Takkuikää

Posted on

Taitaa pientä takkuikää olla Jekulle tulossa. Viime pesu oli rielun viikon välillä ja pieniä myttyjä löyty sieltä täältä. Nyt ollaankin tarkkana, ettei pääse pesuväli yhtään yli viikkoon ja tarpeen tullen pestään vaikka joka toinen päivä. Harjakoiran tukka kun on pestävä ENNEN kuin tulee sitä takkua ja takkuiässä se on pahimmillaan joka toinen päivä, kuten Ilon kanssa oli. Ilolla tosin oli hyvin pehmoinen turkki, jollainen takkuaa paljon helpommin, kuin Jekkusen tukka.

Semmoiset rapakelit on tällä hetkellä, että lenkiltä tulee hyvin mutaisia koiria, vaikka vain korttelin kiertäisi. Pupulla ei niin kura nouse, jollei juokse, mutta harjakoirien valkeat tassut ei ole valkeaa nähneetkään… Mä lupasin itselleni kun olin Jekkua ottamassa, etten ota koiraa jolla on valkeat tassut, että kura pinttyy ja jolla ei ole vaalea naama, ettei silmien vuoto näy… No Jekulla on molemmat 😀

Viikon kuluttua on messukeskuksen koiranäyttely ja jo nyt jännittää Jekun ekat aikuisluokat. Jos ees sen erinomaisen saisi, niin voisi olla tyytyväinen.


Tuskainen tukka

Posted on

Pesin Naomin, se ei kuivana käsiin tuntunut vielä kovin pahalta, mutta föönatessa paljastui koko karmeus. Koiran turkki on pohjalta seititmäisessä takussa, enempi tai vähempi. Päältä turkki näytti ihan siistiltä ja sitä on nykyään niin paljonkin, ettei mitään kummepaa tuntunut. Hetken ajan mietin, että otan koneen, enkä lähde enää selvittämään moista takkukasaa. Mutta en millään haluaisi ajaa Naomin kaunista hopeista turkkia, niinpä kaivoin esiin karstan ja vanhan kaksirivisen haran ”härvelin” ja niillä avasin turkkia hitaasti, mutta varmasti. Mutta, jos turkki on viikon kuluttua taas samanmoinen, pitää miettiä, onko järkeä riipiä vanhaa sairasta koiraa… Tuskin ihan naukuksi ajaisin, lyhyemmäksi ehkä, pitää miettiä varasuunnitelma, mikäli ensi viikonloppunakin tukka on takussa.

dsc_7726.JPG
Seitittynyttä takkua turkin pohjalla (ei oikein näy kuvissa)

dsc_7735.JPG
Pitkän rupeaman päätös, kohtuullinen tulos, turkkia riittää edelleen…

dsc_7739.JPG
Möyhötukka, oikeassa jalassa ei enää kunnolla näy haavan takia ajeltu kohta.

dsc_7741.JPG
Jekun pusu 😀

dsc_7742.JPG
Parta kasvaa ja pupu näyttää aina silloin huolestuneelta 😀


Fiksu ja vähemmän fiksu

Posted on

Olen nyt opettanut kaikille koirille kosketuskeppiä. Jekku on ollut selkeästi fiksuin, niin kosketuskeppi kuin alusta opittiin alle 5 minuutissa, kun pääsi homman jujusta kiinni. No ei Naomi ja Pupukaan juurikaan huonompia, hämmästyttävän helppoa. Oikeaa kosketuskeppiä meillä ei ole ollut, mutta sen virkaa on ajanut, poikien tekemä, tikun päässä oleva pääsiäismuna 😀

Vähemmän fiksua Jekku osoitti eilen illalla. Kun koirat olivat rouskutelleet illan isoja naudanluita, ajattelin, että pitää vielä kohta päästää pihalle, kun katsahdin Jekkua. Pikkumies seisoi olohuoneen lattialla ja lorotti tyytyväisenä kinttu pystyssä legoihin! Onneksi tajusin reagoida ja karjaista. Herra sitten joutui koirahuoneeseen odottamaan siivousta ja ulospääsyä. Aivan käsittämätöntä toimintaa herralta, toivottavasti otti onkeensa, että tämä on täysin kiellettyä ja tämä olisi nyt ainutlaatuinen tapaus. Jekkuhan ei todella tiedä periaatteessa, että sisäpissiminen on kiellettyä, kun ei ole moista koskaan yrittänyt. No nyt tietää 😀 Ei edes kyläpaikoissa tai koiratreeneissä ole yrittänyt tehdä sisälle…


Treeneissä

Posted on

Tänään oli Pupun ensimmäinen rally-toko tunti. Pyörällä pöräytettiin paikalle. Pupua jännitti selvästi, haukku oli herkässä. Koira ei oikein tiennyt pitäisikö ystävystyä vai mitä kurssitovereiden koirien kanssa. Kavereina treenaamassa meidän kanssa oli afgaani ja greyhound.Kun päästiin treenaamaan ensin kontaktia ja sitten jo ihan vähän rataakin, niin Pupu alkoi pikku hiljaa toimimaan paremmin ja paremmin. Nameja upposi koura kaupalla ja naksutinta naksuteltiin urakalla. Jostain muistinsa lokeroista Pupu kaivoin pentuna opetut opit. No kentällä koira toimi, mutta kun tuli ihminen tai koira liian lähelle, koira syöksyi niitä kohti. Koiria kohti epävarmana haukkumaan ja ihmisen luo tietenkin, hyppimään.

Koska Pupu ei osaa sivulle tuloa kiertäen, saimme tämän kotiläksyksi. Ensiksi pitää opettaa kosketuskeppi, jolla ohjaten sitten opetetaan kiertäminen.  Kosketuskeppi on keppi, jonka päässä on pallo. Koira opetetaan tökkäämään nenällä palloa. Keppiä liikuttamalla saadaan koira kulkemaan haluttuun suuntaan, koska se yrittää tökätä palloa. Keppi sitten voidaan helpommin häivyttää, kuin perinteisesti käytetty käsi, jossa nami. Aiemmin siis pidettiin namia kädessä ja sillä ohjattiin koiraa. Koira oppi vain odottamaan milloin nami on kädessä, eikä seurannut tyhjää kättä.

Keppi oli myös kätevä, kun Pupu yritti hyppiä, tarjosi kouluttaja kepin nenän eteen. Pupulle oli juuri näytetty, että keppiä koskemalla saa naksun ja palkan. No sen oli sitten pakko koskea ja unohti hyppiä 😀


Hieno lopetus

Posted on

Jekku teki upean lopetuksen messukeskuksen pentunäyttelyssä. Herra voitti jälleen kerran rotunsa! On kyllä ollut käsittämätön menestys pojalla, mutta nyt siirrymme aikuisten luokkiin ja siellä kisa on hurjan paljon kovempaa. Nyt sitten jännitämme vuoden viimeiset näyttelyt, joissa pentuja ja katsotaan miten vuoden pentukilpailussa käy.

Tuomarina oli Harri Lehkonen

Kookas, tyylikäs urospentu. Kaunis pää ja ilme. Hyväasentoiset korvat. Erittäin hyvin kulmautuneet raajat. Oikeat mittasuhteet ja kaunis ylälinja. Oikeanlaatuinen turkki. Hieman iloinen häntä. Esiintyy reippaasti.

PU-1, KP, ROP

387535_10150374667448172_721453171_8500258_1879118762_n1.jpg

300683_10150372960838172_721453171_8492087_1645641227_n1.jpg


Koulutusluento

Posted on

Kävin tänään koulutusluennolla, joka liittyi tuohon Rally-toko kurssiin. Hauskasti sitä huomasi tippuneensa hieman kehityksen kelkasta, koirille kun ei ole opetettu kosketuskeppejä tai mattoja, kun en ole tajunnut niiden ideaa ollenkaan. Luento oli mielenkiintoinen, tulipahan päivitettyä nykyisille koulutusmetodeille, pääosin shapingiin, jota tuo naksutuskin on. Muutamia isompia virheitä huomasin mitä on tullut tehtyä:

-Ohjaan koiraa namilla, vaikka pitäisi odottaa koiralta toivottua toimintaa. Koiran pitää tarjota mitä halutaan. Jos halutaan koiralta kaksi jalkaa laatikkoon, ensin palkitaan laatikon katsomisesta kun se toimii, odotetaan että koira tarjoaa laatikkoa kohti menemistä, kun se toimii vaaditaan taas yksi pykälä enempi. Koira joka hoksaa tuon tarjoamisidean, oppii hyvin nopeasti hakemaan onko se tämä mitä etsit. Kun koira tarjoaa aina toimintoa, siihen liitetään vasta sitten sana.

-Vaadin liikaa eri asioita samalla koulutuskerralla. Koiran pitäisi heiluttaa häntää, seistä kauniisti ja pysyä paikallaan oikeassa asennossa… Ei onnistu, eka haetaan seisominen, sitten pikku hiljaa parempaa asentoa, kumminkin niin, että vahvistustiheys säilyy.

-Tarpeeksi tiheä palkitseminen. Opetusvaiheessa toiminnasta palkitaan noin 5sek välein. Eli oikeastaan jatkuvasti, jos väli on pidempi, on hypätty hakemaan jo liian vaikeaa.

-Sitä saa mitä vahvistaa… Eli jos älähdät koiralle joka ryntää haukkumaan ovikelloa, se saa positiivisen vahvistuksen… Ennemmin pitää opettaa, että ovikello on merkkiääni istumiseen tms 😀 (Tää on NIIIIIIN vaikeaa)

-Negatiivinen rankaisu pahentaa ongelmakäyttäymistä, koska se saa koiran lukkoon ja stressaantumaan joka lisää ongelmakäyttäytymistä.

Huoh, vähän hirvittää mitä tuleman pitää kun Pupun tuonne vie, kun tiedän nyppiväni hihnasta, joka on juuri sitä negatiivistä rankaisua joka ei johda mihinkään. Se tulee jostain selkärangasta, kun on 80-luvulla oppinsa saanut, jolloin tuo oli ihan suositeltavaa. Pitää aktiivissesti opetella vanhoista käyttäymismalleista pois. Silti jännityksellä odotan, aina voi oppia uutta 🙂


Pieni innokas Pupu silloin joskus 7kk iässä 🙂


Kai ne jotain edes osaa

Posted on

Viime viikonloppuna vierailimme veljelläni ja koirat taas pani parastaan… Ei näillä mitään käytöstapoja ole kai koskaan edes yritetty opettaa 😀 . Joka kerta kun veljeni tai hänen vaimonsa, tuli esimerkiksi yläkerrasta, Pupu liiskasi aina hyppimällä tulijan. Jekku taas viihdytti itseään ja meitä pitämällä pienen haukkukonsertin aina kun jotain jännää tapahtui tai kun Jekku oletti jännää tapahtuvan. Reissun jälkeen oli väsynyttä koiraa kotona, sillä koiratkin valvoivat yömyöhään… ja olo vieraassa paikassa jännitti varmasti myöskin.

Koirillamme ei ole asiaa keittiöön, jos joku syö siellä. Monesti harjakoirat yrittävät vaivihkaa hiippailla ja usein saa olla komentamassa pois. Ovi on auki eikä mitään portteja ole, oviaukoissa on näkymätön raja, jota koirat yllättävän hyvin kunnioittavat. Jekku käyttää myös hyvää taktiikkaa, aina asentoa vaihtaessa voi tietenkin tulla 10cm eteenpäin ja jos usein vaihtaa asentoa, niin sitähän on äkkiä aika pitkällä. Aivan hyvin ne ei osaa laskea, milloin saa tulla sisään. Ne ovat ottaneet merkikseen, että kun pikku neiti nostetaan syöttötuolista, voi tulla imuroimaan lattioita, eivät vaan tajua katsoa onko pöydässä vielä muita syömässä… . Pupu ei oikeastaan ymmärrä koko sääntöä, sillä sillä ei ole tapana edes norkoilla pöydän luona syödessä, se nukkuu jossainpäin kämppää, eikä osallistu jälki-imurointiin ja jos se sattuu sattumalta eksymään keittiöön, se on avoimen ihmeissään, miksi se komennetaan pois 😀

081120111563.jpg
Jekku näkymättömällä rajalla.

dsc_7697.JPG
Poika esipestynä viikonlopun näytelyä varten.


Koirien liikuttaminen

Posted on

Koirien liikuttaminen nostaa suuria tunteita. Koirilla on semmoinen mystillinen 1v ikä, jonka jälkeen ne kestä esimerkiksi pyörällä juoksutusta (isoilla koirilla tämä mystinen ikä on 1,5v-2v). Koiraa voi juoksuttaa kun kasvu on loppu. Jännästi vaan pystykorvakin saattaa jo alle vuosikkaana haukkua ekat hirvensä, eikä niitä millään pikapyrähdyksellä metsästä haeta. Tai pentukoiraa kehotetaan liikkumaan ja pennut liikkuvatkin koko päivän jos saavat mahdollisuuden. Ravaaminen kovalla alustalla rasittaa koiran jalkoja, se on totta, mutta hajoaako koira, jos se juoksee 1-3krt kuukaudessa pyörän vierellä? EI varmasti, jos muu peruskunto on kunnossa ja koiraa liikutellaan vaihtelevissa maastoissa.

Meillä Pupu rakastaa pyörän vierellä juoksemista, tasaista ravia ja välillä täyttä laukkaa, niin paljon kuin pyörästi irtoaa. Siltä selkeästi purkautuu pahin puhti pois pyörän tasaisessa kulussa, vaikka väitetään, ettei koiraa väsytetä liikunnalla. Mutta ei se meidän ainut liikunta ole, välillä käydään metsässä, remmilenkeillä, vapaana pelloilla jnejne.

Eilen käytiin pyörällä Pupun kanssa ja Jekku kävi korttelin ympäri harjoittelemassa pyörän vierellä oloa. Tänään sitten virtakaksikon kanssa käytiin metsälenkki. Molemmat oli flexeissä, joten saivat painaltaa. Naomi raukka joutuu vielä  rentoutumaan kotona tikkien takia.

011120111496.jpg
Pupu yrittää ja yrittää, mutta ei usko, ettei nyt rapsutuksia irtoa 😀

011120111504.jpg
Näyttelykoiran elämän toinen puoli, nauttimista lenkeillä ja pihamaalla, tuloksena kuralla kuorrutettu otus.

021120111506.jpg
Takaovesta salaa kuvattuna…

041120111516.jpg
Tänään metsästä, vauhtia ei puuttunut.

041120111522.jpg
Syksyinen metsä tammineen oli komea.