Levoton tuhkimo

Posted on

Uni on levoton tuhkimo. Tuossa hiihtolomalle sen hyvin huomasi, mistä isäntä on maininnut etäpäiviltään. Eli Uni kiertää huoneesta toiseen eikä asetu makaamaan. Olen luullut tuon johtuvan siitä että olen poissa, mutta näköjään se tekee sitä myös, kun minä olen paikalla (silloin tosin laumasta puuttui taas isäntä tai lapset). Iltaisin se ei tee tuota, vaikka joku puuttuisikin, vaan aamupäivän. Huoneissa vaeltelun lisäksi, siihen kuuluu ajoittaista vinkumista, joka ei ole erityisen vaativaa tms kunhan vinkuilee. Yritin käskyllä laittaa Unin lepäämään, mutta kohta se oli jo taas vaeltamassa. Kynsien napsunta parketilla kuului tasaisesti, se selkeästi kiertää joka huoneessa, missä se ei noin muuten yleensä vietä aikaa. Muut koirat ei välitä vähääkään sen levottomuudesta vaan ne kuorsaavat tyytyväisinä. Iltapäivällä koira usein rauhoittui ja makasi sitten rauhassa nukkuen.

Harjakoiriahan ei saa huonolla ilmalla ulos, etenkään jos sataa räntää ja tuulee. No nyt on sekin ihme nähty, että joudun huutelemaan harjakoiria sisälle räntäsateesta… Eilen heittelin pihalle nappuloita etsittäväksi lumikasoista. Koirat etsivät pitkän aikaa täydessä räntäsateessa ja lopulta harjakoiratkin oli litimärkiä, mutta eivät edes huomanneet sitä! Aamulla sitten Ilo ja Nao muistivat, että jossain voisi olla vielä nappuloita ja uppoutuivat touhuun taas niin, että eivät olisi tulleet sisään sateesta.

Meillä ei ole koskaan isot koirat ja eipä kauheasti muutkaa ole saaneet leikkiä sisällä, pihamaa on ollut peuhaamista varten. Nyt Uni ja Pupu ovat ottaneet leikkitantereekseen eteisen, jossa ne painivat illalla hyvinkin paljon. En ole viitsinyt kieltää niitä, eteisessä on tilaa, eivätkä ne ole kenenkään tiellä siellä painiessaan. Usein toinen tulee olkkariin suolistettu pehmoeläin suussaan ja johdattelee toisen eteiseen siitä painimaan. Lenkkeily, pihalla juokseminen ja aktivointi ei selkeästi sekään riitä, joten purkakoon loppuenergian painimiseen, pentujahan ne vielä on.

dsc_9535.JPG
Leikkitanner, jossa aina vallitsee kaaos. Sinne kasataan aina kaikki lelut.


Uusi fööni, kurssia ja tukka kasvaa

Posted on

Vihdoin sain uuden föönin ja pääsin kokeilemaan. Firma josta tilasin, lupasi viikon toimitusajan, mutta kestipä melkein 3 viikkoa (+lukuisia yhteydenottoja eri välineillä sinnepäin…). Mutta tuolla kaksimoottorisella föönillä kuivasi Pupun 30min entisen 60min sijaan, vaikka tukkakin on kasvanut. Saa nyt nähdä kauanko Uniin uppoaa, kun siihen menee yleensä yli 2 tuntia kuivaukseen.

Ilmottauduin Unin kanssa myös Koiratarvike Dion trimmauskurssille sekä koiranesityskurssille. Molemmilla kursseilla vetäjänä on edesmenneen Pilven kasvattaja Tiina Taulos. Ajattelin, että vaikka osaan jo jotenkin leikata, niin nyt saisi ihan kunnon oppia ja osaisi myös itse hyvin kunnostaa koiran näyttelyihinkin. Ja Unin kanssa tuota kehätreeniä todella kaivataan, puolet ajasta kun menee säheltämiseen…

Nyt yhtäkkiä Pupun turkki on alkanut kasvamaan! Uusissa kuvissa näkyy selvästi pidemmät karvat jo jaloissa. Tuo uusi ”studiomme” on lastenhuoneen pimennysrullaverho ja trimmauspöydän päällä Simon musta viitta 😀 . Uni vaan ei taida tuohon studioon mahtua, Pupukin mahtui juuri ja juuri.

dsc_9793.JPG

dsc_9805.JPG

dsc_9799.JPG


Ah näitä säitä

Posted on

Tytöt painalsi pari tuntia pihamaalla ja muuttuivat hyvin nopeasti lumella kuorrutetuiksi koiriksi. Pihalla lumi jalkojen pohjissa ja koko koirissa ei menoa haitannut, mutta kun otti sisälle, niin nyrkinkokoisten lumipaakkujen päälle kävely parketilla oli hieman haasteellista. Koirat saivatkin sitten sulaa pidemmän aikaa pesuhuoneessa pyyhkeiden päällä. Harjakoirat ei tietenkään viihtyneet pihamaalla hetkeä pidempää, koska pakkasta oli kyllä aika paljon. Ja kun tänä talvena on tuota luntakin riittänyt kiitettävästi.

Äitini kyseli englanninkielisistä kommenteista joita joskus näkee blogissani. Varoituksen sana niistä. Ne ovat mainoksia, jotka automaattisesti täyttävät mm. tällaisia blogeja. Olen yrittänyt niihin laittaa estoja parhaani mukaan, mutta aina niitä vain tulee. Älkää vain painako viesteissä olevia linkkejä…

dsc_9726.JPG
Unin loputtoman pitkät takajalat…

dsc_9728.JPG

dsc_9759.JPG
Pupukin muuttunut lähes tunnistamattomaksi lumikuorrutuksessa.

dsc_9707.JPG
Tuolla jossain on lastenhuoneen ikkuna.


Naomin vuoro

Posted on

Oli Naomin vuoro käydä pesussa ja voi vitsit siitäkin tuli nätti. Minä niin rakastan noita pitkiä laskeutuvia turkkeja. Ne on pesun jälkeen niin käsittämättömän kauniita. Turkithoituvat nyt aikuiskarvassa älyttömän helposti. Pesu tehdään enää 2-3 viikon välein ja silloin turkista saattaa löytyä muutama pikku takku. Tänään tosin oli Naomilla enempi takkuja, kun kokeilemani hoitoaine ei selkeästi sopinut koirille ollenkaan. Mutta ne aukesivat ilman tuskaa. Kuvista ei näy, että Naomia piti seisotuspaikkaa vähintäänkin arveluttavana ja puolet ajasta käytti tärisemiseen, kinkun voimalla seisominenkin onnistui. Naomi on kuvissa niin oma itsensä, hyvin arvonsa tunteva.

dsc_9654.JPG

dsc_9634.JPG

dsc_9640.JPG

dsc_9650.JPG


Ilo kauniina

Posted on

Ilo on oppinut tihisemällä inisemään, jos joku asia ei miellytä. Jos en tee elettäkään antaakseni ruokaa, koira tulee viereen ensin hymyilemään kauheasti raapien ja sen jälkeen inisee, kuin olisi juuri kuolemassa nälkään. Tänään pesussa Ilo valitti samalla lailla pöydällä, kun sekoittelin shampoot ja sitten kun aloin kastelemaan, niin sama tihinä. No eipä auttanut, pesuun joutui kumminkin. Ilon ääni on semmoinen, että hän on pieni orporaukka. Naomi taas vinkuu yleensä yhden vaativan vinkaisun, jos esimerkiksi haluaa syliin. Vinkaisua tehostaa kostea katse.

Hiihtoloma alkoi ja ajattelin urakoida koiran päivässä pesuun. Aloitin Ilosta, koska se on nopein ja helpoin. Öljyä taisi lipsahtaa vähän liikaa hoitoaineen sekaan, pitää seurata että pitääkö pikapesasta, jos alkaa menemään takkuun. Pitkästä aikaa otettiin Ilostakin kunnon seisotuskuvia, Ilo vaan ei ollut ihan samaa mieltä seisotuksesta, sitä ei olisi huvittanut ollenkaan. Turkki on paikkapaikoin jo maahan asti, Ilohan selkeästi haluaa isona yorkiksi (KUVA), että turkki laahaisi maata… No polvikarvat siellä jo onkin.

dsc_9618.JPG

dsc_9627.JPG

dsc_9619.JPG

dsc_9622.JPG


Ruokinta ja sen vaikeus…

Posted on

Viime aikoina on mieleeni tullut ajatus, miten koiran ruokinta voikaan olla näin vaikeaa. Selasin blogia taaksepäin ja setvin ja setvin koirien syömisiä, hiivoja, turkin kasvua ja kasvamattomuutta. Tuo raakaruokintaan hurahtaminen on vähän samanlaista, kuin aikanaan löysin lapsille kangasvaipat tai suosin itse luomutuotteita. Siihen kun on kerran oppinut, siihen palaa aina uudestaan. En ole nimittäin lainkaan tyytyväinen nappuloiden kanssa. Kaikki lähtee varmaan siitä, että en lainkaan usko, että koiralle on hyväksi elää 100% nappulalla. Tiedän, että monet koirat elää niin ja voi ihan hyvin. Mutta minä haluan koirilleni parempaa, luonnonmukaisempaa. Niinpä meillä syödään koko ajan raakaa nappuloiden rinnalla. Pupu ja Uni söi tuossa nyt hetken vain tuota nappulaa ja sen kyllä huomaa mm. korvista. Molempien korvat töhnäävät taas hyvin tummaa töhnää aivan tajuttomat määrät. Barffilla/kotiruualla ollessa vilkuilin muutamaan kertaan korvia, eikä niistä löytynyt mitään silloin.

Sitä mietin myös, miten Pupu, joka ennen söi sikin sokin halpoja ja kalliita nappuloita, raakaa lihaa, koiran purkkiruokia, koirapuuroja, kotiruuan jämiä, voi hyvin ja turkki kasvoi ihan hervottomasti. Miten Pupu nyt yhtäkkiä ei enää kestäisikään monipuolista ruokavaliota? Nyt Pupun turkki voi huonosti, se ei kasva juuri ollenkaan. Näyttelyttämistä huhtikuussa joudumme varmasti lykkäämään, turkki ei yksinkertaisesti riitä. Mietin palaamista sekaruokintaan. Muistan lukeneeni jostain lauseen, että koiran ei tarvitse barffata voidakseen hyvin, riittää, että se ei syö teollisesti tuotettua ruokaa.

Harjakoirathan meillä palasi barffiin. Niiden barffaus ei tule kalliiksi. En vaan kestänyt katsoa miten Naomin silmän aluset värjäytyivät nappula ruuasta parissa päivässä taas kirkuvan punaisiksi. Raakaruokinnalla silmät valuu, mutta silmän aluset pysyvät paljon siistimpinä ja vaaleampina. Lisäksi nappuloilla harjoilla taas turposi mahatkin, ei siis lihomista vaan kummallista turvotusta.

Yksi onni on, kaikkiin koiriin uppoaa hyvin se mitä kuppiin laittaa. Sama onko siellä pelkkää nappulaa tai gourmee herkkuja, kukaan ei nirsoile. Toki ne herkut katoaaa hitusen nopeammin kupista 😉 .


Miten sitä voikin tehdä kaiken väärin..?

Posted on

Kävin Pupun kanssa tokon kaupunkiharjoittelu tunnilla. Tunnilla ei koiria treenata kuten kentällä, vaan opetaan arkielämän lenkitystä. Kuvittelen Pupun kulkevan ihan mainiosti, mutta sainpa todeta aivan muuta. Pupu oli hyvin haukkuherkkä ja säpsy, kun koko oman lauman tuki puuttui ja puolet ajasta menikin haukkumalla kommentoimiseen. Tosi kiva kouluttajan kouluttaessa oli todeta toimineensa aina täysin väärin. Ei ihme että villat kulkee miten kulkee. Omat reaktiot on olleet aika primitiivisiä ja täysin vääriä. Yritetään nyt näillä uusilla opeilla aloittaa pikku hiljaa korjaaminen… Listaampa tähän mitä tapahtuu ja miten pitäisi toimia (ja sulkuihin miten  olen aiemmin toiminut, väärin).

Tärkein:
Kun koira käyttäytyy sopimattomasti, käyttäydyt kuin sinulla ei olisi koiraa. Kun koira toimii oikein sitä kehutaan hyvin rauhoittavasti, ehkä jopa sipaistaa vähän päästä tai huulien kohdalta, edelleen hitaasti ja rauhoittavasti.

Normaali lenkillä kävely. Koira kulkee hyvin lyhyellä hihnalla vierelläsi. Näin estetään kaikenlainen hötkyily ja poukkoilu. Hihnan pitää olla niin lyhyt, että pysty estämään koiran puolen vaihdon ja pysty yhdellä askeleella astumaan koiran eteen, jos se yrittää hypätä jonnekkin. Lyhyydestä huolimatta hihnan pitää roikkua löysällä. Omien käsien pitää olla rentoina, ei hartiat kireällä. Kun koira kulkee valmiiksi lyhyellä, ei sitä tarvitse erikseen keriä, kun joku tulee vastaan ja aiheuttaa näin koiralle tunteen, että pelottavaa tapahtuu. Lenkin aikana koira päästetään erillisellä käskyllä välillä esimerkiksi haistelemaan. Koiran ei tarvitse seurata tms, vaan kulkea lyhyellä hihnalla hallinnassa. (Normaalisti Uni on poukkoillut pitkin ja poikin muita solmien ja olen yrittänyt komentaa ja saada koiraa kulkemaan, mutta nyt tylysti lyhenee hihna).

Koira tulee vastaan, ohitus. Koira kulkee edelleen löysällä hihnalla vierellä. Koira kulkee niin, että jäät itse koiran (tms vastaantulevan mielenkiintoisen asian) väliin. Jos koira haukahtelee, jatketaan vain matkaa omaa koiraa huomaamatta. Aina kun koira kulkee hyvin, koiraa kehutaan hitaalla ja rauhallisella äänellä. Jos koira sekoaa, pysähdytään seisomaan koiran ja kohteen väliin, pyritään pitämään lyhyt hihna edelleen löysällä. Seistään selin koiraan, koira siis pidetään selän takana. Näin koiralle osoitetaan, että omistaja tässä hoitelee asian (pitää seistä ryhdikkäästi) Koira huomioidaan vasta kun se on rauhoittunut, meni siihen miten pitkään vain. Liikkeelle lähtiessä ollaan tarkkana, jos koira ryntää ja hötkyilee, pysähdytään taas, odotetaan että rauhoittuu ja jatketaan rauhassa matkaa. (Normaalisti ohitukset on silkkaa sekoamista, yritän tempoa riehuvaa koiraa, saatan nykäistä, kieltää ja komentaa, eipä ole tehonnut, koira on saanut ihanaa huomiota käytöksellään, sitä ei haittaa, vaikka se olisi negatiivista).

Vetäminen. Jos koira vetää hihnassa on mahdollisuutena kääntyä ympäri, kävellä pari metriä ja kääntyä takaisin. Toinen vaihtoehto on nykäisemättä koira vetää takaisin rinnalle, vapauttaa hihna ja kehua sen hetken, kun koira kävelee hihna löydällä. Käännyttäessä ja muussakin kävelyssä esimerkiksi jos pysähtyy aina kun vetää, ei pidä kehua koiraa kun se palaa sivullesi tai sinua kohti, vaan liikkeelle lähtiessä, kun koira hetken vetämättä kävelee. (Tässä me olemme toimineet sentään suht koht oikein, käytän pääasiassa kääntymistekniikkaa ja pysähtymistä, mutta olen aina kehunut koiria sivulle tulosta, en eteenpäin nätisti kävelystä).

Tärkein hetki lenkille lähtiessä on ensimmäiset kaksi metriä. Jos koiran saa silloin lähtemään rauhassa ja kuuliaisena, koko lenkki lähtee paremmin käyntiin ja koiraan saa paremmin kontaktia muutenkin.

Itselleni on nyt tärkeintä toimia jämäkästi ja sulkea korvat haukulta ja rähinältä. Jos sitä tulee, minun pitää leikkiä, ettei ole koiraa ollenkaan. Pitää varmaan pistää kännykkään kuulokkeet ja kuunnella radiota lenkit. Ja ehdottoman tärkeää on kouluttaa koiria erikseen tuohon lenkki käyttäytymiseen, mutta heti kun koira toimii, kuljettaa sitä lauman mukana, niin kuin aina normaalistikkin mennään.

Seuraavaan kaupunkikoulutukseen kouluttaja käski tuoda joko koko lauman tai ainakin lauman huonoimmin käyttäytyvän, eli Uni. Muitakin hyviä neuvoja varmaan sain, mutta nopeasti ne päästä haihtui (ja muutenkin teksti on aikamoista tajunnan virtaa).


Omatoimiruokailua ja näyttelyharkoissa

Posted on

Uni oli tässä yhtenä päivänä keksinyt omatoimiruokailun. Koirien ruokasäkit oli pesuhuoneessa trimmauspöydän päällä. Koiria aina sulattelen lumesta pesuhuoneessa, joten Unilla oli aikaa puuhasteluun. Uni olikin roikkunut tassuillaan trimmipöydän reunalla ja saanut pussit sopivaan asentoon ja ahminut jonkun verran nappuloita, kunnes kiva toiminta estettiin… Onneksi kyseessä oli vain kahden pussin pohjalliset, eikä mikään 15kg. Se on niin jännä tuossa Unin puuhailussa, että ruuat ja tavarat voi olla viikkoja-kuukausia samalla paikalla ja sit yhtäkkiä Uni päättääkin syödä/tuhota. Mikä ihme sille silloin päähän iskee tai sit sil on vaan pitkät piuhat…

Tänään oltiin harjakoirien näyttelyharjoituksissa. Naomi jatkoi reipasta linjaansa vaikka Ilokin oli mukana. Paikalla olleet Windy Willow’s kennelin 9-viikkoiset pennut sulattivat aivan sydämeni. Aivan ihania aitonaku lapsosia ja puuteripoika. Naomi haisteli niitä epäuskon vallassa ja Iloa ne kiinnostivat hirmuusti. Ilon siskolla Nuullakin on tällä hetkellä pieniä pentusia, joista kuvia täällä.

LISÄÄ KUVIA NÄYTTELYHARKKOJEN VAAVEISTA LÖYTYY TÄÄLTÄ

dsc_9466.JPG

dsc_9469.JPG
Tytöt höpsöttivät menemään muiden joukossa (tietenkin nameja kerjäten).

dsc_9456.JPG
Mun suosikki, jolla onneksi oli jo oma koti, Windy Willow’s Beaufort d’hiver ”Manu”