, isompi sekä pienempi, sen verran pieniä, että tekijöiden on oltava harjakoirat. Kumpi vai molemmat, sitä en tiedä.
Uni on äänekäs. Se protestoi äänellään, kun se jätetään portin taakse ja kuulemma myös itkeskelee uikuttaen päivisinkin, kun kuulee naapurin ääniä pihalta. Kovasti harjoitellaan, että kukaan ei mene, kun se mekkaloi. Vasta kun on hiiren hiljaista, se päästetään vapauteen portin takaa. Eiköhän se siitä pikku hiljaa opi.
Rakastan Unin tassuja, en voi sille mitään. Ne on isot ja raskaat. Kuulee kun terassilla pikku norsun poika ”tepsuttaa”. Kun Uni hyppää vasten, isot tassut tulevat voimalla. Ei mitään hentosta, kuten harjakoirilla, eikä kevyttä kuten Pupulla vaan kunnon voimalla, hienostuneisuus on siitä kaukana.
Tänään vietettiin keskimmäisen pojan synttäreitä. Olen erittäin tyytyväinen koirien käytökseen. Harjakoirat tietenkin porhalsivat vapaana koko ajan, mutta Uni ja Pupu olivat aluksi Unin yksiössä, jotta ihmiset saivat rauhassa riisua kenkiään. Lopulta nekin pääsivät vieraiden pariin ja ihanan vähän niitä piti komentaa hyppimästä ja tunkemasta syliin. Oli mahtavaa, ettei tarvinnut koko ajan vahdata missä isot koirat on. Unia ja pienimpiä ihmisvieraita piti pitää silmällä, sillä Unin mielestä lapsilta sai napata kädestä herkut. Kuten arvata saattaa, tähän puututtiin tiukasti. Lopulta väsymys ja helle teki tehtävänsä, joka paikassa makoili koiran”raatoja”.
Sitten vielä muutama kuva eiliseltä näyttelypäivältä, jossa vastakkain oli Seleste ja Pupu
