Eilen oli Jekulla taas agiliitoa. Nyt tarkoituksena oli koiran yksin hypätä ensin yhden esteen yli, namilautasen luo ja sitten kahden, kolmen ja lopulta neljän yli. Omistaja jäi siis esteiden taakse ja ohjasi koiraa takaa. Jekulla alku meni hyvin, se älysi hyvin namilautasen ja muutaman esteen pompun. Se meni lopulta myös 4 pomppua mutta sitten alkoi ährääminen. Joko se koira huijasi minua tai kaikki äsken opittu pyyhkiytyi pois mielestä, enää ei onnistunut kaksikaan hyppyä. Jekku yritti tarjota maahanmenoa ym pelkästä innostuksesta. Lopulta vein Jekun esteiden taakse, odotin, että se katsoi esteiden takana lautasen kanssa huhuilevaa kouluttajaa ja sitten lähetin. Melkein näki sen pienen lampun, mikä syttyi koiran päässä ja se pomppi onnessaan kaikki 4 estettä namilautaselle 😀

Itsellä on kyllä omat kädet hukassa treeneissä. Pitäisi ohjata koiranpuoleisella kädellä ja tuli kyllä ropelina ohjattua millä sattuu 😀 . Ehkä sekin hieman sekoitti koiraa. Mutta mikä parasta, Jekku nauttii lajista. Se on aivan innoissaan kun näkee treenikassin pakattavan. Ruokaa se ei saa treenipäivänä, jotta namit maistuu.

Nyt nameina oli possun kinkkusuikaleita. Koska Turun näyttelyssä Jekku sai tutulta kanaa, mikä sai sen sekaisin, viimeksi kysyin mitä niissä oli, no ne oli vain maustettu kaikenlaisella, jotta ne tuoksuivat mahdollisimman hyvälle ja tietenkin ihmisruualle, koska se on  koirista tietenkin aina parempaa. Niinpä nytkin paistoin nuo suikaleet voissa ja maustoin ne paprikajauheella ja maustepippurilla. Sitten pilkoin ne ja ne saivat olla hetken uunissa, jotta pintakuivahti. Jekusta ne oli herkullisia.

Agilityn jälkeen oli näyttelytreenit, johon Hupi osallistui. Jekkukin kävi pöydällä, mutta se oli selkeästi niin väsynyt agilitystä, että se ei jaksanut keskittyä ja vain tytöt jaksoi kiinnostaa. Lopussa leikkiessä yksi uros useampaan kertaa alkoi haastaa Jekkua tappeluun. Alussa sain komennettua pois Jekun paikalta, mutta sitten jossain hetkessä toinen koira pääsi rähähtämään, mutta Jekku ei provosoitunut. Olen todella tyytyväinen tuohon luonteenpiirteeseen Jekussa, että jos joku alkaa rähisee, se pyrkii pois tilanteesta, eikä lähde tappelemaan.

En taaskaan muistanut ottaa agilitystä yhtään kuvaa, vaikka ajatuksena olikin. Tässä näkee hyvin Jekun tunnelmat, nenä vie tyttöjä kohti 😀

Kekku on niin hyvä agility radalla. Nopeasti poika on oppinut nuo esteet, joita ei alkeissa käyty ja hirmuisella innolla tekee töitä harjoituksissa. Edes tytöt ei kiinnosta Jekkua, kun se tekee töitä. Tänäänkin se vain esteiden välillä vilkaisi radan vieressä seisovaa Luumu-nimistä narttua ja näytti kuulemma siltä että: ”sori, olen töissä, en ehdi nyt” :D. Ainut hankaluus oli tänään putkella, joka kääntyi vajaa 90 astetta eli mutkaputki. Normaalin suoran putken Jekku on mennyt ja nyt se selkeästi mietti, että tuo ei voi jatkua. Se aina meni jonkun matkaa ja sitten palasi tuloaukolle. Lopulta menin vähän matkaa putkeen ja kouluttaja tukki menoaukon ja lopulta poika saatiin tajuamaan, että tulee läpi. Sen jälkeen se sitten tulikin ilman ongelmia.

Jekulla on jännä treeneissä, että kehu on hyvä palkka, hyvät namit on hyvä palkka, mutta koskea ei saisi. Se menee ihan littanaksi maata vasten kun yrittää sitä innostaa ja innoissaan yritti antaa fyysistä kehua. No mitäpä sitä paijattavaksi, kun pitää tehdä töitä, ajatteli Jekku varmaan 😀

Hupi odotti treenien ajan kevythäkissä ja kerran melkein murtautui ulos. Lopulta tyytyi oloonsa ja mökötti boksissaan. Sitten kun oli Hupin vuoro olla näyttelytreeneissä agilityn jälkeen, niin Jekku pirulainen avasi oven ja murtautui ulos kevythäkistä. EI noilla voi näemmä olla kuin kunnon häkkejä…

Hupi on niin hauska bodari, kun se vakavana menee näyttelyharkoissa, niin tärkeänä. Pojalla tuntuu olevan asenne kohdallaan, seisominen vaan meinaa vähän mennä pompuiksi, olen varmaan palkinnut väärään kohtaan välillä… Kivointa oli, että Hupi löysi painiystävän lopun leikkituokiossa, kerrankin joku harjakoira hyväksyi sen leikkeihin mukaan ja Hupikin sai painia. Ihan pientä harjakoiralasta yritti kanssa leikittää, mutta se pirulainen roikkui vain parrassa kiinni 😀 . Jekulla ja urospennulla oli ihan omat leikit… poikien leikit…

Hellää hoivaa Naomille, molemmat pojat käy aina nuolemassa Naomin silmän alusia puhtaiksi.

Kekku on ilmiömäinen agiliitokoira. Pari kertaa jäi nyt agilityä väliin, mutta ei se pojassa juurikaan näkynyt. Otin sitten itekseni esteitä, jotka oli jääneet välistä. Näytin pojalle A-estettä ja varovasti ohjasin ja kehotin kiipeämään, no poikahan kiipesi esin ylös ja sitten alas, ilman mitään mutinoita ja uudestaan ja uudestaan… Puomi oli harjotusvuorossa tänään, kävelytin pojan puomin päähän ja siitähän se lähti vaan siihen kiipeämään, kuin olisi aina sitä mennyt. Ainut oli rengas, mitä ei olisi enää huvittanut hyppiä, mutta pojalla taisi alkaa jo siinä vaiheessa väsy painaa.

Näyttelytreeneissä Hupi treenasi. Kuten oletinkin kasvun, lähinnä jalkojen kasvun myötä hyppypomppuloikka on itsestään vaihtunut nätiksi raviksi. Lopussa pääsi Jekkukin leikkimään ja Jekku ihastui ihan täysin Kerttu tyttöön. Jekku teki kaikkensa, että Kerttukin olisi tykännyt hänestä.

Ja mihis sitten mentäis? Jekku A-esteen päällä

Jekku tekee kaikkensa, jotta Kerttu ihastuisi häneen.

Hupi painelee tottuneesti harjakoirien seassa.

Täältä mä tuun, korvat sojottaen… Nuo korvat on hassut, välillä ne sojottaa sivulle, välillä ne on ihan tavalliset ceskyn korvat. Mä saan harmaita hiuksia, kun aina kun ne sojottaa, pelkään, että ne on pilalla 😀