Olin tänään potilaan kanssa kotona, joten ehdin kuvailemaan aamulla koiria. Isot tytöt tänään leikki mutaisella pihalla, mutta harjakoiria ei saanut märälle nurmikolle millään. Ne päättivätkin leikkiä keskenään kuivalla terassilla, eikä siihen leikkiin huolittu isoja koiria mukaan. Itseasiassa estin isoja tunkemasta mukaan, koska harjakoirilla oli niin kivat leikit. No isot kyllästy odottamaan ja menivät jatkamaan omia painejaan.

On jännä miten paljon Naomi alistaa Iloa leikkiessä. Häntä tiukkana Naomi hyökkäilee Ilon kimppuun. Unilla ja Pupulle Naomi on täysin viileä, ei rähähdä ennenkuin on pakko. Usein muut kyllästyvät jo ennenkuin pitää näyttää taivaan merkit. Pientä jännitettä on ollut silloin tällöin havaittavissa nyt Pupun juoksun aikaan. Jos vain osa on päässyt mukaan, on Pupu muiden tultua käynyt töykkimässä ja pitänyt häntäänsä korkealla. Koiralaumassahan johtajuus ei ole vakio, vaan asiat aina hoitaa se joka parhaiten taitaa. Eli paras saalistaja saalistaa ja joku muu on hyvä jossain muussa, johtajankaan ei tarvitse olla monitaituri. No meillä ei hyväksytä minkäänlaisia isottelu elkeitä turhanpäiten, vaan puutun niihin välittömästi. Tämä ihan siksi, että koirat ei koskaan pääse edes siihen tilanteeseen, että tappelisivat tai edes eivät opi sitä käyttäytymismallia, että muita saa kurmottaa. Ruokaansa tai omaa rauhaa saa koira toki puollustaa.

En ole ollenkaan varma lauman sisäisestä arvojärjestyksestä, mutta molemmat rodutkin on kyllä semmoisia, ettei niitä turhaan puristele keskinäiset välit. Ilmeisesti Naomilla on jonkunlainen erityisasema, koska esimerkiksi Uni härkkii kyllä Iloa, mutta koskee aniharvoin Naomiin. Toisaalta Naomi kääriytyy hyvin usein Pupun kainaloon, kuten nytkin. Uni on lauman alin, Ilonkaan ruokakupille Unilla ei ole mitään asiaa tai pieni peto iskee kiinni. Hyvää harjoitusta laumajärjestykseen superahneelle koiralle, joka tyhjentäisi kaikkien kupit, jos ne antaisivat periksi.
Ihmiselle nyt on oikeestaan ihan sama missä järjestyksessä koiralauman sisäinen järjestys menee, koska ihminen johtajana päättää kuka saa hellyyttä ja milloin ja kunhan lauman sisällä on rauhallista.

Musta on kasvanut iso tyttö!

Joku aika sitten Uni oli paljon pienempi tässäkin tilanteeessa…

Minne Pupu on hävinnyt!?? Enää ei näy korkeaa niskakarvaakaan Unin takaa…

Suorastaan kaunokainen.

Harvoin Pupusta saa näin kauniita pääkuvia.

Hippulat vinkuen menoa.

Saaliin pysäytys…

…ja kaato.

Kaunokainen.

Neljän koiran lenkitys vaatii taitoa ja koirilta sitä, että ne on opetettu kulkemaan kauniisti hihnoissa. Vaikka koirat kulkevat kurissa ja järjestyksessä, niin silti meillä kuljetan isoimpia pääosin kuonopannoissa. Ihan vain turvallisuuden tähden. Jos nuo kaksi isointa päättäisivät keksiä yhdessä jotain, niin meikäläinen kyllä raahautuisi perässä. Kuonopantojen avulla voin kulkea rennosti, eikä tarvitse miettiä miten esimerkiksi muita koiria ohitellaan. Uni oppi todella nopeasti kuonopantaan, eikä ole vastustellut sitä lainkaan. Pupulla sitä on käytetty jo pienestä asti. Jos mukana on vähemmän kuin neljä koiraa, kulkevat kaikki yleensä tavallisissa pannoissa.

Toisaalta olen ajatuksissani kaksijakoinen. Toisaalta minusta koirat pitää kouluttaa niin hyvin, ettei kuonopantoja tarvittaisi. Mutta toisaalta, jos koirat saa kulkemaan kauniisti kuonopannoissa, niin miksi niitä ei sitten käyttäisi. Hihnojen päässä on kumminkin tällä hetkellä 47kg koiraa, joista painavin keksii vaikka mitä puuhaa lenkin aikana (sukelluksia heinikkoon ja yhtäkkisiä ryntäyksiä muiden koirien ympäri).

Monesti autosta katse viipyilee, jos näkee omistajan useamman koiran kanssa. Miettii onko tuo joku kasvattaja kun sillä on kolme koiraa ja tulee semmonen olo vielä, että hoo, hei tolla on noin monta koiraa! Kunnes tajuaa, että mahdan näyttä itse samanlaiselta ja että hei, mulla on 4 koiraa mukanani (vaikka olen edelleen sitä mieltä, että Ilo ja Nao vastaa niin painoltaan, kuin vaativuudeltaan yhtä koiraa 😉 ).

Tasan vuosi sitten perheesemme tassutteli harmaa kuninkaallisesti käyttäytyvä koira. Tuntuu, että se oli juuri kun Naomi tuli, mutta siitä on jo vuosi! Mihin tämä aika menee. No parempaa koiraa tuskin olisi voinut saada, rauhallinen, pitkäpinnainen ja kaunis, aivan täydellinen koira lapsiperheeseen. Onhan koira toki vuodessa muuttunut, mutta en voi sanoa, että tippaakaan huonompaan suuntaan.