huhti 9 2013

Agiliitoa ja töihin

Posted on 9.4.2013 by admin

Tänään oltiin agiliitämässä. Jekku toimii aina alkutunnin mielettömästi ja sitten alkaa hyytymään loppua kohti, alkaa väsyttämään ja ihan puhki jo treenaamisesta. Mutta todella hyvin se menee siellä, tänään taas häikäsityi, miten se osasi hienosti mennä esteeltä esteelle ohjeiden mukaan, omistajan kämmätessä minkä ehtii

Koska kaikki koirat oli melkoisen puhki, jäi lopusta 10min käyttämättä, niin otin Hupin kentälle. Hupi pääsi kokeilemaan uutta paikkaa, uusia hajuja ja otettiin me hyppyestettäkin, rima maassa tosin, mutta sitä siivekkeiden välistä menoa. Ja pujotteluakin Hupi pääsi jo kokeilemaan. Jälleen kerran, vailla pelon häivää poika paineli ja toimi namin perässä kuin vanha tekijä.

Pikkuisena yllätyksenä sai edellisestä työpaikasta puhelun ja maanantaina lähdenkin töihin. Minun piti lähteä vasta syksyllä, mutta nyt käyn vajaa kaksi kuukautta töissä, sitten kesälomaillaan rauhassa ja syksyllä taas töihin. Koirille se on vähän uutta, osalle, mutta en usko sen olevan ongelma. Teen lyhyttä työpäivää, joten se ei juurikaan aamupäivän kauppareissuajoista eroa. Lisäksi useamman kerran viikossa täällä on pikkuneidin hoitajat paikalla.

huhti 9 2013

Lentäviä koiria

Posted on 9.4.2013 by admin

Eilen oli porukalla vauhti päällä pihalla tai no Pupu ja Hupi riehui ja Jekku peesasi. Tappijalkakin on oppinut salamannopeaksi lyhyistä jaloista huolimatta, Pupu ei todellakaan saa sitä aina helposti kiinni.

Putki oli myös ahkerassa käytössä, välillä siellä oli suorastaan ruuhkaa, kun 3 koiraa paineli sinne yhtä aikaa. Naomi vaan halusi jostain syystä tehdä kesken putken U-käännöksiä, niin perässä tulijat joutuivat tukkeutuneeseen putkeen

Pupu pönöttää valmiina säntäämään.

Ja niin sitä mennään, saalistaja saaliin perässä.

Leijona hyökkää

Jekkukin juoksi mukana

Pomppu

Se on käsittämätöntä miten noista tappijaloista vauhtia riittää.

Putkessa on ruuhkaa

Ja sit Naomi tekee vielä U-käännöksen

huhti 8 2013

Mielenkiintoinen blogi

Posted on 8.4.2013 by admin

Löysin mielenkiintoisen blogin, jossa oli paljon mietitty koiran ruokintaa ja aika samoin ajatuksin mitä itsellänikin on. Nyt kun meillä tulee liha kuppiin erikseen, olen juuri miettinyt tuota, että nappulan tuski tarvitsee olla erityisen kallis tai lihaisa. Oikeastaan se on rahantuhlausta, kun nappula on vaan lihan lisuketta. Öljytkin annan erikseen, niin hullultahan se tuntuu maksaa nappulasta yli 60e kuukaudessa. No nythän meillä ei ole enää lihalisukkeen myötä ollutkaan enää Orijenia tai Acanan viljatonta kupissa, vaan BrittCaren lammas-riisiä ja ANF:n lammas-riisiä. Molemmat toki ”periaatteitteni” mukaisia ilman vehnää ja maissia ym mutta Acanaa ja Orijenia halvempia. Toki on vielä halvempia ja sitten ihan todella halpoja, mutta ne todella tarvitsevat sen lihan ja öljyn, että niitä voisi edes käyttää, sellaisenaan ne eivät kyllä oikein koiran ruokaa ole. Tosin tiedän koiria, jotka on eläneen terveenä pitkän elämän Friskiessillä ja kotiruuan tähteillä, mutta en kyllä lähde semmoista itse kokeilemaan.

LINKKI BLOGIIN.

Koirat saivat broilerinsiivet ajanvietepurtavaksi, Hupi tiesi heti mitä tehdä, halki poikki ja pinoon.

Pupu popsi omansa myös hyvään tahtiin.

Naomi sai syödä omassa rauhassa sisällä ja ei mennyt kuin hetki, kun Naomikin oli suoriutunut siivestä (ja erityisesti Naomin hammaskiville tämä oli tarkoitettu)

Mutta Jekku, se ei tiennyt mitä sille olisi pitänyt tehdä. Pureskelukin oli niin tehotonta että syöminen kesti ja kesti. Lopulta, se sai sen syötyä, vaikka syömiseen meni monta kertaa pidempään, kuin hitaalla Naomilla

”Jos mä tälleen varovasti liikun eteenpäin, ei kukaan huomaa, että olenkin kohta keittiössä”. Naomi hienosti näkymättömän rajan (oviaukon) kohdalla, Jekku pikku hiljaa asennon vaihdoilla ihan väärällä puolella.

huhti 4 2013

Laumanluotsausta

Posted on 4.4.2013 by admin

Kyllä huomaa, että lenkkeilee lauman kanssa nykyään enempi. Lähinnä siksi, että huomaa kuinka työlästä se on monen koiran kanssa. Lauman kanssa kunnon lenkkejä tehdessä, itselle on maksimi 3 koiraa ja siltikin puoli lenkkiä menee hihnojen selvitykseen ja muuhun sähläykseen. Pupu kulkee kauniisti, mutta haluaa eri puolelle kuin muut, Jekku vetää viimeistä päivää ja Hupi hypähtelee jalkojen eteen bullterrierimäisesti, MINÄ ENSIN! -asenteella. Yritä siinä sitten sipsuttaa hyppyaskelin eteenpäin, ettei tallo koiraa. Ja vielä kun vastaan tulee hihnassaan riehuva ja riekkuva koira, niin härdelli on valmis.

Lyhyillä lenkeillä, kun on usein mukana vielä Naomi neljäntenä ja lastenrattaat, niin sitä miettii miten ihmeessä ihmiset vie +3 kokoisia koiralaumojaan lenkille, kunnon lenkeille, ei mitään korttelin ympäri. Tiedän, että jotkut ei lenkkeile koirien kanssa lainkaan vaan koirat saavat riekkua pihalla energiansa, silloin menee 10 pikkukoiran laumatkin. Jotkut vie koiralauman osissa lenkille. Itselläni ei olisi ainakaan puhtia tehdä kahta kunnon reipasta kävelylenkkiä + 4 pientä pissatuskierrosta, jos vaikka koirat veisi kahdessa osassa. EIhän sitä paljon muuta enää ehtisi tekemäänkään.

Ja jos harrastaisi jotain tottelevaisuutta tms tavoitteellisesti, niin varmasti pitäisi vähemmän koiria, jotta saa ne muutamat edes kunnolla kuosiin. Näyttelyharrastajat voi pitää selkeästi enempi koiria, kun koiria ei tarvitse näyttelyiden välillä juurikaan treenata.

Mutta jos pentukuume pikkasen nostaa päätään, niin tunnin lenkille kolmikon kanssa, niin hyvin häviää nekin haaveet, saa tulla kokeilee

huhti 4 2013

Mikään ei kestä ja Naomia

Posted on 4.4.2013 by admin

Vitsit tuota täystuhoa, Tein niitä hienoja naruleluja Hupille ja mitas tapahtui. Pikkumies avasi solmut, kuten aikaisemminkin. Ihme värkkääjä. Nyt ostin sille vinkuvan tennispalloainesta olevan amerikkalaisen jalkapallon. Aattelin, ettei se hajoa, kun tennarit pysyy vielä ehjinä. No meni 15 min ja päälliset oli revitty irti… Et ei sit kestänytkään

Naomin verikoe tulokset kilpparin osalta tuli, ne oli oikein hyvät, eli se puoli on kunnossa. Hammaskivi asiaa selviteltiin lääkärissä ja Naomin voi rauhoittaa hammaskiven poistoon, mutta riski on isompi kuin normaalikoiralla. Hammaskiveä oli lääkärin mukaan vähän ja ientulehduskaan ei ollut paha. Nyt sit yritetään ensin kotikonsteilla. Hommasin koiran hampaiden raaputtimen ja Naomi siirtyy nyt kokonaan raakaruualle. Ainakin aikasemmin sillä ruualla kaikki hammaskivet hävisi hyvin nopeasti. Jos näistä ei ole apua, niin sitten käydään putsauttamassa.

Avattu narulelu

En se mä ollu, se oli noi muut…

huhti 2 2013

Hupi Lappeenrannan näyttelyssä

Posted on 2.4.2013 by admin

Pesin Hupin aamulla hotellissa, koska kehä oli vasta puolen päivän jälkeen. Ja voin sanoa, että en enää ikinä föönaa käsiföönillä ketään. Maailman turhin vehje, pakko saada joku miniturbo reissukäyttöön… Ei semmosta varmaan ole olemassakaan . Ja tolla käsiföönillä mä hullu olen joskus laittanut isovillan, ei sitten ihme, että Pilvi ei koskaan ollut turkissaan.

Hupi esiintyi kehässä loistavasti. Juoksemisessa oli hieman kiire, mutta se rauhoittuminen tulee sieltä kyllä iän myötä, kuten Jekullakin. Seisomiset meni upeasti. Ja tuomarin kopeloinnitkin oli koiralle ihan arkipäivää, se ei ees tajunnut ihmetellä, että mitä tässä nyt erityisesti tapahtuu

Näyttelypaikalla Hupi tapasi toisen näyttelyssä olevan ceskyn. Hupihan ei ole ceskyjä nähnyt, sen jälkeen kun kasvattajalta lähti. Ilme oli kyllä todella huvittava. Koira ei selkeästi meinannut uskoa silmiään. Varovasti ja selkeitä alistumisen merkkejä näyttäen Hupi meni Bond ceskyn luo ja vallan innostui kun sai ihan hyvän vastaanoton.

Tuomari oli: Luis Gorjao-Henriques, portugali

Very good type, typical head with good eyes & ears. Body of good size & Proportions for the age . Good, chest & Topline. Moves well. Very promissing.

Erittäin hyvä tyyppi, tyypillinen pää, hyvät silmät ja korvat. Hyvä koko & mittasuhteet ikäisekseen. Hyvä, rinta ja ylälinja. Liikkuu hyvin. Erittäin lupaava.

KP, ROP-pentu

LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ

Kotosalla oli Naomilla mennyt hyvin, mutta Pupu oli pelleillyt mummolassa. Se oli haukkunut ja hyökkinyt lenkillä kaikki koirat. Toki se kotonakin haukkuu lenkillä vastaantulevat vieraat koirat, mutta sanoo vaan kaukaa hau-hau ja ei kyllä ole hyökkinyt. Mitä lie pelleili sitten.

Hupi oikein oma itsensä… ”Kukas tämä kiva setä on?”

Kamala kiire, mutta hetkittäin ainakin kaunista menoa.

Seisomiset sujui, kuin vanhalta tekijältä. Tosin vähän liian lähellä minua, mutta kaikkea ei voi saada

Windytown Bastian elikkäs kotoisammin Bondi. Hupille sukua, Hupin mummon lapsi eli öö Hupin setäpuoli?

huhti 2 2013

Hotellipojat

Posted on 2.4.2013 by admin

Olimme yötä Lappeenrannassa, kun Jekku ja Hupi oli eri päivinä. Hupi maalaispoika ja Jekku sai siis kokea hotellielämänkin. Ihan turhaan pelkäsin etukäteen, pojat toimivat mallikkaasti. Hotellin pyöröovi ei pelottanut ja sitä opittiin nopeasti käyttämään, hissit oli ok. Hotellin käytävillä kulki aika paljon koiria, varmaan useampi näyttelyn vieras. Nekin ohitettiin mallikkasti, mitä nyt Jekku puhkui bokserille ja bokseri ei ihan tykännyt, mutta ohi päästiin silti. Yksin olot mm. ruokailujen ajan koirat oli omissa näyttelyhäkeissään ja sitruunapanta kaulassa varmuuden vuoksi. Mutta ihan hiljaa ne siellä kuullosti olleen ja raukeina aina heräsivät kun tulimme. Kai tuo näyttelypäiväkin oli väsyttänyt. Ja iltalenkki jännittävässä Lappeenrannan keskustassa aivan uusien hajujen maailmassa. Tiet oli kyllä kaameat ja juuri kauniina kehässä loistanut Jekku, oli yltä päältä ravassa. Hupilla on, ainakin vielä, armollinen väri, koska siinä kura ei näy.

Mutta ihmeen mutkattomat pojat oli koko reissun, etenkin Hupia ihmettelin. Se on meillä pennuista vähiten kulkenut, kun ei ole ollut pentunäyttelyitäkään koko talvena ja pojatkaan ei enää harrasta jalkapalloa, joissa treeneissä muut ovat pentuajan kulkeneet kuulemassa kannustushuutoja ja ihmisten erikoista käytöstä. Silti Hupi toimi kuin maailman matkaaja, yhtä vaivattomasti kuin pennusta asti mukana kuljetettu Jekkukin. Automatkat nukkuivat omissa häkeissään, hotellissa ei pissitty kokolattiamattoja eikä ihmetelty mitään uutta vastaan tulee ja näyttelypaikalla Hupi oli kuin kotonaan…

Kurainen lappeenranta… Hetkessä hävisi Jekun kauniiksi laitettu turkki.

Rentoa elämää hotellissa.

Hupi nukkui yön kassissa.

huhti 1 2013

Jekku lappeenrannan näyttelyssä

Posted on 1.4.2013 by admin

Ei sitten tullut Jekulle viimeistä sertiä, mutta eipä tullu juuri muillekkaan menestystä. Oli todella tiukka tuomari täti ja vain voittanut uros sai SA:n, jolla pääsee jatkoon. Mutta silti olin hirmu tyytyväinen. Meillä alkaa Jekun kanssa löytyä selkeästi joku yhteisen tekemisen nappi ja yhteistyö tuntuu paranevan joka kerta. Jekku myös juoksi suht koht höyryämättä, melko hillitysti, toki sen metrin edellä. Eikä saanut mitään kohtausta pöydälläkään. Mutta metsästys jatkuu

Tuomari: Lisbeth Cambell, Norja

Masculine male, on the big size. Nice head, Eyes a little protfuding. I’d like more underjaw. Short neck. Good body. Could have better chest & front. Nice hind movement. Good coat. Nice temperament.

Maskuliininen uros, iso kokoinen. Hyvä pää, silmät hieman ulkonevat. Haluaisin enemmän alaleukaa. Lyhyt kaula. Hyvä runko. Voisi olla parempi rinta ja etuosa. Hyvät takaliikkeet. Hyvä turkki. Mukava temperamentti.

EH AVK-3

Hupi maalaispoika oli ekaa kertaa elämässä näyttelyssä, eikä sitä pelottanut ollenkaan, se oli oikeastaan enempi kuin kala vedessä. Kävimme kokeilemassa liikkumistakin kehässä, eikä siinäkään ollut ongelmaa.

LISÄÄ KUVIA TÄÄLTÄ