Olen tässä katsellut, että kylläpä se Pupu rauhoittui, kun täytti 2 vuotta. Että miten se tiesi olevansa jo niin vanha 😀 . Mutta nyt muistuikin mieleeni, että tämähän on taas sitä juoksun jälkeistä masennustilaa. Koira on siis valeraskaana ja muuttuu ylirauhalliseksi ja varovaiseksi. Olen nyt aamuisin antanut herättyä koirille ruuan ja sen jälkeen lenkittänyt vähintään vartin lenkin. Pupu ei halua aamuisin nousta sängystä syömään, ruoka on jäänyt nyt kuppiin useasti. Se ei myöskään millään haluaisi nousta ylös uloslähteäkseen. Lenkillä se sitten kulkee pää roikkuen vieressä. Nuo Pupun hyvin tiheät juoksut kyllä rassaa, kun juoksun aikana neiti on vänkyrä, ei huvita totella, tätä kestää sen 3 viikkoa. Sitten alkaakin valepentujen odotus, jota kestää useamman viikon. Ja kun kaikki tämä on ohi, niin kohta voikin alkaa odottelemaan seuraavaa juoksua. Täytyy jossain välissä miettiä Pupun mahdollista pennutusta, jollei sitä aio tehdä, on koiralle armollisempaa leikkauttaa se. Toisaalta ruskeita isovillapentuja ei ole koskaan liikaa 😀 Toisaalta tuntuu monimutkaiselta teettää pennut ja etsiä niille hyviä koteja ja sitten miettiä niiden loppuelämän, että mitä niille kuuluu. Isovillakoirakaan ei saa ihan paria pentua vaan pentuja tulee melko varmasti aikamoinen määrä… Eikä meillä ole tällä hetkellä tilojakaan pentujen kaitsemiseen.

Lenkillä harjoitellaan kovasti ohittamista. Kuonopannat on nyt saatu jätettyä kotiin, kun olen tehostanut koulutusta. Ilo aina puhisee kaikille koirille, mutta kipittää silti ohi. Pupu haukkuu muille vain, jos ohittava koira tekee haukkuhyökkäyksen. Naomi kiertää ohitettavat kaukaa. Uni on nyt haukkunut ohitettaville mutta olen nyt ottanut käyttöön komentamisen sekä samipalojen syötön yhdistelmän. Yleensä toimin näin: havaitsen vastaan tulevan koiran. Otan koirat samalle puolelle, kiepautan hihnat tukevasti käteen, kaiken varalta vaikka hihnat ei yleensä edes kiristy. Sanon Unille huomiosanan TÄÄLLÄ (huomiosana=sana jolla saa Unin huomion vaikka se nukkuisi), Uni tietää, että sanan kuultuaan mulla on namia (pitäisi muuten keksiä parempi sana mitä ei viljele muuten puheessa, esim. nami tms) ja alkaa hamuamaan kättä ja siinä olevaa namia. Tiiviisti sivulla kulkien ohitetaan koira ja samalla toistan käskyä ohi, sekä annan Unin nakertaa paloja namista. Jos Uni haukahtaa tulee tiukka shhhht ja pieni nappaus hihnasta, jolloin Uni hieman hätkähtää ja kehun sitä hiljemisestä ja palkitsen, jolloin koira lähtee taas reippaana kulkemaan.

Tänään kaksi ohitusta onnistui noin, mutta yhdessä ohituksessa kaksi terieriä hyökkäsi hihnoissaan kohti. Mikä oli tulos, Pupu alkoi haukkumaan, joten Unikin komppasi ja koko hieno muodostelma hajosi koirien sekoittuessa hihnoihinsa. Pupu onneksi hiljeni ja sain Unin tiukalla komennuksella myös hiljenemään (sille jää levy päälle) ja pääsin kehumaan ja palkitsemaan Unin käytöksen korjauksesta.