Eilen illalla Ilo sitten vielä oksensi isot oksennukset ja aamullakin vielä viihtyi ajoittain venyttelyasennossa. Nyt Ilo sai sitten närästyslääkkeen lisäksi vatsa-antibiootti Tylosin kuurin  ja nyt lääkkeen alettua vaikuttaa, koira on viimein oma itsensä. Eli sillä oli närästystä ja jotain lievää vatsatautia. Nyt sitten jatkellaan lääkitystä ja toivotaan, ettei saada mm. närästyksestä jatkuvaa vaivaa.

Mietittiin isännän kanssa näitä koirien sairauksia, joita aina tasaisin väliajoin riittää. Ilo tuntuu imuroivan niitä eniten, on hotspottia, vatsatautia, närästystä, korvissa hiivaa ja tulehdusta, nyt tässä pienen ajan sisällä. Lisäksi ollut kurkku- ja virtsatulehdusta sun muuta. Pupulla ongelmana on lähinnä tuo hiiva, joka menee korviin ja aiheuttaa ihollekkin rapsutusta. Uni ja Naomi, on ainakin tällä hetkellä, terveimpiä, niihin ei oikein mikään iske, ehkä kerran vuodessa joku pikku kremppa.

Jokke ja Sanu kävivät katsomassa miten ”heidän” koirat meillä voi 😀 . Sovittiin etukäteen, ettei huomioida koiria, mutta aikamoisen shown tytöt vetivät. Ne olivat niin iloisia jälleennäkemisestä, etteivät meinanneet rauhoittua millään ja muistaa, miten sitä pitikään tehdä, että saa rapsutuksia. Muutenkin Pupu oli aivan varma, että Jokke tuli juuri hänen takiaan ja aina tilaisuuden tullen hyppi Joken päälle. En tiedä oliko juoksulla osuutta asiaan vai innostuiko Pupu, että jes, viimein noi hakee mut kotiin 😀

Naomi leikattiin heti tiistaina ja leikkaus sujui hyvin. Nyt neiti toipuu poikien vanha paita päällä ja toipuminen on sujunut hyvin. Pönttö päässä oli aluksi kauhistus, mutta nopeasti vaihdoin sen tuohon paitaan, niin pystyi neiti liikkumaankin. Haava näyttää siistiltä ja kohta on tikin poisto ja koko homma on muisto vain.

Käytiin yksi päivä pellollakin kävelemässä, alussa koirat tietty riehui, mutta sitten meno tasaantui kävelyksi ja meidän perässä pysyttelyksi. Heinä oli kasvanut ihan älyttömän pitkäksi. Tuolla pellolla ei viljellä mitään, vanhat rikkaruohot vain rehottaa. Toinen pelto, jossa käveltiin, oli varmaan tosi myrkytetty, koska ei oltu käännetty, eikä silti kasvanut muutamaa vanhaa kortta enempää. Ilolla oli pellossa tekemistä, ettei eksynyt, mutta ei isotkaan koirat sen pidemmälle nähneet. Naomi oli kotona, sillä tuommoinen heinikko ei olisi hyväksi mahan haavalle.

Äsken kävin juoksuttamassa Unia ensimmäisen kerran pyörällä. Käytössäni on Springer -apulaite, johon koira kytketään valjailla ja päässä koiralla oli vielä varmuudeksi kuonopanta. Tämä oli selkeästi Unin laji. Se ravasi aivan mieletöntä vauhtia, en muista yhenkään koiristani ikinä ravanneen noin kovaa vauhtia.Ei ihme, että se kehässä paahtaa, enhän mä ikinä pystyisi juoksemaan tuollaista vauhtia 😀 . Askel oli myös tavattoman kaunis, pitää joskus jonkun kuvata tuon koiran menoa pyörän rinnalla.

Syvä heinikko…

Metsästä sitten siinä, kun ei toista heinältä meinaa nähdä.

Jepjep, Ilppa tosi viisaan näköisenä. Pitäisköhän parralle tehdä jotain.

Vesijänis uima-altaassa? Ei vaan koirien lelujänis terassin katolla.

Uni juoksee… Tosi onneton kuva, vauhdissa kuvattu kännykällä.

Tytöt sai tänään paahtaa taas pitkin pihamaata. Maa oli kuiva, niin nurmikkokaan ei niin kärsinyt. Ainut huonopuoli oli, että Unissa on nyt niskatukassa pihkaa. Millä ihmeellä sen saa pois ilman saksia? Pojat aktivoi Pupua syöttelemällä jalkapalloa toisilleen ja yrittämällä harhauttaa. pupu vaan oli hirmu hyvä puollustaja, sen ohi oli vaikea päästä. Uni kävi muutaman kerran ihmettelemässä, että mikä ihmeen juttu tää on, onks tää hauskaa, mutta ei ymmärtänyt Pupun intoa pallon perään, jota ei ees saanut ottaa suuhun.

Voikukat taas maistuvat kaikille ja etenkin keltaiset kukkaosat. Se tuntuu olevan joka keväinen juttu syödä ne kukat, en kyllä käsitä miksi. Mutta eipä niistä haittakaan varmaan ole…

Ilon kaulaa parannellaan edelleen. Toinen kohta on tullut edellisen viereen. Mietin jo, että pitäisi ostaa sille kissan valjaat ja pukea niihin pieni kauluri, niin kauluri ei nousisi sinne, missä haavat on ja estäisi Iloa raapimasta. nyt se saa välillä raavittua laastarit ja suojat pois ja saa taas aloittaa alusta.

Unin tukka on joka kuvissa silmillä. Vaikka sitä miten kiinnittää, niin menee puolituntia ja koiran otsatukka on samannäköinen. EN mä tiedä näkeekö se tuolta tukan sisältä mitään, mutta menoa ja vauhtia se ei ainakaan haittaa. Ja kun menee tarpeeksi kovaa, niin tukka väistyy silmiltä 😀

Pallero pomppii.

Oi tätä onnea.

Ilo tarkkailee tilannetta portailta. Silloin kun isot juoksee, on hyvä pysytellä turvassa.

Naomin kaulassa Shoo Tag punkkikarkoittaja, joka perustuu johonkin magneettikenttään. Kokeillaan miten toi toimii, vaikka hieman kyllä itse epäilen vehjettä. Noita on kuulemma käytetty menestyksekkäästi vuosia hevosilla.

Yks onnellinen pallonjahtaaja.

Ei paljon kikkailut auta, kun puolustajana on Pupu.

Hei, voisko joku kertoa tän sääntöjä? Mikä tän idea on? Uni ei ymmärrä…