Naomin terveys

Posted on

Nää päivityksiä näyttää tulevan ryöppyinä parin päivän välein 😀

Naomi kävi eilen eläinlääkärissä, jossa otettiin uusinta verikokeet, joista nähdään onko lääkitys riittävä. Epäilimme lääkärin kanssa, että lääkitys on vielä liian alhainen, mutta odotellaan tulokset ennen lääkityksen nostamista.
Naomia on vaivannut myös etujalkojen ontuminen sängyltä noustessa, erityisesti oikea jalka vaivaa ja nyt lääkityksen alettua paljon enemmän. Aikasemmin se oli paljon huomaamattomampaa. Lääkäri käänteli ja väänteli jalkoja ja lopulta kipupaikka löytyi oikean jalan kyynärpäästä. Jalat kuvattiin varmuuden vuoksi ja kuvat lähtivät ortopedin tutukittaviksi. Sivukuvat onnistui, mutta edestäpäin ei, kun Naomi kuvattiin rauhoittamatta (se kun on niin rauhallinen, että onnistuu näin hyvin). Jos ortopedi kuvista löytää jotain, niin sitten varmaan kuvataan kunnolla rauhoituksessa.Eläinlääkärin mukaan mitään todella hälyttävää hän ei kuvista nähnyt, mutta koska ei ole ammattilainen, niin odotellaan ortopedin lausuntoa. Molemmista, verikokeesta ja jaloista saamme toivottavasti soiton jo tällä viikolla.

Naomilla on nyt viikon särkylääkitys jalkoihin ja liikunta kielto. Vahingossa otimme sen lenkille mukaan ja kun tajusin asian, sai koira matkustaa pikku neidin rattaiden kyydissä.

060920111291.jpg
Naomia ei yllättäen haitannut yhtään, että joutui kyytiin lenkin ajaksi. Oppii vielä pahoille tavoille ja vaatii prinsessakyytiä sit joka kerta 😀


Tukkaidoli…

Posted on

Monet ovat miettineet millaiseksi Jekun väri muuttuu, kun se haalistuu. Vähän osviittaa voisi antaa minun tukkaidolini Mehmet (Valanyan Alejandro), joka on väriltään hyvin Jekun kaltainen. Jekku tosin voi muuttua Mehmetiä vaaleammaksi, mutta tässä nyt näkyy edes vähän suuntaa, minkälaiseksi Jekun turkki voisi muuttua. Pentuna Mehmet oli myös tuollainen ketunpunainen. Mehmet on muutenkin ollut linkkinä Jekun ja minun välillä. Aikanaan kyselin mitä aineita sen turkkiin käytetään, kun minulle vihjaistiin, että siellä Mehmetin luona etsi kotia yks pikku kopio 😀 . Sukua toisilleen Mehmet ja Jekku eivät ole.

Tuo harjakoiran väri on mystinen. Tuntuu, että monet näistä riistanvärisistä vaalenee ja sitten palaa tummempaan. Esimerkkinä vaikka Naomi, joka oli pentuna mustavalkoinen. Sitten muuttui pikkuhiljaa vaaleanharmaammaksi, ollen jossain välissä ihan hopeinen, melkein valkoinen ja nyt on tummunut taas tummemmaksi harmaaksi. Osa taas muuttuu lähes valkoisiksi ja jäävät aikalailla siihen väriin (niinkuin vaikka tämä).

Jekku on muutenkin kasvanut, huomasin, että Ilon vanha panta ei meinaa mennä kunnolla pään yli, joten pitää pojalle hankkia uusi isompi pantakin.

317003_10150306172819301_569784300_7737282_4112414_n2.jpg
Mehmet (Valanyan Alejandro)
. Hauskasti turkissa näkyy vaalea ja tumma raita latvoissa, Jekku on tehnyt ihan samanlaiset 😀

314298_10150306173139301_569784300_7737290_4969422_n3.jpg
Mehmet (Valanyan Alejandro) viime viikonloppuna Sastamalan näyttelyssä rotunsa paras 🙂

Mehmet ja Jekku pentuna:

5a908f7e5ee5e075c33454b0c2951b4d.jpg955296c97bb45c0e63cb53e74e3f847b.jpg
Mehmet 11vk (Kuva: ©Nanna Jalonen)———————————-Jekku 11vk (Kuva: ©Rose)


Pupun tukka

Posted on

Mitähän sitä tuon Pupun tukan kanssa keksisi… Pesin ja leikkelin sen nyt tuohon continental paljaspeppumalliin, mutta armottoman harmaa se turkki on sieltä pohjalta. Mietin jo ennen ajelua, että vedänkö tasapitkään moderniin, mutta toisaalta tykkään, että villakoirakin näyttää villakoiralta. Pitkä turkki on vaan työläs ja jos ei kehiinkään tuolla värillä enää ilkeä mennä, niin työtä on ehkä ihan turhaan. Toisaalta, harvapa sitä ajelee vaikka afgaanin turkkia, vaikka se ei kehissä kävisikään. Mutta joo, olkoo nyt noin vaikka omaksi iloksi. Eipä tuon turkin kasvuvauhtikaan päätä huimaa, että varmaan sitten veteraanikehissä on täyspitkä 😀

Pesussa käytössä oli Raijalta saadut koeshampoot, aikaisemmin nämä olivat toimineet ruskeilla villoilla. Omasta mielestä nuo kirkasti ja tasoitti Pupun väriä, mutta eihän tuohon ihmeitä tehdä. Pupu turkin kanssa parin viikon päästä näkee todellisen toimivuuden, sillä Pupullahan on edelleen herkästi takkuava tukka.

2011-09-04-rimmaus.jpg

dsc_5789.JPG


2011-09-04-rimmaus11.jpg
Tein tälläisen kuvan missä näkee paljonko tukkaa pitäisi olla
😀


Miten tähän kaikkeen pystyy?

Posted on

Minulta kysytään monesti, että miten ja ehdin hoitaa koko tämän eläintarhan ja perheeni… No itse en ole nähnyt vielä mitään ongelmaa siinä, mutta ylimääräistä aikaa ei välttämättä jää. Tänään nauratti Jekkua laittaessa, että tässä se näkyy oikein, mitä se yhdistäminen on 😀 Miltä näyttää normi päivä perheessä jossa on isä, äiti, 3 kouluikäistä poikaa ja yksi vajaa vuoden ikäinen pikku neiti. Eläinkuntaa edustaa tällä hetkellä 3 turkkirotuista koiraa sekä kaksi maakilpikonnaa, jotka ovat olleet minulla lapsesta asti. Aikaisemmin täällä on myös pyörinyt marsuja, hamstereita, hiiriä, etanoita, sammakoita ja kaloja, itseasiassa akvaario on haaveissa, mutta vielä haaveissa…

Aamulla 6:50 herätys ja isojen poikien lähettäminen kouluun ja tiskikoneen täyttö.
Koirat pikapissalle pihalle samalla, kun täyttää pyykkikoneen.
Vaille 9 ekaluokkalainen, vauva ja kaksi koirista autoon, koululainen tiputetaan matkalle ja ajetaan koirapuistolle.
Koirat saa puistoilla vajaan tunnin ajan, neidin keikkuessa rattaissa.
Sitten parin kirpputorin kautta kotio ja kotiin tullessa myös Naomi taas pissille.
Sitten neiti ja koirat nukkuvat ja on aikaa syödä itse ja kirjoittaa blogiin aamun reissusta.
Klo 13 neiti autoon ja koululainen hakemaan(toisina päivinä haetaan kävellen ja koirat saa pitkän lenkin)
Ruokaa porukalle, rauhallinen hetki sisällä.
Ja sitten pihalle leikkimään. Samalla kun neiti ja ekaluokkalainen leikkivät hiekkalaatikolla, saa JekkuPetteri näyttelyharjoitusta naksuttimen ja kinkun kera. Seisomista ja juoksuttamista. Kun kinkku loppuu pääsee muutkin koirat pihalle.
Tunnin päästä sisälle ja pikkuneidille maitohuikat ja pihalle valmis nukkumaan.
Siitä rivakasti JekkuPetteri pesulle, koska koirapuistossa oli ryvettynyt ja hiekka kuivattaa turkkia.
Kun koira on pesty ja kääritty lämpimiin pyyhkeisiin, äkkiä paistamaan jauheliha ja samalla tekemään pitsapohjaa. Pitsa valmiiksi ja odottamaan hetkeksi uunin lämpenemistä, siinä välissä ehtiikin harjata kostean koiran läpi päällisin puolin.
Pitsa uuniin ja radioPeltorit korville, itkuhälytin ja munakello näkyville ja fööni laulamaan (tarkoituksella on hankittu itkuhälytin, joka äänen lisäksi, näyttää valoilla, jos vauva itkee).
Tuplaturbofööni tekee tehtävänsä ja 10 minuutin päästä koira on kuiva.
Soitto isommille lapsille, että kotia kohti kavereilta ja samalla koiran läpi kampaus ja kynsien leikkuu.
Munakello soi, ruoka on valmis, koira on valmis, vauva herää ja mies palaa töistä.
Normi päivä 😀

Isovillakoira ottaa yleensä isomman haukun ajasta ja sen laitankin usein viikonloppuisin, kun on mies hoitamassa neitokaista. Myös näyttelypesut ajoitan usein iltaan, jotta ei tarvitse keskeyttää kriittisellä hetkellä. Jos neiti olisi herännyt kesken föönauksen, olisi hän päässyt kantoliinassa keikkumaan selkään, omat Peltorit päässään. Koiran turkin hoidot, korvien teippaukset ym onnistuvat hyvin lapsen kanssa. Antaa vaan neidin tyhjentää harjalaukkua, aika menee kivasti uusien ”lelujen” kanssa.

Kyllä kaikki onnistuu, kun osaa tehdä montaa asiaa päällekkäin ja soviteltua samalla aikataulua 🙂 Nyt Jekkusen korvat kiinni pakettiin, neidille vaatteet ja kärryn kyytiin ja  koirat iltalenkille.


Koirapuistossa

Posted on

Kävin Pupun ja Jekun kanssa koirapuistossa (Nao jätettiin kotiin, ettei turhaan stressaisi muista koirista, jos lääkitys ei ole vielä kohdillaan). Tarkoitus oli, että Jekku pääsee näkemään vieraita koiria ja harjoittelemaan niiden kanssa olemista. No alkuun oltiin yksin ja sitten tulikin kaksi tanskandoggia. EN muista onko Pupu koskaan semmosia nähnyt, mutta Pupulta varmaan tuli pissat alle, kun ne isot eläimet niiiin pelotti. Pupu suorastaan huusi pelosta. No onneksi puistoon tuli muitakin ja lopulta pelko hälveni, kun muut eivät pelänneet ja lopulta leikkikin onnistui doggin kanssa.

Jekku tietenkin oletti, että kaikille pitää sitten täällä haukkua, kun Pupukin tekee niin. Alussa Jekkua pelotti, mutta sen jälkeen muut koirat olivat aika yhden tekeviä ja Jekku partioi jalkani vieressä katsellen mitä Pupu höyrysi pitkin puistoa. Selkeästi sillä ei vielä se uroksen vaisto vie, kun ei vielä nartut kiinnostaneet, vaikka jalka kyllä nousee komeasti. Nauratti vaan, kun vein Jekun sosialistumaan ja Pupuhan siellä lähinnä riehui. No pikkasen Jekkukin otti leikkiä springerspanielin pennun kanssa, mutta kun sekin oli semmoinen ihmettelijä, niin eipä ne niin hurjasti saaneet vauhtia aikaiseksi.

Yksi omistaja luuli, että Jekku on tarkoituksella tehty laaman näköiseksi 😀 No vähänhän se siltä näytti, teipattuine korvineen ja märkine jalkoineen.

Mutta ah miten kaksi puhtoista koiraa tuli juostuaan tolla märällä hiekalla, onneksi autossa jo kuivuivat ja rapistelivat sinne suurimman osan. Mutta kokemuksesta, tuota hiekkaa löytyy vielä parissa seuraavassa pesussa, ainakin Pupussa.

dsc_5703.JPG
Jipii, ollaan puistossa!

dsc_5708.JPG
Maasta se pienikin ponnistaa, mutta eipä päässyt ylös ilman apua 😀

dsc_5718.JPG
Pupu hienona.

dsc_5726.JPG
Ja hoplaa

dsc_5727.JPG
Kaunis alastulo

dsc_5740.JPG
Jekku osaa poseerata

dsc_5757.JPG
Ja Pupu nautti leikistä.

dsc_5762.JPG
Lääh lääh

dsc_5763.JPG
Sitten löytyikin yhtä nopea kaveri Pupulle!

dsc_5764.JPG
Yllätyin miten hyvin Pupu pärjäsi whippetille.

dsc_5767.JPG
Tanskandoggi


Miten paljon sitä voi pelätä?

Posted on

Niin, miten paljon sitä voi pelätä epäonnistuvansa jälleen. Unin kanssa pelkäsin, että mokaan tai rikon jotenkin pennun, etten ehdi saada lupaavaa pentua kehiin. Nyt Jekun kanssa toki tätäkin miettii, mutta suurempana on pelko, että mitä jos mokaan kasvatuksessa ja Jekusta tuleekin ihan kamala. Taustalla painaa epäonnistuminen Unin kanssa ja siitä luopuminen. En ole selvästi vielä selvillä vesillä siitä, koska se jyskyttää koko ajan taustalla. Mitä jos Jekku riehuukin liikaa Pupun kanssa ja sitten sekin alkaa tuhoamaan, haukkumaan, levottomaksi? Aiheutinko itse Unin turhautumisen ja vaikeasti hallittavan käytöksen? Ei siitä pääse helpolla yli vaikka Jekku onkin kaikin puolin ihan normaali nuori poika koira, mitä nyt haukku on hetkittäin herkässä (ja kai ne normaalit koiratkin haukkuu joskus 😀 ). Muistan miten Pupusta aina mietin pentuna, että tuleeko siitä mitään ja toteutinkin koko ajan jotain koulutusmissiota, että koiran käytöstä olisi saatu paremmaksi. No kyllähän siitä kasvoi kaikista yrityksistä huolimatta, ihan normaali koira, no mitä nyt ilostuu hieman liikaa vieraista.

Edelleen Unin pokaalit ja ruusukkeet makaavat kaapissa laatikossa, en ole pystynyt niitä edelleenkään kaivamaan esille muuton jälkeen… Nyt kun JekkuPetterin pokaalit komistavat hyllyä, niin voisihan tuohon ne muutaman isoimman Unin pokaalinkin laittaa rinnalle 🙂

Jekulla on välillä hihna perässä, kun ollaan harjoiteltu ovikellon kanssa, ettei sitä tarvitsisi juurikaan haukkua. Meidän pikku neidistä hihna on kiva, on hauskan näköistä, kun juuri kävelemään oppinut neiti, kulkee pitkin kämppää hihna kädessä ja taluttaa Jekkua 😀

dsc_5590.JPG
Jekku ja Pupu leikkivät usein juoksemalla vadelmapensaan molemmin puolin.

dsc_5589.JPG
Tässä näkee miten oikealla Jekku on jo kääntynyt ja Pupu valmistautuu kääntöön omalla puolellaan 😀

dsc_5597.JPG
Voi Jekku, seisoo pahaa aavistamatta…

dsc_5618.JPG
Naokin saa hetkittäin leikin huumasta kiinni.

dsc_5637.JPG
Heh, kaikki kiusaa JekkuPetteriä.

dsc_5670.JPG
Mut Jekkupa sanoo PÖÖ!

dsc_5664.JPG
Mä tulen, lailla poutapilven! (tai kieli keskellä suuta). Tässä muuten näkee, kun ajelin Naomilta tassukarvat villakoira tyyliin, seisoessa niitä ei huomaa, kun jalkojen karva laskeutuu päälle. Lähinnä kurapyykkiä vähemmäksi jos näin saisi tassujen osalta.

dsc_5661.JPG
Naomi etsii toivekkaana vielä viimeisiä vadelmia.


Vitsit Jekkukekku!

Posted on

Tänään oli kääpiökoirien erikoisnäyttely Kaivopuistossa ja Jekku osallistui taas pikkupentu luokkaan. Jekku oli kaunein uros ja lopulta myös jälleen kerran rotunsa kaunein harjakoirapentu 19:tas pennusta. Uskomaton ukkeli. Nurmikko oli aamulla todella märkää ja poikaa kuivailtiinkin vähän väliä, jotta olisi edustavimmillaan kehässä 😀 Onneksi märkä ei muuten menoa haitannut. Pöydällä oli pientä säätöä, kun olin itsekkin niin hermostuksissa ja sit Jekku alkoi sählää, mutta selvittiin.

Aikuisten luokassa tuomari oli ollut todella tiukka, joten hyvin me sitten pärjättiin.

Isoon kehään mennessä häkellyin täysin, kun paikalle jäänyt harjakoira porukka päätti kannustaa Jekkua. Jekku sai varmaan kehän suurimmat huudot ja taputukset 😀 Kiitos kannustusjoukoille 😀

Tuomari oli Julie Hancock Iso-Britannia

Very Good head proportions, dark eyes, excellent mouth, very good  ears placement, good lenght as neck, run into good shoulder, level topline. good hind angulations, good tailset. Correct coat. Very sound movement whit good front reach & rear drive.

Erittäin hyvät pään mittasuhteet, tummat silmät, erinomainen suu, erittäin hyvin sijoittuneet korvat, hyvän pituinen kaula, hyvä lapa, tasainen ylälinja. Hyvät takakulmaukset, hyvä hännänkiinnitys. Oikea karvapeite. Erittäin hyvä liike, hyvällä etuosan ojennuksella &  takaosan liikkuvuudella.

ROP-pentu

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

dsc_5311.JPG

dsc_5373.JPG
Jes, paras pojista 🙂

dsc_5458.JPG
Unin sisko Lunakin oli kilpailemassa.

dsc_5527.JPG
Jekun menoa isossa kehässä.

dsc_5547.JPG
Jekku ja ison kehän vanha arvostettu tuomari Rainer Vuorinen


Yläkuva

Posted on

Vihdoin ja viimein sain yläkuvan vaihdettua blogiin, hieman jo hämäsi kun kuvissa oli kaksi meiltä poistunutta koiraa ja niistä toinen vieläpä pentuna 😀 .No nyt on nykyiset asukit tuossa viimein. Ja vieläpä ihan omina itseinään. EI pyntättyinä ja puunattuina vaan ihan kotikampauksissa.

Mutta kohta alan Jekkua pynttäämään ja puunaamaan, sillä huomenna olisi vuorossa harjakoirien erikoisnäyttely Kaivopuistossa 🙂

220820111231.jpg
Tässä sitä tullaan koulusta kotiin pitkin peltotietä, koirat kiihdyttelee ekaluokkalaisen perään 🙂