Nyt on ollut isompi kohu, kun sianlihasta on löytynyt sairaalabakteeri MRSA:ta, lähinnä ulkomaalaisista, mutta löytyy sitä myös suomesta (LINKKI). Kuumennus tappaa bakteerin, mutta pakastus ei. Näin myös YleFemin ohjelman Spotlight, jossa käsiteltiin broilerien vastustuskykyistä suolistobateeria ESBL:ää (LINKKI). Tämäkin häviää kypsennettäessä.
Itselle heräsi ajatus, että haluanko todella näitä keittiööni?
Koirat syövät raakaa lihaa kupeistaan, ne nostavat lihoja lattioille, kupit on pari päivää pesemättä, annostelen käsin ruuan (usein haavaiset), koirien raakaliha on jääkaapissa samoissa rasioissa mitä ihmiset käyttää… jne. Onko liioittelua pelätä moista, voihan sitä jäädä vaikka autonkin alle, mutta jotenkin nykymaailmassa, ei yhtään huvittaisi saada mitään kivaa pikku bakteeria, mitä ei saisi elimistöstä pois ilman kuukausien hevoskuureja (tämä on lähipiirissä jo nähty). Perusterveelle näistä ei ole niinkään haittaa, elimistö puollustautuu, mutta riskiryhmät on eri asia. Meillä on pieni lapsi ja itse taidan kuulua riskiryhmään…
Toinen ongelma kohta on ulkomaalaiset liharuuat sekä koirat puruluut.
Esimerkiksi Hau haun uudet kanaruuat ja kanafileet ym herkut tulee kiinasta (näin myös monella muulla merkillä). Jos muistaa yhtään vauvanmaidon melamiinikohua, niin voi miettiä mitähän siinä koiranruuassakin on. Samoin halvoista maista tulee hyvin iso osa koirien puruluista, rullista ja solmuluista, niissä onkin todettu usein olevan iso salmonellavaara. Alkuperämaata ei tarvitse ilmoittaa eläinruuassa, mutta sen voi olettaa olevan jostain ei niin turvallisesta maasta, jollei sitä kissankokoisin kirjaimin todeta esim. suomalaiseksi.
Itse olen suosinut koiranpuruluissa kotimaisia hirven nahkasta tehtyjä luita, ovat ainakin turvallisempia (ja hirvi kestää vähän pidempään terrierien hampaissa), on ne toki kalliimpiakin. Koiralle on aika se ja sama, onko liha kypsää vai raakaa, kunhan saa lihaa, joten jää miettimään tätäkin…
Vanha video Hupin rouskutuksesta:
