Eilen Naomin lääkäri soitti verikokeen tuloksista. Naomilla oli nyt liikatoiminnan puolella eli saa liikaa lääkettä. Lääke vähennettiin nyt 1/4 aamuin ja illoin. Huvitti vaan kun netistä selailin, että liikatoiminnan yksi oire olisi ylivilkkaus, ylivilkasta Naomista ei kyllä saa tekemälläkään 😀 Ilmeisesti se masennus ja tuskainen oireilu, joka palasi, johtuikin nyt sitten liiasta lääkkeestä. Tää alku on tämmöistä hakuammuntaa, mutta nyt mennään pienemmällä määrällä ja sitten 4 viikon päästä taas verikoe.
Category Archives: Nao
Naomin terveys
Posted onNää päivityksiä näyttää tulevan ryöppyinä parin päivän välein 😀
Naomi kävi eilen eläinlääkärissä, jossa otettiin uusinta verikokeet, joista nähdään onko lääkitys riittävä. Epäilimme lääkärin kanssa, että lääkitys on vielä liian alhainen, mutta odotellaan tulokset ennen lääkityksen nostamista.
Naomia on vaivannut myös etujalkojen ontuminen sängyltä noustessa, erityisesti oikea jalka vaivaa ja nyt lääkityksen alettua paljon enemmän. Aikasemmin se oli paljon huomaamattomampaa. Lääkäri käänteli ja väänteli jalkoja ja lopulta kipupaikka löytyi oikean jalan kyynärpäästä. Jalat kuvattiin varmuuden vuoksi ja kuvat lähtivät ortopedin tutukittaviksi. Sivukuvat onnistui, mutta edestäpäin ei, kun Naomi kuvattiin rauhoittamatta (se kun on niin rauhallinen, että onnistuu näin hyvin). Jos ortopedi kuvista löytää jotain, niin sitten varmaan kuvataan kunnolla rauhoituksessa.Eläinlääkärin mukaan mitään todella hälyttävää hän ei kuvista nähnyt, mutta koska ei ole ammattilainen, niin odotellaan ortopedin lausuntoa. Molemmista, verikokeesta ja jaloista saamme toivottavasti soiton jo tällä viikolla.
Naomilla on nyt viikon särkylääkitys jalkoihin ja liikunta kielto. Vahingossa otimme sen lenkille mukaan ja kun tajusin asian, sai koira matkustaa pikku neidin rattaiden kyydissä.
Naomia ei yllättäen haitannut yhtään, että joutui kyytiin lenkin ajaksi. Oppii vielä pahoille tavoille ja vaatii prinsessakyytiä sit joka kerta 😀
Koirapuistossa
Posted onKävin Pupun ja Jekun kanssa koirapuistossa (Nao jätettiin kotiin, ettei turhaan stressaisi muista koirista, jos lääkitys ei ole vielä kohdillaan). Tarkoitus oli, että Jekku pääsee näkemään vieraita koiria ja harjoittelemaan niiden kanssa olemista. No alkuun oltiin yksin ja sitten tulikin kaksi tanskandoggia. EN muista onko Pupu koskaan semmosia nähnyt, mutta Pupulta varmaan tuli pissat alle, kun ne isot eläimet niiiin pelotti. Pupu suorastaan huusi pelosta. No onneksi puistoon tuli muitakin ja lopulta pelko hälveni, kun muut eivät pelänneet ja lopulta leikkikin onnistui doggin kanssa.
Jekku tietenkin oletti, että kaikille pitää sitten täällä haukkua, kun Pupukin tekee niin. Alussa Jekkua pelotti, mutta sen jälkeen muut koirat olivat aika yhden tekeviä ja Jekku partioi jalkani vieressä katsellen mitä Pupu höyrysi pitkin puistoa. Selkeästi sillä ei vielä se uroksen vaisto vie, kun ei vielä nartut kiinnostaneet, vaikka jalka kyllä nousee komeasti. Nauratti vaan, kun vein Jekun sosialistumaan ja Pupuhan siellä lähinnä riehui. No pikkasen Jekkukin otti leikkiä springerspanielin pennun kanssa, mutta kun sekin oli semmoinen ihmettelijä, niin eipä ne niin hurjasti saaneet vauhtia aikaiseksi.
Yksi omistaja luuli, että Jekku on tarkoituksella tehty laaman näköiseksi 😀 No vähänhän se siltä näytti, teipattuine korvineen ja märkine jalkoineen.
Mutta ah miten kaksi puhtoista koiraa tuli juostuaan tolla märällä hiekalla, onneksi autossa jo kuivuivat ja rapistelivat sinne suurimman osan. Mutta kokemuksesta, tuota hiekkaa löytyy vielä parissa seuraavassa pesussa, ainakin Pupussa.
Jipii, ollaan puistossa!
Maasta se pienikin ponnistaa, mutta eipä päässyt ylös ilman apua 😀
Pupu hienona.
Ja hoplaa
Kaunis alastulo
Jekku osaa poseerata
Ja Pupu nautti leikistä.
Lääh lääh
Sitten löytyikin yhtä nopea kaveri Pupulle!
Yllätyin miten hyvin Pupu pärjäsi whippetille.
Tanskandoggi
Miten paljon sitä voi pelätä?
Posted onNiin, miten paljon sitä voi pelätä epäonnistuvansa jälleen. Unin kanssa pelkäsin, että mokaan tai rikon jotenkin pennun, etten ehdi saada lupaavaa pentua kehiin. Nyt Jekun kanssa toki tätäkin miettii, mutta suurempana on pelko, että mitä jos mokaan kasvatuksessa ja Jekusta tuleekin ihan kamala. Taustalla painaa epäonnistuminen Unin kanssa ja siitä luopuminen. En ole selvästi vielä selvillä vesillä siitä, koska se jyskyttää koko ajan taustalla. Mitä jos Jekku riehuukin liikaa Pupun kanssa ja sitten sekin alkaa tuhoamaan, haukkumaan, levottomaksi? Aiheutinko itse Unin turhautumisen ja vaikeasti hallittavan käytöksen? Ei siitä pääse helpolla yli vaikka Jekku onkin kaikin puolin ihan normaali nuori poika koira, mitä nyt haukku on hetkittäin herkässä (ja kai ne normaalit koiratkin haukkuu joskus 😀 ). Muistan miten Pupusta aina mietin pentuna, että tuleeko siitä mitään ja toteutinkin koko ajan jotain koulutusmissiota, että koiran käytöstä olisi saatu paremmaksi. No kyllähän siitä kasvoi kaikista yrityksistä huolimatta, ihan normaali koira, no mitä nyt ilostuu hieman liikaa vieraista.
Edelleen Unin pokaalit ja ruusukkeet makaavat kaapissa laatikossa, en ole pystynyt niitä edelleenkään kaivamaan esille muuton jälkeen… Nyt kun JekkuPetterin pokaalit komistavat hyllyä, niin voisihan tuohon ne muutaman isoimman Unin pokaalinkin laittaa rinnalle 🙂
Jekulla on välillä hihna perässä, kun ollaan harjoiteltu ovikellon kanssa, ettei sitä tarvitsisi juurikaan haukkua. Meidän pikku neidistä hihna on kiva, on hauskan näköistä, kun juuri kävelemään oppinut neiti, kulkee pitkin kämppää hihna kädessä ja taluttaa Jekkua 😀
Jekku ja Pupu leikkivät usein juoksemalla vadelmapensaan molemmin puolin.
Tässä näkee miten oikealla Jekku on jo kääntynyt ja Pupu valmistautuu kääntöön omalla puolellaan 😀
Voi Jekku, seisoo pahaa aavistamatta…
Naokin saa hetkittäin leikin huumasta kiinni.
Heh, kaikki kiusaa JekkuPetteriä.
Mut Jekkupa sanoo PÖÖ!
Mä tulen, lailla poutapilven! (tai kieli keskellä suuta). Tässä muuten näkee, kun ajelin Naomilta tassukarvat villakoira tyyliin, seisoessa niitä ei huomaa, kun jalkojen karva laskeutuu päälle. Lähinnä kurapyykkiä vähemmäksi jos näin saisi tassujen osalta.
Naomi etsii toivekkaana vielä viimeisiä vadelmia.
Yläkuva
Posted onVihdoin ja viimein sain yläkuvan vaihdettua blogiin, hieman jo hämäsi kun kuvissa oli kaksi meiltä poistunutta koiraa ja niistä toinen vieläpä pentuna 😀 .No nyt on nykyiset asukit tuossa viimein. Ja vieläpä ihan omina itseinään. EI pyntättyinä ja puunattuina vaan ihan kotikampauksissa.
Mutta kohta alan Jekkua pynttäämään ja puunaamaan, sillä huomenna olisi vuorossa harjakoirien erikoisnäyttely Kaivopuistossa 🙂
Tässä sitä tullaan koulusta kotiin pitkin peltotietä, koirat kiihdyttelee ekaluokkalaisen perään 🙂
Ihan pihalla
Posted onPitkästä aikaa Naomilla oli parempi päivä. Olen paljon yrittänyt etsiä tietoa juuri tuosta kilpirauhasjutuista, toki paljon löytyy vain ihmisille suunnattuja ohjeita, mutta ehkä niitä voi miettiä koirienkin kannalta. Tänään annoin tabletin ilman ruokaa ja en tiiä oliko sillä vaikutusta. EIlen ei saanut myöskään barffia ruuaksi vaan riisiä ja lihaa öljyillä ja vitamiineillä terästettynä (kun oli jäänyt ihmisten ruualta niin paljon yli). En tiedä onko näillä vaikutusta vai pelkkää tuuria vain.
Ontumista oli kyllä tänään aamulla, silleen kun nousee sängystä, ontuu muutaman askeleen. Toki voi liittyä sairauteen, koska kilpirauhassairaus tekee tätä tai sitten sen liitännäisenä johtuvaa. Netistä löysi tietoa, että ontuminen voi lisääntyä, kun aktiivisuus lisääntyy, niin nivelrikot tulee esiin. Ja sekin, että sairaus aiheuttaa lihasten heikkenemistä ja nyt ollaan kävelty pitkiä lenkkejä, niin ei välttämättä pysy kroppa perässä. Soitin Naomille aikaa verikokeeseen ja kysyin samalla ontumisesta. Se tsekataan samalla ja jos se nyt pahenee, niin sitten aikasemmin lääkäriin. Lepoa pari päivää, ihan vaan jos on rasitusvammaa, mitä nyt sitten iltapäivällä taas juoksi ihan omasta tahdosta 😀
Mutta on se Jekku fiksu poika. Viime yönä heräsin taas piipitykseen ja kömmin alas päästämän Jekun ovesta. Kauheella vauhdilla poika pinkoi ensin pisulle ja sitten kakalle. Eri fiksu poika, kun osaa pyytää 😀
Jekku jahtasi Pupua, kunnes yhtäkkiä väliin hyökkäsi Naomi.
Teddykarhu sanoo: PÖÖ!
Tästä saat pojan kloppi!
Ota kiinni jos saat 😀
Mittailin Naomia ja Jekkua keskenään ja aika samankokoisia ovat (Naomi 30,5cm). Saa nähdä kuinka isoksi tuo Jekku kasvaa, rotumääritelmän yläraja uroksille on 33cm, mutta toki monet on isompia.
Marjanpoimintaa
Posted onKävimme viikonloppureissun Parkanossa, tarkoituksena marjanpoiminta. Koirat taas nauttivat vapaudesta ja tilasta liikkua. Mutta pihalla oli myös pelottava pölkky. Ensin Jekku hoksasi sen ja haukkui sen lyttyyn, muiden katsoessa sitä, että mikä ääliö olet. Meni hetki ja yhtäkkiä Naomialkoi haukkumaan samaiselle pölkylle, ei ole kyllä yhtään Naomin tapaista 😀
Lauantaina pääsivät myös marjanpoiminta reissulle mukaan. Kaikki koirat ahmivat mustikoita ja puolikypsiä puolukoita, joita kyllä riitti kerättäväksikin todella paljon. Naomi makasi mättäiden välissä ja popsi maaten mustikoita napaansa 😀 . Mitä sitä liikkumaan, kun niitä oli niin paljon ihan kuonon ulottuvilla. Pupun taktiikka ei ollut ihan niin hyvä, hössöttäen yksi sieltä ja toinen täältä ja loput talloen. Lisäksi Pupun piti tietenkin pitää myös huolta, että koko lauma pysyy kasassa ja juoksi kaikkien väliä ees taas. Kotipihalle tullessa mietimme, että milloinkohan Pupu hyytyy, kun se oli juossut jo metsässä niin paljon. No pihalla koira nappasi lelun suuhunsa ja oli jälleen valmis loputtomaan noutoleikkiin. Pupu haki palloa ainakin satamiljoonaa kertaa viikonlopun aikana.
Naomi oli hetkittäin virkeämpi, mutta luon apteekin lehdestä, että jotkut asiat heikentävät tyroksiinin imeytymistä ja ainakin ihmisillä ei saa tiettyjä tuotteita (esim rauta ja kalsium) eikä yleisesti ruokaakaan ottaa samaan aikaan. Pitää tutkia onko sama koirillakin ja onko haittaa, kun lääkkeen antaa pienen kinkunpalan sisällä… Lääkäriinkiin soitellaan veriarvojen tarkistus aikaa.
Järjenjättiläiset metsässä.
Ehdottoman epäluotettava pölkky!
Sarjassamme, ota kiinni pallo…
Aina yhtä räjähtäneen näköinen.
Puolukkaa tulee todella paljon, mustikkaakin riitti.
Naomi makaa ja mussuttaa.
Eikös se sorsan metsästys alkanut? Ja villakoirahan on juuri vesilinnun noutajaksi kehitetty…
Mut yks pieni kiinanhaljakoilakin osaa noutaa solsan… 😉 (ja kyllä, tämä kuuluu lässyttää)
Reippaanpaa arkea
Posted onKoulut alkoivat ja isännän loma loppui, joten alettiin hakemaan sopivaa arkirytmiä. Koska ekaluokkalaisella on vaarallinen tie ylitettävänä, niin vastaan on mentävä joka ikinen päivä. Alunperin oli tarkoitus mennä aamulla pörällä ja juoksuttaa samalla Pupu, mutta nuorimmaisemme ei jaksakkaan valvoa tuota matkaa pyörän peräkärryssä, niin se ei ainakaan vielä onnistunut. Mutta joka päivä lähdemme kävellen hakemaan koululaista ja sitten kävellään takaisin, koirat saa mukavan reilun tunnin lenkin.
Eilen oli eka päivä koululla. Aikasemmista vuosista oppineena tiesin, että koirat tulevat olemaan pikkutyttö magneetteja ja niinhän ne oli nytkin. EI mennyt kuin hetki, kun ensimmäiset tuli kysymään saako silittää. Ja kohta ympärillä oli parinkymmenen lapsen lauma 😀 Naomi ja Pupu nauttivat jälleen kerran pikku käsien silityksistä. Jekku oli aluksi ihan et jeejee, mutta sitten kun lapsia oli paljon tungeksimassa, sitä alkoi jo hirvittää. No nostin Jekun syliin ja siinä se otti tytyväisenä silityksiä vastaan, muiden päivystäessä maassa. Pitää ottaa namejakin mukaan, niin saavat lapset antaa koirille nameja, niin Jekkukin varmasti huomaa viimein, et tää on tosi jees juttu ja 200 lasta ei ole mitään. Pupu yritti taas välillä hyppiä, mutta yllättävän hyvin sain sen pysymään kunnolla, se vaan kun rrrrakastaa niin kovin. Minun piti uudestaan ja uudestaan selvittää koirien nimiä, ikiä ja Jekun korvateippejä.
Naomi on selkeästi piristynyt, vaikka ei se kyllä vieläkään riehu, kuin ihan hetkittäin. Pieni tasaantumisvaihe on tullut alun tosi reippauden jälkeen. Mietinkin onko lääkitys vieläkään riittävä vai onko tässä nyt se oikea Naomi. Hyvin Naomi jo tietää, mitä sana ”lääke” tarkoittaa ja suunnistaa reippaasti kohti keittiötä, koska tiedossa on kinkunpala, piilotetulla lääkkeellä.
TÄSSÄ VIDEOTA kun harjikset oli pihalla kahdestaan ja Naomi yltyi leikkimään Jekun kanssa. Ei ihan entistä Naomia tommonen hyökkäily ja meno, ettei kamera pysynyt perässä 😀
Pupu pyörän vierellä tulossa koululta jo kotiinpäin. Meno ei silti hidastunut…
Matkalla takaisin koululle päin. Naomi askeltaa reippaasti rattaiden vierellä.
Hetki ennen kellon soittoa ja välitunnin alkua, sekä parinkymmenen pienen lapsen parveilua 😀