Taitaa meidän barffi taival kyllä loppua lyhyeen. Barffaus neljällä koiralla, joista yksi syö paljon, on paljon kalliimpaa kuin sekaruokinta tai pelkkä nappularuokinta, aika lailla puolet kalliimpaa. Hienot Acanan barffinappulat taas aiheuttavat järjettömiä kakkamääriä. Unistakin tulee täysi kakkapussillinen 3-5 kertaa päivässä, vaikka vähensin jo ruokamäärääkin. Vähensin myös raa’an määrää, mutta silti sama homma jatkuu. Kyselin (niinkuin aina) mitä tuttavapiirin koirat syö, etenkin ne jotka on sukua ja joilla ei ole mitään ongelmia. Samassa perheessä asuvat Pupun sisko Susu ja Unin sisko Kukka syövät Royal Caninin Sensibleä ja ovat koko ajan syöneet ilman mitään hiiva tms ongelmia. Ne eivät saa sekaan yleensä juuri mitään (jos oikein ymmärsin) eli lähes pelkkää nappulaa. Koska suunnitelma , oli barffauksen epäonnistuessa siirtyä johonkin allergianappulaan, niin mietin jos pikku hiljaa siirtyisimme myös siihen. Raakaa tuskin rinnalta jätän kokonaan, mutta määrä vähenee, lähinnä vain hyvän bakteerikanna säilyttämiseksi saavat Oskarin mahapullia ripauksen mukaan silloin tällöin.

Minun piti pestä tänään Uni, mutta koska olen kuumeessa selvitin vain sen turkin. Joo, hohoo, Unissa oli takkuja. Isoja kämmenen kokoisia niskassa ja kyljissä.  Kelcon DeMatt suihkeella ne lähtivät hyvin helposti pikkasen harjalla ja karstalla avittamalla. Jalkapallojen oletin olevan aivan umpitakussa mutta ei ne olleetkaan. Niihin harjasin sitten silkkitippoja, jotta pysyvätkin auki, siihen asti, että olen siinä kunnossa, että saan koiran pestyä.

Koirat juoksi tänään pihamaalla ja siitä järjetön kuvapläjäys tässä (ei oikein oma kunto riittänyt lenkkeilyyn, mutta onneksi on oma piha!).

Siis miten tuo koira tuossa on? Uni seisoo vartaloltaan normaalisti, mutta maata kohti osoittaa Unin pään päällä oleva töpsöt!

Piiri pieni pyörii… Joku pystykorvainen villakoira kuvassa.

Isäntä väitti, että Unia ei tässä kuvassa erota lampaasta 😀

Harjatkin innostuivat juoksemaan, kun suljin villat väliportin taakse. Ilo vaan ei tainnut paljoa maahan ottaa pinkoessaan. 

Kuten huomaa, Unin turkkia ei ollut vielä näissä kuvissa laitettu…

Pesasin eilen Pupsan, kun olin potilaan kanssa kotosalla. Pupu saa toimia virallisena koe-eläimenä, kun harjoittelen tuota trimmaamisen taitoa. Karva vaan on kasvanut yllättävän huonosti ja niskatukan hampputukka ei ole tietenkään mihinkään lähtenyt. Sitä vaan kun ei raaski leikata poiskaan. Unilla karva tuntui kasvaneen puolet enemmän, kun sitä Turkuun ajelin. No Pupun malli on jotain modernin, terrierin ja skandinaavisen leijonan väliltä (eli pentuleijona). Jos menee kehiin, saa tuosta leikattua minä vaan ja siitä saa halutessaan sitten taas continentalinkin, jos karva nyt suostuu kasvamaan. Huhtikuuksi mietin sitä kehiin tuollaisessa leikkauksessa, mutta saapa nyt nähdä riittääkö karva alkuunkaan. TOsin, sitten mennään varmaan vajaaturkkisena 😀

Jalat tuli varsinaisiksi puikoiksi, kun yritin leikata niin, että etujalat ei näyttäisi niin ahtailta. Eli kynin edestä ja sisäpuolelta karvat. Häntäänkin leikkelin pallon alun, jotta sai pepun päällisen paremmin leikattua. Ja hännän joutuu kumminkin leikkaamaan kaljuksi, jos terrierissä kehiin vie. Nyt se kyllä näyttää hassulta, pennun hännältä 😀 Päähän tuli pompula, muuten karvat roikkuu jo silmillä. Virheistään huolimatta, söötiltä se näyttää tuossa trimmissä. Ja pörrösemmältä ja karvasemmalta se näyttää livenä.

Acana Grassland ruoka on edelleen maistunut tytöille loistavasti, eikä ainakaan vielä ole tullut ihmeempiä ongelmia. Mutta monesti meillä on ruuat aluksi sopineetkin ja sitten muuttuneet pidemmän ajan kuluessa sopimattomiksi. Vaikka tämä napppula on ruokana (raa’an kera), Pupu on säilyttänyt villeytensä, ikävä kyllä. Eilen iltalenkillä tuulessa ja tuiskussa, piti alkaa komppaa vastaantulevalle haukkuvaa Unia. Siinä sai sitten hävetä silmänsä päästään, kun kaksivuotiaskin käyttäytyi huonosti. Jouduin komentamaan Pupua hyvin tiukasti, etten olisi lentänyt sen perässä, kun veti toisen koiran luo, että sitten koira mökötti mulle puoli matkaa kulkien takanani. Unilla nyt on taas vaihteeksi kuonopanta käytössä ja opetellaan tuota käyttäytymistä, se kun on vallan villinä taas ollut. Sinkoilee lenkllä minne sattuu kahta sataa ja todella hyppii ja haukkuu muita koiria kohti. Harjakoirathan kipittää niinkuin ennenkin.

Uudella ruokinnalla on ollut jo vaikutuksia, vaikkei tietenkään vielä turkeissa näy. Pupu nimittäin on ryhtynyt paljon vilkkaammaksi ja sitä joutuu hetkittäin jopa kovempaa komentamaan. Tänäänkin se pihalla pyöräytti Naomia lumihangessa, ihan vain leikkiikseen Naomin kanssa. Naomin murhaava mulkaisu ja haukkaus Pupua kohti, sai Pupun lopettamaan huvin ja lähtemään pois. Pupun ilme oli tosi hauska vaan, kun näytti siltä, että yritti sanoa, että ”mä oisin vaan halunnut vähän leikkiä, mut ei sitte”. Eli oisko noista nappuloista sitten ollut jotain mahavaivaa tms, mikä teki Pupusta hieman alakuloisen ja hetkittäin jopa ylirauhallisen oloisen. No ei nuolaista ennenkuin tipahtaa, katsellaan rauhassa ainakin se 8 viikkoa, mistä eläinlääkäri puhui. Olen joutunut lisäämään puuroon kauran, koska pelkällä riisillä, se oli niin laihaa, että tytöt oli jatkuvasti kauhean nälkäisiä. Arvoin kauran ja tattarin välillä ja päädyin nyt kauraan helpomman saatavuuden takia. Puuro on nyt sitten ollut tälläistä:

3l vettä
4dl puuroriisiä
4dl kaurahiutaleita
1dl rypsiöljyä
900g kesäkurpitsaa
2½dl puolukkaa

Keitetään noin tunti kattilassa. Tuosta määrästä tulee täysi 5L kattilallinen koirapuuroa. Se kestää meillä neljällä koiralla noin 3-4 päivää. Jokaiselle koiralle tulee lisäksi Nutrolin öljyä ja Multidog vitamiinijauhetta (tableteissa on hiiva, joka ei käy Pupulle). Sekä tietenkin Oskarin pakasteliha pötköstä raakaa lihaa. Ruokamäärät on otettu aikalailla nappuloiden määrästä ja ainakaan vielä ei ole tapahtunut lihomista suuntaan jos toiseen.

Pupu saa päivässä
2dl koirapuuroa
2dl lihaa

Uni saa päivässä
5dl koirapuuroa
3dl lihaa

Naomi saa päivässä
1,5dl koirapuuroa
1,5dl lihaa

Ilo saa päivässä
1dl koirapuuroa
1dl lihaa

Jaana kävi Lalin ja Simban kanssa tuossa yksipäivä ja meinasin taas pyörtyä Jaanan poikien tukista! Ne on ihan älyttömän pitkät. Jaanahan syöttää samantyyppistä koirapuuroa, vähän enemmillä aineksilla ja kypsennetyllä lihalla. Pojat taitaa saada kyllä nappuloitakin lisäksi. Mutta Simballa on taukotukkanakin niin paljon tukkaa kuin olisi isovillakoiralla täydessä näyttelykunnossa. Harmi etten ottanut tukasta kuvaa… Uni näytti ihan kaljulta Simban vierssä.
Pupun tukkaa Jaanakin kattoi, että mikä ihme sille on tapahtunut. Se on hyvin kuiva ja semmoisen kummallisen kuolleen tuntuinen latvoistaan. Vartalokarvat ovat jo ok tuntuisia, mutta kun en tukasta halunnut kaikkea leikata, niin siihen jäi tuota, millainen koko turkki oli ennenkuin leikkasin turkin pois. No toivotaan, että nyt tuolla uudella ruualla alkaisi turkkikin toipumaan.

Kuvaa työntouhusta muutaman päivän takaa. En yleensä kuivaa koiraa seisten, vaan koira makaa pöydällä. Päässä olevista RadioPeltoreista en suostu enää luopumaan. Mikään ei ole miellyttävämpää kun kuivaa koiraa tunnin, kuin kuunnella radioasta samalla hyvää musiikkia. EIkä korvat tinnitä föönauksen jälkeen…