Raakaruokintaa ja lomailua

Posted on

Pikkasen tuossa pähkäilin, että miten raakaruokkijat toteuttaa lomaruokinnan. Lomapaikoissa kun ei usein ole oikein pakastetiloja, saati hyvinvarusteltuja eläinkauppoja. Kyselin raakaruokkijoilta miten he hoitaa homman. Osalla oli pakastepötköjä viikonloppureissuilla mukana, ne säilyvät pari päivää jääkaapissakin, osa syötti kuivalihaa. Hämmästyin saako sitä vielä, 90-luvulla syötin sitä Oskulle ja Tessulle reissussa. Googletus ja sen jälkeen visiitti lähieläinruokakauppaan ja meillä nökötti 100% naudan kuivalihaa, turvotettuna sen määrä kasvaa kaksinkertaiseksi. Tuota voi syöttää yksinään tai kasvisten kanssa (tai jos syöttäisi niin riisin ja makaronin kanssa). Kaupassa käynti päivinä voi sitten ostaa tuoretta ruokaa kanankoipia tms.

Hyvän artikkelin reissuruokinnasta (tässä tosin vaelluksella, mutta toimii myös mökkiolosuhteissa) löysin TÄSTÄ LINKISTÄ.

Nyt kun raakaruokinta kokeilu on lähtenyt niin loistavasti käyntiin, niin en halunnut pilata sitä enää syöttämällä nappuloita reissussa. Pakko  listata vähän mitä muutoksia on nyt tässä ajassa huomattu.
-Koirankakka… Sitä tulee paljon vähemmän, se on hyvin tiivistä ja todella hajutonta. Pihalla se muuttuu päivässä valkoiseksi ja murenee pois. Ihan erilaista kuin jättilöllöpötköt, jotka on niin kivat kun tirskahtaa nurmella varpaiden välistä ja jotka säilyy samanlaisina pitkän aikaa.
-Ei ainakaan vielä ole ilmestynyt kellekkään mitään vaivoja
-Naomin olo on virkistynyt
-Ruokinta on helpompaa kuin oletin, kun peruspalikat saatiin paikalleen. Toki itselläni on raakaruokkija taustaa, mutta kaikki muuttuu ajankuluessa, että sai opetella uuttakin.

Pakastin pursuaa erilaisia pötköjä ja lihalevyjä

Pää merkkinä meillä on Mucsh, koska se on tällä hetkellä markkinoiden parasta, ruokkijoiden mielestä. Maukasta on myös muutama pötkö, vaikkei se kai niin hyvää ole. Lisäksi on luutonta kalkkunaa ihan levynäkin. Kesän jälkeen toivottavasti kasvis on omasta maasta ja liha ostettua 🙂

 


Tuusulan näyttely osa 2

Posted on

Seuraava päivä alkoi paremmassa säässä. Aamulla pesasisin Hupin valmiiksi ja klo 12 olimme näyttelypaikalla. Hupi näki ekan kerran kasvattajalta lähdön jälkeen veljensä Opien. Pojat olivat innoissaan kohtaamisesta ja Hupin häntä heilui vimmatusti. Selvisi, että Opie on kaksi kiloa Hupia isompi, Hupi näytti ihan pikku pojalta sen rinnalla. Onneksi alun pienestä painista huolimatta, pojat ei keksineet alkaa leikkimään kehässä :D. Kehässä Hupi toimi normaalilla vakaudella, seisotuksessa oli vähän levottomampi, nami oli liian herkkua. No Hupi voitti tällä kertaa veljensä ja oli näin ROP eli rotunsa paras ja sai toisen sertin. Nyt on sertit kasassa odottamassa 2 vuotispäivää, mutta eiköhän me nyt kyllä kehissä edelleen pyöritä.

Hupi pääsi voitolla taas isoon kehään muiden terriereiden kanssa. Arvasin, ettemme pärjää, kun tuomarina oli Jekun rotutuomari australiasta. Tuossa maassa ei taida montaa ceskyä olla, jos yhtään, joten tuskin tuntee edes rotua. Ja niinhän siinä kävi, että karsiuduimme ulos.

Tuomarina oli Päivä Eerola

Kaunis kokonaisuus. Erinomaiset mittasuhteet. Hyvin tasapainoinen rakenne. Tehokkaat vaivattomat liikkeet. Hyvin kaunisilmeinen pää. Sopiva kaula. Tarpeeksi runkoa. Aavistuksen korkea hännänkiinnitys. Erinomainen karvanlaatu. Kauniisti edukseen esitetty.

ERI PU-1 SA ROP

LISÄÄ KUVIA HUPISTA JA OPIESTA TÄÄLLÄ (SEKÄ MUISTA PÄIVÄN KOIRISTA)

Poikien tapaamisesta video

Hupin ja Opien ensi kohtaaminen

Opie kehässä (Cantabile Xamu)

Hupi kehässä (Tekee mieli koko ajan sanoa Hupie ja Opie 😀 )

Voiton ratkettua yksi roikkui namipussilla.

Hupi tutkittavana isossa kehässä, tuomarina Jekun rotutuomari Seymour Steven, Australia

Menoa isossa kehässä

Hieno ratkaisu teltan sijaan, sateenvarjo jossa irrotettava seinä, mistähän tälläisiä saa, ite en ihan heti netistä löytänyt…


Tuusulan näyttely osa 1

Posted on

Lauantaina aloitimme Tuusulan summer show maratonin. Maratonin aloitti Jekku vesisateisessa kelissä. Näyttelypaikalle päästyämme alkoi vimmattu teltan rakentaminen. Meinasi hermo mennä, tuntui, että kehäkin on ohi ennenkuin teltta oli pystyssä 😀 Kasaan sitä melkoisen harvoin, vuosi sitten varmaan viimeksi ja sen kyllä huomasi 😀 No saatiin se pystyyn ja vettä se piti. Onneksi kehän alkaessa tihutti enää hitusen ja oikeastaan ei enää satanut kun Jekku pääsi kehään. Mutta Jekku… Veikkaisin että oli juoksunarttu jossain lähistöllä, muita uroksia katsoi kiivaasti, melkein alkaen rähisemään ja muutenkin käyttäytyi ihan hassusti. Tuomari oli ihana, sille heilutettiin pöydällä häntää ja juoksutuksetkin ja seisotus toimivat siinä vaiheessa jotenkuten, mitä nyt piti kyylätä kehän ulkopuolella olevia muita uroksia. Paras uroskehässä ei saanut enää koskea, vaan piti alkaa pelleilemään seisotuksessa, kun hieman tiukemmin komensin, niin sitten täristiin ja odottaessa tietenkin oli kätevä uikutella 😀 No ERInomainen tuli, omassa ikäluokassa Jekku oli toinen ja sertifikaatin arvoinenkin, mutta paras uros kehästä sitten lennettiin ulos.

Tuomarina oli Seymour Steven, Australia

Masculine powder puff. In lovely coat and condition. Lovely dark eye and good expression. Well made front. Excellent feet. Strong topline. Good tail carriage. Front movement a little weak but lovely profile gait.

Maskuliininen puuterihuisku. Kauniissa turkissa ja kunnossa. Kauniit tummat silmät ja hyvä ilme. Hyvin rakentunut edessä. Erinomaiset raajat. Vahva ylälinja. Hyvä hännän kanto. Etuliike, hieman heikko, mutta kauniit ääriviivat sivuliikkeessä.

ERI AKV-2 SA

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

”Mä näytän näille uroksille missä kaappi seisoo!”

Ja häntä heilui tuomarille.

Mutta tuolla kehän ulkopuolella on edelleen ne pojat!

Seisominen sujui, kun tuijotti tiukasti viereisen kehän koiria.

Jekku ja edellä menevä paras uros-1 koira nimeltään Oiva

Minen ala, minen halua seistä…


Jare

Posted on

Sukumme nuorin (koira)jäsen kävi meillä oppimassa koiramaisia taitoja. Jare on 4,5kk ikäinen airedalenterrieri uros. Oli hauska huomata, miten partapojat löysivät heti yhteisen sävelen, niillä leikki sujui älyttömän hyvin. Pupukin sai muutaman spurtin mutta lähinnä haukkui pennun korvan juuressa ”leiki!leiki!leiki!” joten jossain vaiheessa passitettiin, muut paitsi Hupi ja Jare sisälle, niin sai pojat rauhassa painia. Jekku ajatteli näyttää heti kaapin paikan, mutta sen jälkeen olikin ihan ok, Naomikin uskalsi käydä haistelemassa ja murisemalla komentaa moista karvanaamaa kauemmaksi.

Jarella oli hassu tapa, kun Hupi kaatui maahan purtavaksi, halusi Jare kaatua Hupin yli myös maahan, meinasi vaan ceskypoika litistyä alle 😀

Täällä kuvia Jaren ja muun lauman iltapäivästä

Jare, Energetics explosive power, 4,5kk


Huh hellettä…

Posted on

Mitäpä sitä helteellä tekisi kuin pesisi koiria 😀 Pesin ja trimmasin Hupin toissapäivänä sunnuntain Tuusulan näyttelyä varten, jossa kilpakumppanina on oma veli Opie. Pojat on kuvien perusteella aika kopioita toisistaan, joten saapa nähdä miten käy.

Jekku kävi myös pesussa toissapäivänä ja kävi myös tänään. Ekassa pesussa takkua oli ihan järjettömästi, kiitos koirahuoneeseen laittamani pörröisen keinokuitu kuramaton :D. Turkkia sai availla aika lailla, enkä uskonut sen pysyvän siistinä ja takuttomana perjantaihin asti, jolloin olisi näyttelypesu. Avattu turkki vetäytyy hyvin nopeasti takaisin takuille, niinpä pesasisin Jekun aamulla, kun ei ollut vielä niin läkähdyttävä. Hyväksi ideaksi on tullut tehdä hommat pihalla varjossa. Föönauksessa jätän itse vehkeen sisälle ja otan vain letkun ulos oven raosta. Näin turbo ei kuumene liikaa, kun se saa ilmanlämpöpumpun viilentämää sisäilmaa sisuksiinsa.

Yllättävän hyvin koirat on tuolla helteessä pärjänneet, Naomikin. Makoilevat varjossa sekä viileässä varastossa ja tietenkin sisällä on mukavan viileää. Eilen oltiin koko poppoo näyttelyharkoissakin, Naomikin mukana. Naomi jaksoi hyvin sen reissun ja oli niin onnellinen kun sai hetken treenata.

Hupi pestynä ja trimmattuna

Jekku, yksisarvinen

Julia on nauttinut kesästä ulkona. Juliahan asuu 24/7 kesäaikana aitauksessaan.

Nämä helteet on hyvin kelvanneet Hekallekkin, joka pääsee ulos vain kun on tarpeeksi Tunisian ilmastoa. Nyt sekin on voinut olla helteiden takia yötä päivää.


Cityboyt

Posted on

Kun muu perhe halusi tennistä pelaamaan, minä nappasin koirat mukaan ja lähdin pikkuneidin kanssa lenkille uusiin maisemiin. Tenniskentät on melkein ”keskustassa”, joten pojat sai taas maistaa millaista on ihan ihmisten ilmoilla. Ihan kauheasti tuli koiria ja ihmisiä vastaan, mutta ihmeen mallikkaasti ohitukset silti sujuivat. Naomilla alkulenkin jalka nousi kivasti, mutta loppulenkistä näki, että oli ollut virhe ottaa se mukaan. Aurinko paahtoi ja lenkki oli kumminkin 40min minkä kiersimme. Matkalla kävimme ihan oikeassa koirapuistossa, kun ihan asutuksen parissa oltiin :D. No ei sinne onneksi muita koiria tullut, mutta sai koirat hetken kirmailla ja haistella uusia hajuja oikein kunnolla.

Kotiin tultua olikin vuorossa kanansiipiä, vähän jäisiä, viihdykkeeksi ja vähän ruuaksikin. Hupi on oppinut hotkimisen sijaan hyvän tavan syödä, kuten Pupu ja Naomi jo osaavat. Useampi kunnon puraisu ja sitten voi aloittaa syömisen. Mutta Jekku, voi hyvä ihme sitä, se vaan nuoleskeli, yritti pureskella ja taas yritti. Sillä kesti puolisen tuntia selvitä kanansiivestä, yhdestä, kun muut kadotti omansa kitaansa parissa minuutissa. Jopa Naomi on paljon näppärämpi kuin Jekku, se ei häviä ollenkaan Pupulle ja Hupille syömisessä.

Cityboyt ihan sivistyksen parissa

Alkulenkistä Naomin jalka nousi vielä reippaasti

Maalaiskoirat ihan oikeassa koirapuistossa.

Hupin hassu istumistapa. Se istuu aina takajalka suorana, kuten pennut.

Eikä taita reittä niinkuin Pupu tässä näyttää mallia.

Hupi syö kanansiiven tehokkaasti

Mutta Jekku ei vaan osaa…


Peltoilemassa

Posted on

Lähellämme on pelto, jossa paljon käymme kävelyillä. Pelto on varmaan jotenkin myrkytetty, sillä keväällä se kasvaa voikukkaa ja nyt siinä on enää harvakseltaan rikkakasvia, mitään viljeltyä se ei kasva. Pellon ulkopuolella on metrinen heinikko, ettei ole kasvupaikasta kiinni. Vähän aikaa ollaan oltu pellolta poissa, koska siellä nähtiin käärmeitä. Mutta koska pelto on paras paikka juoksutella koiria, niin palattiin sinne kävelyille käärmeistä huolimatta, niitä nyt voi olla vaikka kotipihallakin.

Nyt pellolla oli todella paljon naurulokkeja, mietin jo pesiikö ne siellä, kun osa makasi maassa toisten kytätessä vieressä. Pelkäsin hankaluuksia jos näin olisi ja suuntasin kahden lauman välistä, mahdollisimman vähällä häiriöllä. Kerran meinasi Jekku lähteä, mutta onneksi oli ottanut rapisevaa namia taskuun ja koirat palasi välittömästi (Lidl:n myymiä koiran lihatikkuja). Hupi muutaman kerran katseli suht lähellä olevia lintuja, mutta kevyellä pyynnöllä jätti ne rauhaan.

Kun saavuimme pellon reunaan, metrisen heinikon alkuun ihmettelin missä Naomi oli, sitä ei näkynyt jaloissa, eikä takanani avoimella pellolla. Huusin muutaman kerran ihmeissäni ja sieltähän Naomi tuli, lintujen suunnalta 😀 (linnut eivät kyllä pesineet vaan lepäsivät pellolla). Heinikossa kulkiessa mietin montakohan punkkia mahdamme saada, mutta ilmeisesti nolla, ainakaan vielä en ole keltään löytänyt.

Naomi on ollut ihmeen virkeä viime päivät, nytkin pomppi heinikossa omia reittejään ja pellollakin oli lähdössä lintuja katsomaan, ihan ennen kuulumatonta. Onko muutoksen syy ruokavalio vai ubikino vai molemmat, no ainakin positiivisia vaikutuksia. Raakaruokinta on muutenkin alkanut helposti, kaikilla koirilla oli osittain raakaruokinta pohjalla, vaikka nappuloita saivatkin, niin olemme säästyneet vatsavaivoilta. Tällä hetkellä annostus on laitettu yläkanttiin ja kun näen lähteekö koirat turpoamaan alan vähentämään. Näin päin on helpompi mennä, kuin nälkää kurnivien kanssa.

Nää kaksi aina kirmailee keskenään tuolla pellolla ja harjakoirat on pääosin jaloissa miettien, että antaa hullujen hillua.

Sekopäät…

Eipäs karata!

Uppoanko hieman tänne..?

Naomikin poukkoili innoissaan.