helmi 9 2010

Helpottaa

Posted on 9.2.2010 by admin

Koirien mahat. Osa ruuasta on nyt Royal Caninin Sensibleä ja puolet on edelleen Acanan Grasslandia ja kakkaamistahti on normalisoitunut kahteen kertaan päivässä. Unilla vaan alko taas häviämään saatu rasvakerros, joten se saa taas lihaisaa ihraa lisäksi (ja saa sitä hitusen kaikki muutkin, vaikkei niiden massa ole mihinkään hävinnyt 😀 ).

Koirat ovat kaikin puolin rauhoittuneetkin, yletön säntäily ja sekopäisyys on hillintynyt. Tosin tänäänkin lenkillä sain todistaa miten yksi ajattelematon mäyräkoiran omistaja voi pilata ohituskoulutukset. Uni ei vieläkän luota, ettei muut koirat tule liian lähelle vaan haukkuu joka kerta ohitettaessa. Ilo murisee, mutta ohittaa. Pupu on nyt hallinnassa, kun kaivoin sillekkin taas kuonopannan, eipä tarvitse miettiä missä se menee. Tänään ensimmäisen koiran ohitus meni melko kaaoksessa Unin haukkuessa ja ryntäillessä, mutta seuraava koirakko ohitettiin haukkuen, mutta silti asiallisesti kävellen. Kävin Unin kanssa ylimääräisen lenkin yksikseen, jotta sain rauhassa keskittyä siihen. Tietysti ei sitten tullut yhtäkään koiraa vastaan. Niin se täällä usein on, ei ketään lenkillä vastaan ja sitten kun tulee, niin koirat sekoo. Jos tulisi tasaiseen vastaantulijoita, niin koirat ei pitäisi tulijaa niin juhlan arvoisena.

Pupun kuonopantaa etsiessä siivoilin myös koirien hihnalaatikon ja päädyin karsimaan sieltä vanhimpia, huonokuntoisia sekä turhia hihnoja ja pantoja pois.Siellä oli mm. kasapäin metallisia kuristuspantoja Oskun ja Tessun ajoilta. Eipä semmosia tule enää nykyään käytettyä millään koiralla. Mietin vain voisikohan noita jonnekkin lahjoittaa, olisikohan noille jollakin käyttöä.

Tässä kaikki mitä laatikosta löytyi. Vanhimmat tavarat on vuodelta 1987-1988… Tämän lisäksi on tietenkin vielä käyttöhihnat ja flexit jokaiselle.

helmi 6 2010

Ruokintamuutosta ja pihalla painelua

Posted on 6.2.2010 by admin

Taitaa meidän barffi taival kyllä loppua lyhyeen. Barffaus neljällä koiralla, joista yksi syö paljon, on paljon kalliimpaa kuin sekaruokinta tai pelkkä nappularuokinta, aika lailla puolet kalliimpaa. Hienot Acanan barffinappulat taas aiheuttavat järjettömiä kakkamääriä. Unistakin tulee täysi kakkapussillinen 3-5 kertaa päivässä, vaikka vähensin jo ruokamäärääkin. Vähensin myös raa’an määrää, mutta silti sama homma jatkuu. Kyselin (niinkuin aina) mitä tuttavapiirin koirat syö, etenkin ne jotka on sukua ja joilla ei ole mitään ongelmia. Samassa perheessä asuvat Pupun sisko Susu ja Unin sisko Kukka syövät Royal Caninin Sensibleä ja ovat koko ajan syöneet ilman mitään hiiva tms ongelmia. Ne eivät saa sekaan yleensä juuri mitään (jos oikein ymmärsin) eli lähes pelkkää nappulaa. Koska suunnitelma , oli barffauksen epäonnistuessa siirtyä johonkin allergianappulaan, niin mietin jos pikku hiljaa siirtyisimme myös siihen. Raakaa tuskin rinnalta jätän kokonaan, mutta määrä vähenee, lähinnä vain hyvän bakteerikanna säilyttämiseksi saavat Oskarin mahapullia ripauksen mukaan silloin tällöin.

Minun piti pestä tänään Uni, mutta koska olen kuumeessa selvitin vain sen turkin. Joo, hohoo, Unissa oli takkuja. Isoja kämmenen kokoisia niskassa ja kyljissä. Kelcon DeMatt suihkeella ne lähtivät hyvin helposti pikkasen harjalla ja karstalla avittamalla. Jalkapallojen oletin olevan aivan umpitakussa mutta ei ne olleetkaan. Niihin harjasin sitten silkkitippoja, jotta pysyvätkin auki, siihen asti, että olen siinä kunnossa, että saan koiran pestyä.

Koirat juoksi tänään pihamaalla ja siitä järjetön kuvapläjäys tässä (ei oikein oma kunto riittänyt lenkkeilyyn, mutta onneksi on oma piha!).

Siis miten tuo koira tuossa on? Uni seisoo vartaloltaan normaalisti, mutta maata kohti osoittaa Unin pään päällä oleva töpsöt!

Piiri pieni pyörii… Joku pystykorvainen villakoira kuvassa.

Isäntä väitti, että Unia ei tässä kuvassa erota lampaasta 😀

Harjatkin innostuivat juoksemaan, kun suljin villat väliportin taakse. Ilo vaan ei tainnut paljoa maahan ottaa pinkoessaan.

Kuten huomaa, Unin turkkia ei ollut vielä näissä kuvissa laitettu…

helmi 5 2010

Nuolemista ja roikku tukka

Posted on 5.2.2010 by admin

Pupu oli tänä aamuna hassu. Se nuoli alavatsaansa ja etenkin yhtä tisseistään (mutta ei alapäätään). Mietin onko sillä maha kipeä tai onko se satuttanut itsensä, mutta se ei aristanut mitään enkä löytänyt mitään normaalista poikkeavaa, paitsi nuolemisesta punaisen tissin. Työkaveri ehdotti, että sillä voi olla valeraskaus, mutta kotona tarkistin, ettei maitoa ainakaan tule, eikä mitään hoidella. Pupulla ei ole aikaisemminkaan valeraskauksia ollut, joten jää nyt mysteeriksi. Eka kerta kun Pupu tuommoista teki, sillä ei ole ollut tapana nuoleskella itseään muutenkaan.

Ilo on nykyään ihan räjähtäneen näköinen. Sille on tullut tavaksi rapsutella tukka pompulat irti päästä ja sitten tukka on aivan sekaisin ja valtoimenaan.EI tuosta muuta haittaa ole, kuin rapsuttaessa menee tuo etutukka samalla poikki. Jos tukka on auki, ei koira näe mitään 😀

helmi 4 2010

Just joo…

Posted on 4.2.2010 by admin

Myydään 4 koiraa, vaihteeksi 😀 . Meni taas hermo lenkillä, kun Unilla oli taas sata lasissa ja se sai villittyä muutkin. Tilanne oli tietenkin se, että kapealla peltotiellä tuli 3 koiraa omistajineen vastaan peräkanaa ja viimeinen piti tietenkin mäykkyään melkoisen pitkällä hihnalla. Tulos oli, että täysin voimin pitelin kahta isovillaa lumipenkassa, jotka haukkuivat ja yrittivät rynnätä tutustumaan kohti yrittävään mäykkyyn. Ja toisessa kädessä oli kaksi harjakoiraa, joista toinen seisoi kypsähtäneenä, kun se oli riivitty lumipenkan reunalle ja toinen murisi ja yritti myös koirien luo… Huoh, sai hävetä silmät päästään koirien käytöstä. Tuli tunne, ettei saanut hallittua koiriaan, ettei pärjää (ja ajatus, että missä mun viisas koirakouluttaja Victoria Stilwell on???) Olihan tilanne toki todella hankala, mutta silti, edes jonkinlaista käytöstä nyt odotin Ilolta ja Pupulta edes.

Kakkaamistahti on hillintynyt. Edelleen sitä tulee usein, muttei ehkä niin paljoa, eikä varsinkaan ole enää kertaakaan tullut lattioille. Mutta ei toki ole normaalia, että koira kakkaa yli 3 kertaa päivässä. Toisaalta koirat vaikuttavat voivan ruualla oikein hyvin. Uni on saanut massaa takaisin ja harjakoirat hoikistuneet. Ja ilmeisesti ovat saaneet tuota virtaakin lisää… Tulee vaan mieleen Pupun nuoruusaika, jolloin liika proteiini sai koiran menemään pitkin seiniä…

tammi 31 2010

Käsittämätön määrä

Posted on 31.1.2010 by admin

Mä en tiedä mitä nyt pitäisi ajatella… En tiedä johtuuko tuosta ruuasta vai mikä on. Viimeisen parin vuorokauden aikana koirat ovat kakanneet paaljon, lähinnä Uni ja Naomi, mutta tulee sitä muistakin. Eilen illalla Uni piereskeli ja yöllä mietin, että kylläpäs se haisee voimakkaasti, että uusi ruoka aiheuttaa mielenkiintoisia oireita. Ajattelin ensin, että otan taskulampun ja kurkistan keittiöön (koirat nukkuvat makuuhuoneeseemme johtavassa keittiössä), mutta jostain syystä vain kävelin sisään. Virhe! Sillä astuin suoraan pehmeään läjään. Siinä sitten umpiunisena mietti, miten ihmeessä pääsee valoille asti sotkematta enempää. Toinen askel valon suuntaan ja astuminen läjään myös toisella jalalla! Koiran omistamisen huippuhetkiä! Valot kun sain päälle, sain todeta, että liukumiinoja oli vielä pari järjettömän isoja kasoja. En tiiä kenen berhardilainen on meillä yön aikana käynyt asioillaan. No ainahan se on kiva viettää aamuyötä lattioita luututen ja mattoja pesuun kantaen. Tuonkin jälkeen on joka pissatuksella tehty kakkoja, eli ei kyllä mitenkään normaalia. Ja eikä mitään pikkukikkaretta vaan aina isot kasat!

Nyt mietinkin eikö tuo ruoka lainkaan sula näillä, ei sovi näille vai onko tämä vain joku totuttautumisvaihe, joka menee ohi, kun elimistö tottuu. Epäilen, ettei tämä johdu siitä, että kaikki tulisi läpi, koska Nutroa syödessä kakka oli myös hyvin löysää, nyt tämä on ihan normaalia (ja tämän kaikki halusivatkin lukea). Raakaa koirat saa ihan normaalisti molemmilla ruokailulla, noin puolet annoksesta. Täytyy nyt tarkkailla, jollei tämä tästä rauhoitu, että mitäs sitten.

Sitäkin ihmettelen, ettei Uni, joka nuo yölliset läjät tuotti, pyytänyt ulos. Uni kun osaa hienosti yleensä vinkua, jos iskeekin tarve päästä pihalle.

Tässä vielä kuvia, jotka Jenni kuvasi harjakoirien näyttelyharkoissa. Niissä välittyy hienosti, kuinka Naomi on vapautunut olemaan muiden koirien keskellä ja pystyy nykyään rentona työskentelemäänkin. Korvatkin pysyvät jo pystyssä treenatessa.

Ja Jennin sanoin: ”Huomatkaa miten hienosti Naomi on opettanut Johannan vilkuttamaan!”

tammi 28 2010

Puikkojalka

Posted on 28.1.2010 by admin

Pesasin eilen Pupsan, kun olin potilaan kanssa kotosalla. Pupu saa toimia virallisena koe-eläimenä, kun harjoittelen tuota trimmaamisen taitoa. Karva vaan on kasvanut yllättävän huonosti ja niskatukan hampputukka ei ole tietenkään mihinkään lähtenyt. Sitä vaan kun ei raaski leikata poiskaan. Unilla karva tuntui kasvaneen puolet enemmän, kun sitä Turkuun ajelin. No Pupun malli on jotain modernin, terrierin ja skandinaavisen leijonan väliltä (eli pentuleijona). Jos menee kehiin, saa tuosta leikattua minä vaan ja siitä saa halutessaan sitten taas continentalinkin, jos karva nyt suostuu kasvamaan. Huhtikuuksi mietin sitä kehiin tuollaisessa leikkauksessa, mutta saapa nyt nähdä riittääkö karva alkuunkaan. TOsin, sitten mennään varmaan vajaaturkkisena 😀

Jalat tuli varsinaisiksi puikoiksi, kun yritin leikata niin, että etujalat ei näyttäisi niin ahtailta. Eli kynin edestä ja sisäpuolelta karvat. Häntäänkin leikkelin pallon alun, jotta sai pepun päällisen paremmin leikattua. Ja hännän joutuu kumminkin leikkaamaan kaljuksi, jos terrierissä kehiin vie. Nyt se kyllä näyttää hassulta, pennun hännältä 😀 Päähän tuli pompula, muuten karvat roikkuu jo silmillä. Virheistään huolimatta, söötiltä se näyttää tuossa trimmissä. Ja pörrösemmältä ja karvasemmalta se näyttää livenä.

Acana Grassland ruoka on edelleen maistunut tytöille loistavasti, eikä ainakaan vielä ole tullut ihmeempiä ongelmia. Mutta monesti meillä on ruuat aluksi sopineetkin ja sitten muuttuneet pidemmän ajan kuluessa sopimattomiksi. Vaikka tämä napppula on ruokana (raa’an kera), Pupu on säilyttänyt villeytensä, ikävä kyllä. Eilen iltalenkillä tuulessa ja tuiskussa, piti alkaa komppaa vastaantulevalle haukkuvaa Unia. Siinä sai sitten hävetä silmänsä päästään, kun kaksivuotiaskin käyttäytyi huonosti. Jouduin komentamaan Pupua hyvin tiukasti, etten olisi lentänyt sen perässä, kun veti toisen koiran luo, että sitten koira mökötti mulle puoli matkaa kulkien takanani. Unilla nyt on taas vaihteeksi kuonopanta käytössä ja opetellaan tuota käyttäytymistä, se kun on vallan villinä taas ollut. Sinkoilee lenkllä minne sattuu kahta sataa ja todella hyppii ja haukkuu muita koiria kohti. Harjakoirathan kipittää niinkuin ennenkin.

tammi 26 2010

Kalliimpaa…

Posted on 26.1.2010 by admin

Todettava se on, että barf on kalliimpaa ainakin 4 koiran kanssa. Viikko sitten ostetut sapuskat on jo lopussa, joten viikko hinnaksi tulisi melkein tuo 42e… Kasvista on vielä jonkun verran jäljellä, mutta muutamaksi päiväksi vain. Nyt kun Unin pitäisi syödä paljon enempi ja rasvasempaa, että loppumassakaan ei katoaisi, niin tulisi vielä kalliimmaksi. Mutta jos lähtee siitä, että ruoka maksaa tuon 42e/vk, niin kuukausi hinnaksi tulisi 168e/kk. Selasin ja selasin nettiä, kyselin muilta mitä ne syöttää ja selasin vielä lisää. Etsiskelin lähinnä ns. barf-nappuloita, joissa ei ole viljaa. Löysin useampiakin, mutta useissa oli sitten perunaa, joka tunnetusti pierettää meidän koiria. Oli mm. James Wellbelovedilla, Orijenilla, Candidae mutta minä päädyin Acanaan. Acana grasslandissa oli perunan sijaan bataattia ja on hyvä ja laadukas muona. Tarjolla olisi ollut myös tositosi barf kuivaruoka Ziwipeak, mutta kun 5kg kyseistä ruokaa maksaa 79e, niin ei paljon naurata. Acana maksoi 65e 13,5kg. Eli noin 86e/kk tulee tän porukan ruokinta.

Käytiin sitten illalla hakemassa ruoka Murren Murkinasta, joka on oikein barf paratiisi. Koska tuo Grassland ei ole niin rasvaista kuin viljapohjaiset ruuat, niin kyselin mitä voisin syöttää lisäksi Unille. Myyjä sanoikin, kovan pakkastalven verottaneen usean koiran rasvavarastoja ja silkan läskin sijaan suositteli ihraista possua. Eli ihraa, jossa oli vähän lihaa mukana, niin koira ei saa ns. rasvaripulia liiasta rasvasta.
Alku on ollut lupaava, ei ainakaan kellekkään mitään erikoisia äkillisiä oireita tullut, tosin puoliksi syövät raakaa edelleen ja saavat syödä jatkossakin. Lisäksi kuulin toisaalta, että jos tulee oireita ruuasta, sitä pitäisi vain jatkaa hoitaen lääkkeillä hiiva pois. Elimistö lyö usein yli tottumisvaiheessa ja kun jatkaa vain ruuan antamista, niin koiran elimistö ikäänkuin siedättyy ruualle. Näin siis oli joku eläinlääkäri neuvonut.

Pupun reaktio oli ihana. Kun kannoin ruokasäkin sisään autosta, niin Pupu ryntäsi säkin luo, kävi viereen makaamaan ja näytti siltä, että vihdoinkin saadaan ”oikeaa” ruokaa! 😀

EN muista onko täällä ollut näitä, ”pikku Unin” puuhia… Nämä on siis tapahtunut tässä aikasemmin, eikä samoina päivinä. Tässä hyvää esimerkkiä pentukuumeisille, että mitä se pikku suloisuus voi saada aikaiseksi (ja tässähän on vasta murto-osa) 😀

Tiputettu tiskipöydältä lasinen vuoka, no olihan siitä murusia juustotorttua kiinni…

Puoli kiloa hamsterin purua ympäri keittiötä + tarttuneena kaikkiin koiriin.

Kaapin tyhjennys, jonka Uni teki pariinkin kertaan. Eli askartelu- ja vapputavaroita sekä iso rasiallinen pienenpieniä HAMAhelmiä…

tammi 24 2010

Turkkunen

Posted on 24.1.2010 by admin

Eilen oltiin vaihteeksi Turussa näyttelyssä. Tulos ei ollut järin hyvä, Uni sai erittäin hyvän (EH) ja voitti ainokaisena junioriluokan. Mutta paras narttu kisoihin ei eh nauhalla ollut mitään asiaa. Mutta arvostelussa ei nyt kummempaa vikaa löytynyt, joten toisaalta olen ihan tyytyväinen tulokseen. Seuraavalla kerralla paremmalla onnella. Mutta kuten arvasinkin, niin aikuisten luokissa kilpailu on kovempaa ja arvostelu tiukempaa. Seuraava näyttely onkin vasta maaliskuussa Tampereella, kasvatellaan tässä välissä tukkaa pidemmäksi ja harjoitellaan kehäkäytöstä. Uni nimittäin käyttäytyi taas kehässä hieman vilkkaasti. Seisominen ja hampaiden katsominen meni suht ok, mutta juokseminen… Koira meni kuin höyryjuna, että etujalat viuhtoi melkein ilmassa ja kaiken päälle takapää liukasteli vauhdikkaassa menossa. Jos sais hitusen hillitympää liikettä, vaikka poweria saa musta kyllä olla.

Lisäksi Uni tarvitsee lisää massaa. Se on aivan liian laiha, se tuli monen todettua tuolla näyttelyssä. Pentuna paksukainen ja nyt laihan luikku. Mun pitää nyt miettiä saanko mä sitä tuolla barffilla lihomaan tarpeeksi, lihotukseen kun usein tarvitaan niitä hiilareitakin (viljoja) mukaan. Ihraa se on saanut jo ruuan lisänä, mutta senkin määrää + ruokamäärää on lisättävä reilusti. Ruokamäärät pitänee laskea 25kg mukaan eikä nyt olevan todellisen painon, 20-21kg, mukaan.

Kameraa ei mulla ollut mukana, mutta Laura oli onneksi saanut jotain kuvia otettua. NIITÄ KUVIA TÄSSÄ LINKISSÄ.

Tuomarina oli: Leif-Herman Wilberg, Norja

Arvostelun saan tähän kunnollisena, jos Maarit sen oikolukee ja suomentaa minulle (ruotsia epäselvästi kirjoitettuna 😀 ). Jotenkin näin se menee:

Mycket bra typ, Fin storlek o körsprägel men önskar lite kortare . Huvudet har fin längd, fina ögon o öron. Kunde vara lite bättre fylld i nosparti. Önskar lite edlare hals o bättre tillbacka logd. Skulldra lagom kropp. Fint bakställ. Fin päls o färg rör sig med bra päskijet. Kunde ha bättre fram step.

Erittäin hyvän tyyppinen. Hyvä koko ja supuolileima, mutta toivoisin (koiran) hieman lyhyemmäksi. Hyvä pään pituus. Hyvät silmät ja korvat. Kuono-osa voisi olla täyteläisempi. Toivoisin hieman jalomman kaulan ja paremmin eteentyöntyvät olkavarret. Riittävä runko, hieno takaosa. Hyvä turkki ja väri. Liikkuu hyvällä potkulla. Etuliikkeet voisivat olla paremmat.
(Kiitos Maarit käännöksestä!)

EH, JUK-1

Jokainen voi katsoa täältä, minkälainen apteekkari noiden arvostelujen kanssa saa olla: LINKKI arvosteluun: dsc_9217.JPG

Tuomari tarkastaa hampaita.