Lomalla

Posted on

Lomailimme Honkajoen näyttelyn jälkeen viikon verran Parkanossa. Koirille se tiesi vapautta vanhan maatilan pihapiirissä ja retkiä metsään, sekä tietenkin mustikoiden syöntiä. Ainut rajoite oli tie, jonne ei ollut asiaa, vaikka se kiertääkin pihan kahdelta reunalta. Siitä kulkee harvakseltaan autoja (muutama päivässä) ja ihmisiä sekä joskus hevosiakin on nähty. Pupu on ainut, joka säntää autojen tullessa, mutta onneksi ne kuuluu aika pitkältä ja Puun ehtii kutsua luokse.

Lomailun vakiovarustukseen kuului namitasku, jonka avulla koirat sai helposti kiinni. Loppu ajasta Hupia alkoi kiinnostaa hajut niin, että sitä sai huudella aikalailla ennenkuin ilmestyi jostain pöheiköstä, tosin tappijaloilla se ei heinikoista kauhean helposti näyttävän pääsevän eteenpäin. Samoin kun hakkuu aukeilla kuljettiin, niin välillä ihmetteli, että kyseessä olisi metsästyskoira, niin oli koira risua turkki täysi sekä tappijaloilla oli haastavaa kulkea maastossa, mutta ehkä tsekeissä on helpommat metsät kuin meillä 😀

Vauhdilla perään, tuolla tapahtuu!

Vauhdilla perään, tuolla tapahtuu!

DSC_0283

Pusu Jekulle

DSC_0280

Montako jalkaa ja missä?

DSC_0306

Jostain syystä harjakoirat rakastaa kieriä kuolleissa kastemadoissa!

DSC_0329-001

DSC_0295

Yks kaveri viuhahtamassa navettaan

DSC_0337

Naomi pysähtyi sopivasti

DSC_0255

Pallo pallo pallo

 


Jare

Posted on

Sukumme nuorin (koira)jäsen kävi meillä oppimassa koiramaisia taitoja. Jare on 4,5kk ikäinen airedalenterrieri uros. Oli hauska huomata, miten partapojat löysivät heti yhteisen sävelen, niillä leikki sujui älyttömän hyvin. Pupukin sai muutaman spurtin mutta lähinnä haukkui pennun korvan juuressa ”leiki!leiki!leiki!” joten jossain vaiheessa passitettiin, muut paitsi Hupi ja Jare sisälle, niin sai pojat rauhassa painia. Jekku ajatteli näyttää heti kaapin paikan, mutta sen jälkeen olikin ihan ok, Naomikin uskalsi käydä haistelemassa ja murisemalla komentaa moista karvanaamaa kauemmaksi.

Jarella oli hassu tapa, kun Hupi kaatui maahan purtavaksi, halusi Jare kaatua Hupin yli myös maahan, meinasi vaan ceskypoika litistyä alle 😀

Täällä kuvia Jaren ja muun lauman iltapäivästä

Jare, Energetics explosive power, 4,5kk


Huh hellettä…

Posted on

Mitäpä sitä helteellä tekisi kuin pesisi koiria 😀 Pesin ja trimmasin Hupin toissapäivänä sunnuntain Tuusulan näyttelyä varten, jossa kilpakumppanina on oma veli Opie. Pojat on kuvien perusteella aika kopioita toisistaan, joten saapa nähdä miten käy.

Jekku kävi myös pesussa toissapäivänä ja kävi myös tänään. Ekassa pesussa takkua oli ihan järjettömästi, kiitos koirahuoneeseen laittamani pörröisen keinokuitu kuramaton :D. Turkkia sai availla aika lailla, enkä uskonut sen pysyvän siistinä ja takuttomana perjantaihin asti, jolloin olisi näyttelypesu. Avattu turkki vetäytyy hyvin nopeasti takaisin takuille, niinpä pesasisin Jekun aamulla, kun ei ollut vielä niin läkähdyttävä. Hyväksi ideaksi on tullut tehdä hommat pihalla varjossa. Föönauksessa jätän itse vehkeen sisälle ja otan vain letkun ulos oven raosta. Näin turbo ei kuumene liikaa, kun se saa ilmanlämpöpumpun viilentämää sisäilmaa sisuksiinsa.

Yllättävän hyvin koirat on tuolla helteessä pärjänneet, Naomikin. Makoilevat varjossa sekä viileässä varastossa ja tietenkin sisällä on mukavan viileää. Eilen oltiin koko poppoo näyttelyharkoissakin, Naomikin mukana. Naomi jaksoi hyvin sen reissun ja oli niin onnellinen kun sai hetken treenata.

Hupi pestynä ja trimmattuna

Jekku, yksisarvinen

Julia on nauttinut kesästä ulkona. Juliahan asuu 24/7 kesäaikana aitauksessaan.

Nämä helteet on hyvin kelvanneet Hekallekkin, joka pääsee ulos vain kun on tarpeeksi Tunisian ilmastoa. Nyt sekin on voinut olla helteiden takia yötä päivää.


Cityboyt

Posted on

Kun muu perhe halusi tennistä pelaamaan, minä nappasin koirat mukaan ja lähdin pikkuneidin kanssa lenkille uusiin maisemiin. Tenniskentät on melkein ”keskustassa”, joten pojat sai taas maistaa millaista on ihan ihmisten ilmoilla. Ihan kauheasti tuli koiria ja ihmisiä vastaan, mutta ihmeen mallikkaasti ohitukset silti sujuivat. Naomilla alkulenkin jalka nousi kivasti, mutta loppulenkistä näki, että oli ollut virhe ottaa se mukaan. Aurinko paahtoi ja lenkki oli kumminkin 40min minkä kiersimme. Matkalla kävimme ihan oikeassa koirapuistossa, kun ihan asutuksen parissa oltiin :D. No ei sinne onneksi muita koiria tullut, mutta sai koirat hetken kirmailla ja haistella uusia hajuja oikein kunnolla.

Kotiin tultua olikin vuorossa kanansiipiä, vähän jäisiä, viihdykkeeksi ja vähän ruuaksikin. Hupi on oppinut hotkimisen sijaan hyvän tavan syödä, kuten Pupu ja Naomi jo osaavat. Useampi kunnon puraisu ja sitten voi aloittaa syömisen. Mutta Jekku, voi hyvä ihme sitä, se vaan nuoleskeli, yritti pureskella ja taas yritti. Sillä kesti puolisen tuntia selvitä kanansiivestä, yhdestä, kun muut kadotti omansa kitaansa parissa minuutissa. Jopa Naomi on paljon näppärämpi kuin Jekku, se ei häviä ollenkaan Pupulle ja Hupille syömisessä.

Cityboyt ihan sivistyksen parissa

Alkulenkistä Naomin jalka nousi vielä reippaasti

Maalaiskoirat ihan oikeassa koirapuistossa.

Hupin hassu istumistapa. Se istuu aina takajalka suorana, kuten pennut.

Eikä taita reittä niinkuin Pupu tässä näyttää mallia.

Hupi syö kanansiiven tehokkaasti

Mutta Jekku ei vaan osaa…


Peltoilemassa

Posted on

Lähellämme on pelto, jossa paljon käymme kävelyillä. Pelto on varmaan jotenkin myrkytetty, sillä keväällä se kasvaa voikukkaa ja nyt siinä on enää harvakseltaan rikkakasvia, mitään viljeltyä se ei kasva. Pellon ulkopuolella on metrinen heinikko, ettei ole kasvupaikasta kiinni. Vähän aikaa ollaan oltu pellolta poissa, koska siellä nähtiin käärmeitä. Mutta koska pelto on paras paikka juoksutella koiria, niin palattiin sinne kävelyille käärmeistä huolimatta, niitä nyt voi olla vaikka kotipihallakin.

Nyt pellolla oli todella paljon naurulokkeja, mietin jo pesiikö ne siellä, kun osa makasi maassa toisten kytätessä vieressä. Pelkäsin hankaluuksia jos näin olisi ja suuntasin kahden lauman välistä, mahdollisimman vähällä häiriöllä. Kerran meinasi Jekku lähteä, mutta onneksi oli ottanut rapisevaa namia taskuun ja koirat palasi välittömästi (Lidl:n myymiä koiran lihatikkuja). Hupi muutaman kerran katseli suht lähellä olevia lintuja, mutta kevyellä pyynnöllä jätti ne rauhaan.

Kun saavuimme pellon reunaan, metrisen heinikon alkuun ihmettelin missä Naomi oli, sitä ei näkynyt jaloissa, eikä takanani avoimella pellolla. Huusin muutaman kerran ihmeissäni ja sieltähän Naomi tuli, lintujen suunnalta 😀 (linnut eivät kyllä pesineet vaan lepäsivät pellolla). Heinikossa kulkiessa mietin montakohan punkkia mahdamme saada, mutta ilmeisesti nolla, ainakaan vielä en ole keltään löytänyt.

Naomi on ollut ihmeen virkeä viime päivät, nytkin pomppi heinikossa omia reittejään ja pellollakin oli lähdössä lintuja katsomaan, ihan ennen kuulumatonta. Onko muutoksen syy ruokavalio vai ubikino vai molemmat, no ainakin positiivisia vaikutuksia. Raakaruokinta on muutenkin alkanut helposti, kaikilla koirilla oli osittain raakaruokinta pohjalla, vaikka nappuloita saivatkin, niin olemme säästyneet vatsavaivoilta. Tällä hetkellä annostus on laitettu yläkanttiin ja kun näen lähteekö koirat turpoamaan alan vähentämään. Näin päin on helpompi mennä, kuin nälkää kurnivien kanssa.

Nää kaksi aina kirmailee keskenään tuolla pellolla ja harjakoirat on pääosin jaloissa miettien, että antaa hullujen hillua.

Sekopäät…

Eipäs karata!

Uppoanko hieman tänne..?

Naomikin poukkoili innoissaan.


Raakaa…

Posted on

Vajaa 3 vuotta sitten lopetin koko koiraporukan barffauksen ja siirryimme nappulaan ja osa raakaruokintaan, koska vauva oli tulossa, enkä jaksanut puljaa raa’an kanssa. Blogiinkin kirjoitin, että palaamme barffiin heti kun taas jaksan. Kauan siihen sitten meni, mutta nyt päätin ottaa askeleen raakaruokintaan. Sysäys tähän on ollut tämän kevään koirien pienet sairastelut, on ollut korvissa hiivaa, silmätulehduksia ja mahojen kanssa kremppaa ja hilseilyä sekä kutinaa. Naomihan söikin jo nyt aikalailla raakaa, mutta nyt sitten loputkin siirtyvät raakaruuan maailmaan. Naomi ja Pupu koiristamme barffasivat hyvällä menestyksellä aiemmin pitkän aikaa ja voivat silloin todella hyvin.

Barffin, tai itse puhun mieluummin raakaruokinnan, perusteet on hallussa, mutta päivitin niitä ajantasalle (raakaruokinnasta siksi, koska barffaus on toisille kuin ääriliike, jossa on vain yksi ja oikea tapa, minä tykkään mennä siten mikä näyttää koiralle sopivan parhaiten) Tuttavapiirissä on onneksi useampi raakaruokkija ja hyviä neuvoja sain. Itse en nojaa ruokavaliossa niin kovin luihin, vaikka ne toki ruokavalioon kuuluukin, mutta koira on lihansyöjä, liha ja rasvat on ravinnon perusta, sitä ryyditetään sitten luulla ja kasviksilla. Lisäksi tarvitaan lisäöljyjä (kala pääasiassa), koirien maitohappobakteeria etenkin näille hiivailijoille ja Naomille suositeltiin ubikinon-lisäravinnetta, joten sitä Naomi saa kokeilla myös.

Odotan kauhulla taas miten Pupu alkaa virkistymään. Aina raakaa saadessaan tuossa koirassa huomaa eron, se saa 100% lisää energiaa. Ilmeisesti nappularuoka kumminkin aiheuttaa pientä vaivaa mahaan, joten kun vaiva poistuu, niin koira lentää 😀 Alkuun päätin kokeilla kuukauden ja sitten miettiä miten siitä jatketaan. Alku mennään myös aikalailla kaupoista saatavilla valmisraaka ruuilla (Musch).

Pupun ruokamäärä keikkuu 400g-500g välillä, Hupin 200g-300g välillä, Naomi ja Jekku 150g per nenu. Eli keskimäärin meillä menee kilo päivässä. Koirat syö edelleen kerran päivässä. Käytössä on Muschin kana-ateria (jossa vähän luuta), sika-ateria, liha-ateria, lohi-ateria, näitä voi käyttää sellaisenaan.
Luuna on käytössä liha-luuateria sekä luumurske, näitä ei anneta yksinään, vaan puolet annoksesta on luutonta liha-ateriaa (liha+kasvis), sillä Pupu ei ainakaan ennen kestänyt isoja luumääriä, enkä pidä muutenkaan niin tarpeellisena isoja luumääriä. Luunmääräksi suositellaan nykyään kaikkea 20%-70% väliltä, itse kallistun tuonne alle 50% määriin. Kanansiipiä ja naudanrustoluuta on myös pakastimessa, mutta niitä syödään satunnaisesti hampaita auttamaan.

Pullovatsa Naomi. Kuukausi ollaan Naomia laihduteltu, eikä juuri mitään muutosta!

 

 


Sekopäistä menoa

Posted on

Lenkin jälkeen pihamaalla Hupi sai melkoisia hepuleita ja sai Jekun innostumaan peräänsä. Jostain syystä Pupulla oli tällä kertaa ihan omat jutut ja pojat sai riehua rauhassa kahdestaan. Kameran kanssa oli tuskaa pysyä poikien perässä. Naomikin lähti hetkeksi poikien perään, kun kerrankin Pupu ei ollut sotkemassa. Sille vaan meinasi käydä huonosti, pojat kiilasi sen juostessaan terassille ja Naomi törmäsi terassin puulaatikkoon. Hetken aikaa Naomi kakoi siinä kun ilmat meni pihalle, mutta tokeni onneksi siitä.

Naomi <3

Pupu hetken paikallaan

Koko porukka innostui hetken juoksemaan

Siis mitä tuo Jekku tekee??

Kameran oli vaikea pysyä perässä

Jekku päätti ottaa iltapalaa

Tapit taivasta kohti

Juuri ennen iskua

Leiki mun kaa!

Sekopää

Likaisena ja trimmaamatta


Kotipihatreeniä

Posted on

Kun olen ollut nyt vuorostani itse kipeänä, ei koirat ole saaneet niin paljoa ohjelmaa kuin normaalisti ja kun oli nuo hirmu helteetkin, jolloin en halunnut läkähdyttää koiria. Tein nyt itse kepit pihalle, jotta Jekun kanssa harjoiteltaisiin sitä keppeihin sisään menoa ja opettelisin itse ohjaamaan ilman, että ohjaan koiraa polvella… Samalla sitten opetin muillekkin keppejä, kun ne tuossa olivat maahan tökättyinä. Aluksi oli tarkoitus vain odotella koiran hoksaamista ja palkata pala palalta lähemmäksi oikeaa suoritusta, mutta hyttysten määrä johti siihen, että päädyinkin opettamaan perinteisesti. Myös kuvaajia vaivasi hyttyset, joten heiluu 😀

Arvaan, että jotkut katsovat kauheaa koiran ohjaamista, mutta meillä tarkoitus on vain pitää hauskaa ja opettaa koirille vain jotain, ilman minkäänlaisia tavoitteita 😀

Tässä varsinainen agility tähtemme. Voi hyvä ihme miten se pelleili ”Anna namiaaa, anna namiaaa!”. Nurmikko oli sikäli huono, ttä Jekulle sopii paremmin maahan palkkaus, ja ruohikolla sitä ei voinut tehdä. Nami kädessä saa usein Jekun vain seuraamaan kättä.

 

Seuraavana oli vuorossa Hupi, joka näki ekaa kertaa kepit. Ahne kun on, äkkäsi nopeasti mistä naksu ja palkka tuli. Tosin, omaan rauhalliseen tahtiin tietysti suoritti 😀

 

Sitten Pupu… En olekaan vuosikausiin ohjannut esteille isoa koiraa, tuntuma oli heti kärkeen erilainen. Alussa Pupu yritti ottaa keppejä suuhunsa, kun yritti keksiä mitä haetaan. Kepit myös meinasi kaatua Pupun kanssa. Pupulle nuo on joskus opetettu, mutta ei se näemmä yhtään muistanut.

 

Ja Naomikin sai tehdä, vaikka tiedän, että kaikki tämmöinen rasittaa sitä valtavasti. Se on niin innokas ja todella nopea oppimaan, se haluaa tehdä töitä. Naomikaan ei ole tainnut juurikaan tämmösiä tehdä, mutta hoksottimet toimi hyvin nopeasti.