Näillä näkymin Hupista olisi tulossa isä kevään aikana ja vieläpä kahteen kertaan. Tarkoitus olisi yrittää ensin Windytown Alician eli Miinan kanssa. Miinan Hupi tapasi jo messukeskuksen näyttelyssä ja nyt odottelemme Miinan juoksua. Kennel Windytown KOTISIVUT.
FI MVA WINDYTOWN ALICIA ’Miina’
Ja myöhemmin keväällä pitäisi tulla tyttöystävä ruotsista asti, jos kaikki sujuu hyvin. Eli Sellandafjalls kennelistä Sellandafjalls Idunn narttu. Kennel Sellandafjalls KOTISIVUT.
Olen ollut aivan hämmästynyt viimeisen viikon sisällä tulleesta edistymisestä Hupilla. Treenataan melkein joka päivä kotona, jollei erikseen, niin aina ennenkuin kuppi laskeutuu, pyydän jotain pientä. Lisäksi viikottain on käyty PiskiTiskin treeneissä. Nyt olen todella ylpeä tuosta koirasta. Alussa nimittäin usean viikon treeenin jälkeen, ei oltu saatu juuri mitään edistymistä, koiran sivulletulo ole edelleen täysin kesken, koira ei ymmärtänyt ja tahkosimme ja tahkosimme. Mietin jo koiran vaihtoakin treeneihin, ei Hupista koskaan tulisi mitään, ei se oppisi, ei kannattaisi edes unelmoida mistään kilpailuista, kun ei saada edes alkeita haltuun 😀 . Mutta nyt yhtäkkiä, koira tottelee, osaa ja näyttää ihan toko-koiralta! Poika ottikin vähän videota Hupin osaamisista. Tälleen ei kotosalla treenata yleensä, mutta nyt näytiksi mitä juttuja osaa.
Hubbitti on tunnetusti leluja tuhoava, mutta nyt on löytynyt leluyksilöitä, joista on enemmän kuin 15 minuutin ilo. Onhan nekin räjähtäneitä, mutta ne ovat silti leikittäviä. Ja siis kyseessä on lelut jotka Hupille kelpaa ja kestää, sillä meiltä löytyy esimerkiksi kumileluja sekä normi Kongeja, joilla Hupi ei oleiki juuri ollenkaan ja siksi ne kestää…
Kestävimmiksi on osoittautuneet nämä:
-Perusnarulelut, ne räjähtää ja täysin, mutta silti ovat ihan leikittäviä
-Narupallot, nämä tuntuvat kestävä tosi hyvin, onhan tuo isoin vähän purkautunutkin, mutta silti se vielä pallosta menee.
-Vinku Kong, tämä on ihan huippu, kun Hupi pitää vinkuleluista, mutta mikään ei ole kestänyt sen käsittelyä. Kestävä Kong-lelu, yhdistettynä vinkuun, on Hupin suosikkeja
-Nailon luut. Kasvattajalta saatu vinkki näiden kestämisestä. Pentuna nämä ei kiinnostaneet juuri ollenkaan, mutta nyt aikuisena näitä popsitaan tuontuosta ja silti meillä on edelleen samat käytössä, kun ne kestää ja kestää (Olen löytänyt näitä vain Peten koiratarvikkeesta).
-Yksi ei kuvassa oleva, kohtuullisesti kestänyt on Kong merkkinen amerikkalainen jalkapallo, tämä on tennispallo materiaalia ja Hupi on siitä kuorinut kankaat päältä, mutta kumiosa ja vinku on edelleen ehjät.
Vietimme viikonlopun ceskykerhon kesäpäivillä Säkylässä. Tulimme paikalle lauantaina ja mökin saatuamme alkoi ulkomuototuomari Kirsti Louhen näyttelykoulutus. Tällä kertaa pojat saivat mennä koirien kanssa harjoittelemaan, itse käväsin vain Pupun kanssa ja viimeisenä tyhjään kehään pääsi vielä Naomi loistamaan. Ja se loistikin, vaikka tuomari katsoi, koska oli yksin. Pupu teki klassiset, pussaili tuomaria. Ja juoksi päättömänä kehässä, pakko oli komentaa se seuraamaan, jottei juossut kontaktia pidellen, metrin edellä… Pojillakin sujui hyvin, hihnat vähän kireinä vain, kun ei ollut luottoa koiraan vielä.
Seuraavana päivänä oli ceskyjen clubshow, mukana oli kolmisenkymmentä ceskyä ja muutama muunrotuinen. Hupi kisasi 10 muun ceskyuroksen kanssa ja tuli uskomattomasti urosten neljänneksi, mukana oli kumminkin useita valiouroksiakin.
Tuomari Kimmo Mustonen
Kookas, mutta tyypiltään oikea juniori uros. Purenta ok. Oikealinjainen, hyvä pää. Hyvät silmät ja oikea ilme. Kookkaat korvat. Hyvä kaula ja selkälinja. Hieman niukasti kulmautunut edestä, sopivasti takaa. Hyvä runko ja luusto. Hyvä karvanlaatu. Häntä nousee liikkeessä turhan korkealle. Vaivattomat tehokkaat liikkeet. Miellyttävä luonne. Esitetään hyvin.
JUK-2, KP, PU-4
Näyttelyn jälkeen oli vielä 30m juoksukilpailu, ensin ceskyille, sitten muiden rotuisetkin. Hupilla vähän lähtö viivästyi, kun ei se oikein tajunnut mikä oli homman nimi, mutta hienosti viidenneksi ceskyissä juoksi. Jekku juoksi seuraavana, mutta kun se päästettiin lähtöviivalta irti, se sanoi selkeästi minulle, ”venaa hetki” ja meni nostamaan jalkaa juoksuradan reunaan! Ja sen jälkeen se pinkoi minkä jaloistaan pääsi… Pirun poika, ilman moista se olisi ollut todella nopea, nyt se oli vääränrotuisten viides. Mutta Pupu, se tiesi mikä oli homman nimi, joskus tokotreeneissä on harjoiteltu samalla tavalla nopeaa luoksetuloa. Pupu tuli kaikista koirista, niin vääränrotuisista kuin ceskyistä nopeiten ja voitti. 30m matkalla aika oli noin 3,30sek.
Olen miettinyt viime päivinä ihmisten koiramääriä. Ei saisi yleistää, mutta monesti näyttelyharrastajilla on enempi koiria, kuin niillä, jotka harrastavat innokkaasti jotain lajia. Tähän on ihan selkeä selityskin, koirilla on usein vikoja, jotka estävät niiden menestyksen näyttelykehissä, vaikka ne muuten olisivat täydellisiä. Korva vähän vinossa, hammas puuttuu tai pieni väri virhe (meiltä löytyy nuo kaikki 😀 ) Niinpä hankitaan ehkä uusi kilpakumppani, toivoen, että sen kanssa sitten niitettäisiin menestystä. Näyttelytreenaus ei peruskoiralta isoja vaadi, pentuna pidetään huolta, että vieraat on kivoja ja saa kosketella, sitten harjoitellaan vaan vähän remmikävelyä kehään ja pienillä pöydällä olo, suuria ei vaadita. Koiria voi olla useita, koska niiden treenaamiseen ei mene vuosia.
Tottelevaisuus ym lajien treenaajilla on yleensä yksi koira erityisesti treenin alla. Koska treenataan huolella, on ajan jakaminen useammalle jo aikaa vievämpää. Joskus on kaksikin, vanha jo hyvin koulutettu ja nuori uusi jota treenataan aktiivisesti. Treenaajalla ei millään voisi olla 5 koiraa treenauksessa kilpailutasoisesti.
Olen itse taas innostunut jotenkin kouluttamisesta, niin näitä asioita tulee mietittyä. Naomi meillä on rajattu kaikesta harrastamisesta ulos, mutta mulla ois oikeesti 3 hyvää harrastuskoiraa täällä, päätä sitten aina kenet valitset minnekkin ja kun ois niin kiva nyt mennä Jekun kanssa sinne rallytokoon ja sit Pupun kanssa tokoon ja mitäs Hupin kanssa keksittäis… Ei näin perheellisen aika riitä koko porukan kouluttamiseen kaikissa koulutuksissa. Pitää valita sitten yksi, jonka kanssa tekee enempi ja samalla tuntee koko ajan huonoa omatuntoa siitä, että toisistakin koirista tämä olisi varmasti tosi kivaa.
Kun Jekku tuli muotovalioksi, tipahti vähän tyhjiöön, että mitäs sitten. No toki cacibeja pitää nyt lähteä keräämään, mutta en tiedä onko minusta lähtemään ulkomaille näyttelyyn. Hetkittäin koko näyttelytouhukin tuntuu ihan urpolta ja silti mulla on 3 näyttelyilmottautumista sisässä, yksi jokaiselle koiralle tässä kuussa. Hauskoja hetkiä oli mm. Honkajoella, jossa Jekku valioitui, kun katsoin löwchen rodun arvostelua: ”Miksi noilta on ajeltu peppu kaljuksi?”, ”sama kuin ajelisin Jekun pyrstön”… Niin ja samaan aikaan mulla oli kotona peppu paljaaksi ajeltu koira, jolla oli vielä kivat sämpyläpallot siellä lisänä 😀 Että onko näissä näyttelyjutuissa oikeasti järkeä 😀
Hupi omistaa hassut korvat, välillä ne on ihan ceskyn korvat, mutta koira osaa höristää niitä ylöspäin, jolloin ollaan hyvin kaukana kauniista ceskyn päästä. Välillä korvat voi olla puoli päivää ihan pöljästi ja sitten yhtäkkiä palaavat paikalleen. Kun korvissa oli hiivaa, niin ne olivat pitkään ihan hullusti, silloin piti alkaa miettimään, että jos ne nyt jäävät noin, niin mitäs sitten, siihen kosahtaa koko näyttelyura. Siinä mietit juuri tätä näyttelyjen järkevyyttä, muuten täydellinen mutta mitä jos noi korvat jääkin lopulta pieleen, niin koira on arvoton. Jos haluat jatkaa näyttelyharrastusta, niin sinun on hankittava taas uusi koira (ja jos tilaa ei ole, niin antaa se epäkelpo pois). Itselleni koirien maksimimäärä on ehdottomasti 4kpl ja koska meillä ei koiria kierrätetä, niin piti alkaa miettimään että mitäs me sitten tehdään. No me alettiin harjoitella katsekontaktia, joka on tottelevaisuuskoulutuksen perusta 😀 No korvat elää omaa elämäänsä ja ainakin tähän asti ne on olleet kehässä aina hienosti ja kotonakin jos ei ole liian vauhdikas meno päällä.
Hei olen Hupi ja osaan nostaa korvani myös näin 😀
Mut sit kun haluun olla ceskyn näköinen, pidän ne näin… 😀
Jekun valiotaulu, kaikki mitä valioitumiseen tarvittiin…
Ja sit valio kauneimmillaan. Tänään jo vitsillä heitin, että nyt lähtee turkki… kastumisen jälkeen huomenna on edessä pesu tai muuten tulee iiiiso takku… Tahtoo sen normirakenteisen helppoturkki koiran, josta ei lähde karvaa 😀
Ja sitten vielä ihana Naomi, joka näyttää mikä on kivointa, tehdä hommia ja saada siitä namia, viis tittelit ja turkit 😀
Sukumme nuorin (koira)jäsen kävi meillä oppimassa koiramaisia taitoja. Jare on 4,5kk ikäinen airedalenterrieri uros. Oli hauska huomata, miten partapojat löysivät heti yhteisen sävelen, niillä leikki sujui älyttömän hyvin. Pupukin sai muutaman spurtin mutta lähinnä haukkui pennun korvan juuressa ”leiki!leiki!leiki!” joten jossain vaiheessa passitettiin, muut paitsi Hupi ja Jare sisälle, niin sai pojat rauhassa painia. Jekku ajatteli näyttää heti kaapin paikan, mutta sen jälkeen olikin ihan ok, Naomikin uskalsi käydä haistelemassa ja murisemalla komentaa moista karvanaamaa kauemmaksi.
Jarella oli hassu tapa, kun Hupi kaatui maahan purtavaksi, halusi Jare kaatua Hupin yli myös maahan, meinasi vaan ceskypoika litistyä alle 😀
Siis ihan käsittämätön päivä… Hupi oli pentunäyttelyssä ja voitti rotunsa. Jäätiin loppukilpailuihin, kun pentunäyttelyssä oltiin, niin oli se mahdollisuus ja miten kävi… Hupi oli terrieriryhmästä toiseksi kaunein koira! Enpä olisi ikinä uskonut. Ceskyt pärjää yleensäkin harvoin loppukilpailuissa. Hupi esiintyi omalla varmalla energisellä tyylillään, hyvin mutkattomasti.
Tuomari Kimmo Mustonen
Erinomainen tyyppi ja koko. Oikeat mittasuhteet, hyvä purenta, erittäin lupaava pää. Hyvät silmät ja korvat. Hyvä kaula ja selkälinja, hieman pysty lapa, hyvät takakulmaukset, erinomainen runko ja eturinta, hieman turhan käyrät eturaajat, erinomainen karvanlaatu ja luusto, vaivaton tehokas liikunta, erinomainen luonne ja esiintyminen.
Pesin Hupin aamulla hotellissa, koska kehä oli vasta puolen päivän jälkeen. Ja voin sanoa, että en enää ikinä föönaa käsiföönillä ketään. Maailman turhin vehje, pakko saada joku miniturbo reissukäyttöön… Ei semmosta varmaan ole olemassakaan 😀 . Ja tolla käsiföönillä mä hullu olen joskus laittanut isovillan, ei sitten ihme, että Pilvi ei koskaan ollut turkissaan.
Hupi esiintyi kehässä loistavasti. Juoksemisessa oli hieman kiire, mutta se rauhoittuminen tulee sieltä kyllä iän myötä, kuten Jekullakin. Seisomiset meni upeasti. Ja tuomarin kopeloinnitkin oli koiralle ihan arkipäivää, se ei ees tajunnut ihmetellä, että mitä tässä nyt erityisesti tapahtuu 😀
Näyttelypaikalla Hupi tapasi toisen näyttelyssä olevan ceskyn. Hupihan ei ole ceskyjä nähnyt, sen jälkeen kun kasvattajalta lähti. Ilme oli kyllä todella huvittava. Koira ei selkeästi meinannut uskoa silmiään. Varovasti ja selkeitä alistumisen merkkejä näyttäen Hupi meni Bond ceskyn luo ja vallan innostui kun sai ihan hyvän vastaanoton.
Tuomari oli: Luis Gorjao-Henriques, portugali
Very good type, typical head with good eyes & ears. Body of good size & Proportions for the age . Good, chest & Topline. Moves well. Very promissing.
Erittäin hyvä tyyppi, tyypillinen pää, hyvät silmät ja korvat. Hyvä koko & mittasuhteet ikäisekseen. Hyvä, rinta ja ylälinja. Liikkuu hyvin. Erittäin lupaava.
Kotosalla oli Naomilla mennyt hyvin, mutta Pupu oli pelleillyt mummolassa. Se oli haukkunut ja hyökkinyt lenkillä kaikki koirat. Toki se kotonakin haukkuu lenkillä vastaantulevat vieraat koirat, mutta sanoo vaan kaukaa hau-hau ja ei kyllä ole hyökkinyt. Mitä lie pelleili sitten.
Hupi oikein oma itsensä… ”Kukas tämä kiva setä on?”
Kamala kiire, mutta hetkittäin ainakin kaunista menoa.
Seisomiset sujui, kuin vanhalta tekijältä. Tosin vähän liian lähellä minua, mutta kaikkea ei voi saada 😀
Windytown Bastian elikkäs kotoisammin Bondi. Hupille sukua, Hupin mummon lapsi eli öö Hupin setäpuoli?
