Reenilöissä ja korkealla mäellä ja Unskapunska

Posted on

Eilen oltiin vaihteeksi harjakoirien näyttelyharkoissa, Jekku pojan kun pitää saada paljon harjoitusta, että osaa sitten kehissä käyttäytyä. Jekku juoksi kauniisti ja osaa jo seistä melkoisen hyvin vapaasti, asetteltuna on vielä hiomista. Naomia treenasi Leevi ja juokseminen sujui oikein hyvin, seisomisessa pitää treenata hieman esittäjääkin. Pöydällä Jekku ei yrittänyt napsaista ketään, vaikka edellisenä päivänä oli ollut eläinlääkäri ja rokotukset. Olin aivan varma, että pelkäisi nyt, mutta eipä poikaa pelottanut vaikka mahdollisimman monta eri ihmistä haalin Jekkua katsomaan. Toki kinkulla oli varmasti osuutta asiaan 😀

Pupu sai omaa treeniä, kun Kia halusi kokeilla sitä junior handlereita silmällä pitäen. Eihän se helppo ole käsitellä vieraamman, mutta yllättävän hyvin Kia sen kanssa pärjäsi.

Treenien päätteeksi pojat halusivat kiivetä viereiselle isolle mäelle. No ei kuin pikku neiti kantoliinaan ja menoksi. Kahteen kertaan minä (ja Naomi) meinattiin kuolla niihin yli 350 askelmaan, mutta ylös päästiin kumminkin ja upeat oli näköalat. Kahdessa muussa koirassa ei moinen pikku kiipeäminen tuntunut missään… Tuliaisiksi mäeltä saatiin kaikki koirat takiaisiin, mutta ne onneksi lähtivät suht hyvin irti. Jekulle tuo mäkitreeni oli hyväksi, niin portaissa, kuin alas tullessa kävelytetä pitkin, tuli ja meni paljon ihmisiä, jotka eivät olleet kiinnostuneet siitäpätkääkään. Jekkua nimittäin jännittää välillä kohti tulevat ihmiset ja ne, jotka porhaltaa yhtäkkiä takaa ohi. Nyt se huomasi, ettei niissä sittenkään ollutkaan sen kummallisempaa.

Täytyy sanoa, että Jekku on ollut loistavaa terapiaa itselleni. Minun on ollut todella vaikea päästä yli Unista luopumisesta ja sitten vielä Ilon lopetuksesta. Nyt kun Jekku tuli meille, niin kaipuu näitä koiria kohtaa on vähentynyt huomattavasti ja tuntuu päivä päivältä paremmalta, että näin tämän pitikin mennä. Eihän Jekku ole (vielä), läheskään niin täydellinen koira kuin Naomi on (tai semmosia ei taida olla olemassakaan, muita kuin Naomi), mutta vaikka se saattaa välillä tiheään kommentoida äänellään asioita, niin silti jaksan ihmetellä päivästä toiseen, miten sisäsiisti se on (ikää 4kk eikä meillä ole tarvinnut ottaa edes mattoja pois… Mitään ei tule sisään, jos vie ulos ja jaksaa pidätelläkkin) ja miten se tuottaa Iloa niin Pupulle, kuin Naomille, kuin perheen pojillekkin. Ja kuinka se osaa olla yksin, eikä ole vielä hajoittanut mitään. Perheen nuorimman ihmisen kanssa ne ihmettelvät yhdessä uusia asioita, syövät keppejä, rakastavat pesupalloja ja tonkivat kukkaruukuista multaa ja syövät/repivät heinää ja kukkasia pihalla 😀

 KUVIA EILISISTÄ TREENEISTÄ

dsc_2918.JPG
Jekku pojan upeaa liikettä.

dsc_2946.JPG
Ja vapaata seisomista.

dsc_2943.JPG
Naomilla oli taas selkeästi vapautunut olo.

dsc_2940.JPG
Pupu, jätti naku harjakoira… Mammaa on tuollaaa… ja kinkut, ei muusta niin väliä.

dsc_2955.JPG

dsc_2953.JPG
Tuonne pitäisi kiivetä, näytti helpolta hommalta alhaalta käsin… (Malminkartanon täyttömäki)

dsc_3003.JPG
Näkymät oli todella upeat!

dsc_3050.JPG
Pikku neiti kantoliinassaan (Girasol Romantique)

dsc_3052.JPG
Nonii, ei tuntunut missään 😀

263121_10150251410279585_762689584_7410760_4540237_n.jpg
Ja pikkuinen Uni neiti oli päässyt trimmiin Lauran ja Saanan leikattaviksi ja hieno oli tytöstä tullut!


Tuusulan näyttely

Posted on

Eilen oli helteinen Tuusulan näyttely. Varjossa lämpöä oli +30 astetta ja viilentämisestä huolimatta, koirat oli ihan läählääh. ENnen kehää hitusen treenasin Naomia ja se vielä kulki, mutta kun päästiin kehään, koko koira lysähti ja ei kulkenut enää yhtään. Häntä koipien välissä murjottaen neiti suostui juuri ja juuri ravaamaan. Kinkut ei kiinnostaneet vähääkään. Tuomari huomasi tämän ja lisäksi löysi kaikenlaisia uusia vikoja Naomista, mistä en ollut tiennytkään 😀 EN ole mm. tiennyt, että Naomin jalat kääntyisi ulospäin, ei ainakaan kukaan muu ole koskaan moista huomannut 😀

Tuomari: Petro Paolo Condo, Iltalia

Bit heavy on head. Ex. eays + underjaw. A bit of skin on the throat. Needs more neck. Frontfeet turn out. Good topline + chest. Good angels. Coat not in super-condition. Tail carrier too low in mowement.

Vähän raskas pää. Erinomaiset silmät ja alaleuka. Vähän liikaa nahkaa kaulassa. Tarvitsisi lisää kaulaa. Etujalat kääntyy ulospäin. Hyvä ylälinja ja rinta. Hyvät kulmaukset. Karva ei super-kunnossa. Hännän kanto liian alhaalla liikkeessä.

EH

Jekku poika oli turistina mukana ja opettelmassa näyttelyelämää. Poika kulki reippaana alueella ja pusutteli innolla tuttuja. Vieraampiin tutustuttiin kinkun voimalla ilman ongelmia. Jätkä jopa rupes isottelemaan berhardilaiselle… Tyhjässä kehässäkin käytiin pyörähtämässä. Poika on kyllä tosi muuttunut alkuaikoihin, en usko ollenkaan, ettei tästä mitään tulisi.

Tänään kävi veljeni vaimoineen kylässä. Ovesta tultua he olivat hyvin epäilyttäviä, mutta kun kinkku ja nappulatarjoilu alkoi, niin johan he olivatkin heti kavereita. Pupu nyt sekosi entiseen malliinsa ja näytti Jekulle ei-ehkä-niin-hyvää mallia 😀

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

dsc_2763.JPG
Ei vois vähempää kiinnostaa…

dsc_2772.JPG
Kuuma

dsc_2809.JPG
No, yhdellä menee kovaa.

dsc_2860.JPG
Tällä pariskunnalla on paljon yhteistä… Hortonomit on tuhonneet orvokkeja, repineet ja syöneet niitä, lisäksi maistuu kepit ja revitään talouspaperit. Yhdessä lyömätön kaksikko 😀


Juhannus

Posted on

Juhannus vietettiin anopin kesäpaikassa Parkanossa. Siellä on koirien käytettävissä koko maatilan pihanurmi ja koirat kyllä ottivat siitä kaiken irti. Tai, no jaa, kaksi koiraa. Naomi otti kaiken irti betoniportaista, jotka lämpenevät kivasti auringossa 😀

Jekku keksi hälytyshaukut. Etenkin kun ei muistanut, että muut perheen ihmiset oli toisessa huoneessa. Yhtäkkiä sitä alkoi epäilyttämään viereisen huoneen äänet tai jos toisesta huoneesta tuli joku, niin kauhea haukkuminen päälle. Yksinkertaisesti jätimme nämä täysin noteeraamatta ja mahdollisuuksien mukaan estettiin fyysisesti Pupua osallistumasta niihin. Ja niin ne ovat sitten vähentyneet pariin kertaan päivässä ja silloinkin usein ihan selitettäviä. Kenestä nyt ei olisi pelottavaa, jos mansikkamaalla hyörii huppupäinen henkilö, jonkun ihme kastelukannun kanssa. Mutta kun tyyppi on tarkastettu, se ei enää epäilytä. Herkästi tulee varmasti jatkossakin käyttämään ääntää, mutta semmoinen turhan haukkuminen on jo hyvin jäänyt pois.

Lisäksi ollaan jo kovasti harjoiteltu vaikka mitä. Kankaanpään keskustassa käytiin ihmettelmässä elämän menoa. Ja mökillä harjoiteltiin kontaktia, istumista, seisomista, paikalla oloa naksuttelemalla. Lisäksi tietenkin kehän kiertämistä, kauniisti seisomista, koskemista ja hampaiden katsomista. Aikuiset koirat ovat saaneet perehtyä hyppyjen, luoksetulojen ja paikallaolojen maailmaan sekä näiden yhdistelmiin.

Näin sisäsiistiä pentua minulla ei ole ikinä ollut kuin Jekku. Kaikki tulee ulos, kunhan vain vie. Ei tee sisälle mitään, eikä tarvitse papereitakaan.

dsc_2525.JPG
Kävyt, kepit ym on kivojaaaaaa…

dsc_2528.JPG
Hullut juoskoon, minä lepää lomalla!

dsc_2538.JPG
Pallo hukassa?

dsc_2539.JPG
Ei ihan toi koppi toimi…

dsc_2609.JPG
Yhdessä palloa kiinni, iso voitti…

dsc_2616.JPG
Hahaa, ehdinpäs kerrankin ensin… ja iso perässä…


Korvien kiinnitystä

Posted on

Eilen irrotin korvateipit, jotta korvat sai tuulettua ja näkisi, joko ne pysyy. Pelotti älyttömästi saisinko niitä enää takaisin. No pesun jälkeen sitten aloitin yrityksen. Nettiohjeita katselin TÄÄLTÄ ja lisäksi sain puhelimessa ohjeita. No tein vessapaperirullan paloista pötköt, mitkä päällystin apteekin teipillä. Ja sitten kiinnittelin ne korviin. Jo illalla sain tehdä paketit kolmeen kertaan, kun pötköt vaan lenteli ja aamulla olikin korvasysteemit purettu kokonaan 😀 . Ilmeisesti tuo apteekin teippi ei ollut tarpeeksi pitävää. Aamulla sitten laitoin ne maalarintepillä ja nyt ne ainakin pysyy… Tai toivottavasti, ainakaan piharallissa ne ei irronneet.

Tänä aamuna lapset jo pusuteltiin hyppimällä päälle, eli kohta saa jo alkaa käyttäytymiskoulutusta herralle pitämään. Eilen ovella käyneet miehen veli vaimoineen, eivät myöskään saaneet kauhukohtausta aikaiseksi. Heidät otettiin vastaan haistellen ja suhteellisen välinpitämättömästi. Pikku hiljaa pojasta alkaa kuoriutumaan ihan normaali pentu, aikamoinen Persoona, Herra Jekku Kepponen.

Pupu on niin onnellinen kun on saanut riehukaverin. Pihalla ne painaltaa kahta sataa ympyrää. Pupulta leikkasin tänään puolet turkista pois. Niskatukka on niin lyhyt, ettei sillä kehään mennä. Nyt sitten odotellaan niskatukan kasvua ja runkoturkki saa rinnalla kasvaa takaisin. Yhtäaikaa ne luulis nyt olevan valmiita… Yritän ottaa kuvia illalla, jahka saan pestyä.

dsc_2456.JPG
Tasan 4kk ja harjoitellaan pöydällä seisomista pesun jälkeen.

dsc_2460.JPG

dsc_2465.JPG
Nämä teippaukset herra nykerteli pois yön aikana.

dsc_2467.JPG
Nyt pysyy!


Riihimäkeä ja Jekku

Posted on

Naomilla meni tänään hyvin Riihimäen näyttelyssä, ei tuloksellisesti, muta nyt oli käynyt viimein notkahdus siihen, että näyttelyt eivät ole maailman tyhmintä juttua. Ei se vielä näyttelyharkkojen vertaiseen päässyt, mutta koira kulki rentoutuneesti ja pöydälläkään ei tarvinnut enää täristä. Huolettoman mutkatonta menoa. Tuomari vaan ei tykännyt Naomista, ei ollut tarpeeksi elegantti. Mutta eipä tuomari tykännyt juuri mistään muustakaan harjakoirasta, vain muutama 27:stä sai erin…

Tuomari: Roberto Schill,
Correct head. Neck should be more elegant. Soft back. Good underline. Free elbones. Upright rearlegs. Wellset tail. Good coat. Movement should be much more elegant. Good temperament.

Oikeanlainen pää. Kaula voisi olla tyylikkäämpi. Pehmeä selkä. Hyvä alalinja. Vapaa kyynerpää. Suorat takajalat. Hyvin asettunut häntä. Hyvä turkki. Liikkeen tulisi olla paljon tyylikkäämpi. Hyvä luonne.

EH

Jekku poika tuli nyt meille. Saapi nähdä sopeutuuko herra tähän porukkaan, missä menoa ja meininkiä riittää. Supersuloinen otushan tuo on, mutta vähän samantapainen kuin Naomi. Ihmiset eivät ole kiinnostavia, jollei niillä ole makkaraa. Lapsetkaan ei ole niin kauhean kivoja, ainakaan vielä. Ja Pupu oli kyl super pelottava heti alkuun. Pupu kun ei osaa antaa toiselle aikaa, vaan ryntäisi suoraa päätä riehumaan ja pentu ei ihan heti lämmennyt ruskealle mörrimöykylle, joka tulee 200km/h päälle. No sisällä kun olivat hetken, niin johan ois riehuttu urakalla. Eiköhän tuo tuosta, kun saa rauhassa sopeutua porukkaan. Pari viikkoa nyt katsotaan ja jos ei sopeudu, niin ei auta kuin antaa takaisin, mutta jos sopeutuu, niin meille jää. Raskaan väsyneen päivän päätteeksi pentu vetää unta nuppiin boksin suojissa.

LISÄÄ KUVIA NÄYTTELYSTÄ TÄÄLLÄ

dsc_2212.JPG
Suloinen…

dsc_2275.JPG

dsc_2282.JPG
Jipii, kinkkua kehässä!

dsc_2287.JPG

dsc_2313.JPG

dsc_2299.JPG


Ruokintaa, takkuja ja jännitystä

Posted on

Sain vinkin hyvään koiranruokinta kirjaan. Eilen sen hain kirjakaupasta ja tänään olen lukenut sen jo puoliväliin. Hyvin mielenkiintoinen ja paljon avaava kirja ainakin tähän mennessä. Olisipa kiva lukea vastaava ihmisen ruokinnasta, kiihkoton ja asiaa täynnä oleva kirja. Kirja on Merja Hellemannin ja Petri Marjetan: Koiran ruokinta (Art House) ( LINKKI). EI ole periaatteessa merkitystä millä syötät, kunhan teet muutaman tärkeän laskutoimituksen ja näet, saako koira tällä ruokinnalla kaiken tarvittavan. Lisäksi pitää katsoa myös koiraa.

Pupulla on nyt ollut T-paita käytössä tikkien ajan… Hyvä idea, ettei pääse nuolemaan haavaa ja ei tarvitse pitää pönttöä päässä… mutta paita 24/7 on aivan armoton takuttaja! Ei auttanut edes silkkitipat, jotka Unilla auttoi pitämään turkin hyvin auki. Huomenna tai viimeistään maanantaina, kun saan tikkien osalta pestä koiran, niin onpa ihan kiva duuni selvittää koko koira. Jalkapallotkin on takuttuneet, koska haavaa on pitänyt suihkutella. Noh eiköhän se siitä, onneksi karva ei ole vielä kauhean pitkää.

Huominen jännittää, ensinnäkin, kulkeeko Naomi. Treeneissä treenasimme juuri Riihimäkeä varten nurmikolla. Aluksi se oli Naomille silkka kauhistus, että tässäkö pitäisi niinku juosta. Mutta sitten koira muisti, että seuraa sana tarkoitti, että kun juoksee tosi iloisesti, niin saa kinkkua. Koira suorastaa liiti. Nyt harjoiteltiin myös näyttelyn tapaan, hetki juoksua 5-10min odottelua (emäntä pölisee muiden kanssa), sitten taas pitäisi mennä vauhdilla ja sitten taas makoillaan hetki. Se sujui yllättävän hyvin.

Toisen jännityksen aiheena on Jekku poika, jonka kohtaamme näyttelyssä. Sieltä sitten pikku mies lähtee meille katselemaan suurta maailmaa. Jännittää miltä poika näyttää, näyttääkö se yhtä hyvältä kuin kuvissa, millainen luonne sillä on ja minkä kokoinen poika mahtaa olla. Ja mitä muut sanoo, Pupu varmaan ratkeaa riemusta, vihdoinkin sillä on taas kaveri, joka peuhaa.


Ruokintaa, ei se ole mutkikasta, koiralla tai lapsella :D

Posted on

Kun taas uusi pentu on tulossa, on syytä miettiä ruokinta-asioita taas tarkemmin. Vanha sanonta, että ehjää ei kannata korjata, pitää kyllä. Nyt on menty aika hyvin raaka ruokinnalla, aikalailla ihan oikella BARFfilla, mitä nyt Naomi rikkoo sitä syömällä pikku neidin tiputtamia maissinaksuja 😀 . Hiivoja ei ole näkynyt sen jälkeen, kun nappulat viskattiin mäkeen. Muttamutta, pentu on aina pentu. Setvin ja tutkin pentujen barffia ja totesin sen ehk hieman liian mutkikkaaksi meille, siis ihan oikean barffin. Toinen nouseva ruokintabuumi on lihaan perustuva ruokinta. Tässä ei ruokintaa perustetan lihaisille luille vaan ihan lihalle ja sen lisukkeille ja mukana voidaan antaa sitä nappulakain, kunhan pääruoka on liha. Tätä ruokamallia edustaa hyvin KATISKA, jossa on paljon juttua ruokinnasta. Eikä mutua, vaan ihan laskennallisia arvoja mitä koira saa mistäkin (TÄSSÄ LINKISSÄ setvitään juuri barffia ja sen järkevyyttä). Tosin arvioidakseen, onko kirjoittaja oikeassa, pitäisi tietää mitä koira tarvitsee ja kuinka paljon ja osata hieman itsekkin laskea, tosin eikös kaikkien meidän pitäisi tietää 😉 (vai luotetaanko me vain sokeasti siihen mitä koiranruokafirma meille ilmoittaa).Suureen ääneen ja tieteellisiin faktoihin perustaen on ennenkin kaupattu vaikka mitä, joten en ihan purematta niele, vaikka ihan hyvää asiaa tuolla onkin.

Naurattaa itseänikin, että kotiin tulee pentu ja pitää kauheasti miettiä, saako se kaiken tarpeellisen, ettei kasva kieroon. Meillä on kotona myös ihmispentu, joka on aloittanut jo kiinteän ruuan taipaleensa, toki äidinmaidon ohella, mutta mietinkö hänen kohdallaan tai hänen 3 veljen kohdalla, että saako hän kaiken tarpeellisen, ettei kasvaisi kieroon? No en mieti. Mietin vain, että missä vaiheessa vauvan ruokinta menee siihen, että käytetään kasvuiän elintarviketuottajien tekemiä valmiita ruokacoctaileja oikeaan kasvuun. Ja kohta kukaan ei osaa ruokkia lapsia ilman tasapainoisia täysravintoja. Sanomattakin on varmaan selvää, että meillä ei syödä juurikaan valmiita purkkiruokia, koska en halua ruokkia lastani hedelmämehulla, riisitärkkelyksellä ja hedelmäsokerilla, oikean hedelmän sijaan… Tässä ehkä on se avain myös koiran ruokintaan. Miksi käyttää eineksiä koirillakaan, kun voi ruokkia yhtä vaivattomasti ihan oikeilla aineilla. Totuushan on, että kaikki elintarvikefirmat tarvitsevat voittoa menestykseen ja miten sitä saadaan, no käytämällä edullisia raaka-aineita.

Mutta onko se barf avain onneen? Vaikka meillä voidaan suhtkoht hyvin silmämääräisesti, niin silti mietin noiden luiden kanssa pelaamista. Katiskassa oli puhetta mitä luonnossa tapahtuu kun susi saa saaliin kiinni… Se ei syö ekaksi vatsalaukkua vaan jättää sen syömättä, eli siinä meni se kasvisten tarve, vatsasta on vaan helpoin tie sisälle. Susi syö saaliinsa lihaa, paljon. Ja saattaa mennä jotain luitakin. Mutta susi ei aina syö isoja saaliseläimiä vaan usein myös myyriä tms jotka se voi syödä kokonaan ja näin saada viljaa/kasvisainesta otuksen mukana, sekä rustoa ja pieniä luita, mutta lihaa tuossakin otuksessa on eniten. Mutta koira ei ole susi, vaan se on muokkautunut vuosien kuluessa lähinnä raadonsyöjäksi ja tunkioiden tonkijaksi…
Pupulla on myös välillä vaikeuksia luiden kanssa, kakka on välillä luupurua ja pepunreikä helottaa punaisena ärsytyksestä. Eli välillä luuta tulee liikaa. Mutta pääsoin koirat voivat hyvin. Koirat syövät Murren murkinan valmiita BARF pötköjä ja lisänä sitten satunnaisesti luita, joskus lohta, naudanmahaa jne. Nappuloita en aio aikuisille koirille ruokintaan palauttaa,me jatkamme varmasti suunnilleen näin kun nytkin, ehkä lihan määrää lisäten jaluitakin voidaan syödä edelleen. Lisänä tietenkin edelleen erilaiset öljyt.

Pentu saa varmasti sekaruokaa, samaa mihin on tottunut nytkin. Ruuan osana nappulat, raaka liha, valmis barfpötköt, koirapuuro, NEU jne. (NEU on valmis koirapuuro pakaste). Tästä sitten siirrytään pikkuhiljaa varmasti kohti nappulattomuutta, kunhan ikä lisääntyy. Pennulla tietty kaverina myös lisäravinteet ja öljyt.

Koirien ruokinnasta on vuosien kokemukset ja tieto, että koirat tuntuvat elävän ja kasvavan vaikka millä sapuskalla. Oskun ja Tessun pääruoka oli  kotiruoka, täysin ihmisruokaa makkarakeitosta-lettuihin. Lisänä oli aina esillä nappuloita (sertistä eukanubaan), pojat eli pitkän ja terveen elämän, turkki kiiltäen. Roosan kasvattaja antoi ohjeeksi syöttää riisiä ja jauhelihaa sekä citro-oskaa (nyk. multi-puppy). Pilven kasvattajan ohje oli sen aikainen suosikki Yrjölänpuuro (no on se nykyäänkin suosittu) ja siihen citro-oskaa. Sitten on syötetty pelkästään nappuloilla pentua, nappuloiden ja pienten lisukkeiden kanssa, nappuloiden ja raa’an lihan kanssa ja kaikki on kasvaneet ja kehittyneet ihan normaalisti. Tiedän todella komean turkin omaavia koiria, joita on syötetty pääasiassa koirapuuroilla sekä koiria, joilla samanmoinen turkki nappularuokinnalla. Koira on sopeutuvainen otus, hirveän suuria virheitä ei voi tehdä, jos on perusasiat kunnossa (etenkään, kun kyseessä ei ole jättirotujen pentu).

Kesäloma tuo oman maustensa meillä ruokintaan. Elelemme paikallisesti saatavilla sapuskoilla, kun pakastustilaa ei juuri ole ja aikuisillakin koiralla se lienee tarkoittaa kypsiä puuro/kasvis pohjia raa’an tai kypsennetyn lihan kanssa.


Pupun leikkaus

Posted on

Pupun leikkaus sujui hyvin. Neiti oli vielä nukutettuna, kun tultiin hakemaan, mutta häntä heilui silti vimmatusti 😀 . Herätyspiikin saatuaan koira nousi nopeasti ylös ja käveli ihan kuin muutaman oluen ottaneena. Ilta jatkuikin hyvin rauhallisissa merkeissä ja askeleita hapuillen. Nyt sitten on 10 päivän riehumiskielto. Riehua saa taas kun tikit on poistettu, poistan ne sunnuntaina, kun Jekku tulee (hoitoalan ammattilaisena se onnistuu itseltäkin). Siihen asti elämä on hihna eloa, paita päällä ja pönttö päässä. Tai no pönttöä pidetään vain kun ei olla vahtimassa.
Tänään Pupu on ollut paljon rauhallisempi kuin normisti ja ehkä hieman kipuisenkin oloinen, vaikka sai kipulääkkeet ja antibiootit. Illalla oli olo jo parempi.

090620111002.jpg
Pupu juuri rauhoitettuna, kerrankin rauhallisena.