Pesasin taas Naomin ajankuluksi ja kokeilin taas uusia shampoita… Yritämme löytää turkille parhaan yhdistelmän. Nyt tuli taas aika kivan oloinen tuosta turkista, mutta huominen kertoo sen paremmin, kun seuraavana päivänä turkki yleensä laskeutuu paremmin. Naomia ei poseeraus huvittanut, se ois vaan näin kuumassa köllötellyt.
Ei jaksa, ei millään…
Nyt on sitten totuteltu elämään ilman Iloa… Itselle se on varmaan vaikeinta. Kun lenkille lähtiessä ottaa hihnat, odottaa, että Ilo tulee kauheaa vauhtia säheltämään ja hymyilemään koko hammasrivistöllään. Ilostakin muistaa sen ajan, kun koira oli vielä kunnossa, viimeiset ajat se oli ihan erilainen.
Eli loppuaikana Ilo söi 200g-300g annoksia ruokaa, jotta paino edes hieman pysyi kuosissa, koiran normaali annoshan oli vajaa 100g. Ruoka ei selkeästi enää imeytynyt kunnolla. Eläinlääkärin mukaan Ilo vaikutti aika lailla luovuttaneelta, koska kotona se makasi paljon, hakeutui aurinko pilkkuihin makoilemaan ja paleli. Se ei oikein innostunut sille keksityistä piristyksistä eikä se enää lähtenyt Naomin kanssa leikkiin. Silti sitä miettii, että olisiko sittenkin voinut tehdä jotain toisin, olisiko sittenkin sillä ollut vain joku parannettava tauti, joka ei kumminkaan näkynyt verikokeissakaan. Onhan se hurjaa joutua lopettaa koiransa vähän yli 3-vuotiaana… Koirien terveydestä on ollut viime aikoina puhetta mediassa ja nyt puhuttiin jo cavalierkingcharlesinspanielin rodun lopettamista liian sairaana rotuna. Eläinlääkärin kanssa tästä juteltiin ja hänkin sanoi, että vanhimmat hänen asiakkaistaan on cavalieroja. Toki niillä on sydänvikaa ym, mutta monet elää sydänlääkkeiden varassa onnellisen pitkän elämän. Hänelläkin oli ihan muita rotuja sairaiden listassa, itsellekkin tuli heti mieleen esimerkiksi saksanpaimenkoira, joka tuttavien koirien perusteella johtaa aika lailla vikatilastoa, eikä tuo harjiskaan välttämättä sieltä terveimmästä päästä ole rotuna.
Mietin miten koirat pärjäisivät Ilman iloa. No Pupu oli paikalla kun Ilo lopetettiin ja hetkellisesti haisteli häntä koipien välissä mitä tapahtui, mutta kun tiskiltä’ sai ilmaisia nameja, niin johan se unohti koko koiran 😀 Pupu muutenkin raaakaaastaa eläinlääkäriä, onhan siellä iso liuta ihmisiä vain häntä varten! Naomin annoin haistella Ilon pantaa ym kun tultiin, mutta ei sitä näköjään Ilon lähtö kummemmin hetkauttanut. Ehkä sekin käsitti, että Ilo oli jo tosi sairas, kun ei sitä saanut edes leikkiin.
Mutta elämä jatkuu eteenpäin. Olen menettänyt kaksi koiraa puolessa vuodessa. Unin jälkeen sanoin, ettei sitä paikkaamaan tule ketään, mutta nyt kun Ilokin lähti näin nopeaan, niin nyt on pakko sanoa, että nyt on yksi koiranpaikka meillä auki… Mutta mille ja kenelle, sitä en tiedä. Eilen jo katseltiin poikien kanssa koirakirjoja. Ei ole helppoa kun etsii karvaamatonta, pientä, kilttiä koiraa ja kaiken päälle koira saisi olla näyttelytasoinen ja mieluiten haussa olisi isompi pentu tai aikuinen. Pitää katsella, josko tämmöistä kipittäisi kohdalle, kiire ei ole, nyt mennään näiden kahden mussukan voimin.
En voi käsittää, miten ihmeessä minulla on niin huono tuuri koirien kanssa. Tähän mennessä, olen joutunut luopumaan kaikista koirista ihan liian aikaisin. Nyt Ilon elämä on vaakalaudalla. Odottelemme edelleen tuloksia PLL-geenitestistä, mutta sekään ei välttämättä auta mitään, vaikka terveen paperit sieltä tulisikin. Eilen ja tänään Ilo on taas alkanut oksentelemaan. KOira oksentaa isoja vaaleanruskeita nestemmäisiä läikkiä, joiden määrä kyllä vastaa paljon isomman koiran, kuin Ilon tekemiä. Lisäksi Ilo on taas pahentunut pakonomaisessa nuolemisessaan (nuolee pitkiä aikoja eri pintoja, lattiaa, sängynreunaa, pöydänjalkoja jne). Ruokana on ollut lohi+parsa, mutta se on nyt muutettava, taas. ELäinlääkäri on TAAS tilattu maanantaiksi, nyt mennään eri lääkärille (joskin vanha tuttu, mutta ei ole Iloa hoitanut nyt viime aikoina, aikaisemmin kumminkin on). Keskustelen eläinlääkärin kanssa onko tätä enää mitään mieltä jatkaa vai onko hänellä vielä jotain ideoita hatussa. Saattaa siis olla Ilon viimeinen käynti… 🙁
Minulla ei ole ollut yhtäkään vanhaa koiraa, en tiedä millaista on elää vanhenevan koiran kanssa. Toivoin niin, että tämä kolmikko saisi pitkän hyvän elämän. No onneksi kotiin jää sentään Naomi ja Pupu, jos Ilosta joudumme luopumaan. Realistina surutyö on jo käynnistetty, jos sitä ei tarvitsekkaan tehdä loppuun, niin se olisi pelkkää plussaa!! Koko ajan sitä toivoo, että se paranisikin, että löytyisi joku taika, joka Ilon pelastaisi…
Toyvillakoira Roosan menetin sen ollessa 5-vuotias, epilepsia ja polvet olivat vaivanneet jo vuosia, mutta viimeinen isku oli onnettomuus, jossa olkapää lähti sijoiltaan ja koska olkapäässä oli perinnöllistä vikaa, ei sitä monista yrityksistä huolimatta saatu enää pysymään paikallaan…
Kääpiövillakoira Wilman menetimme sen ollessa 7-vuotias. Koiralla ollut polvivika, patella luksaatio, oli edennyt IV-asteiseksi ja koska leikkausta ei enää pystynyt tekemään, niin luopuminen oli ainut vaihtoehto. Tämä on ainut koira, jonka kuolema, oli meille kaikille helpotus. WIlma kärsi voimakkaasta eroahdistuksesta ja lisäksi teki 7-vuoden ajan tarpeet öisin sisälle, monista eri yrityksistä huolimatta. Tätä koiraa kuljetettiin eri lääkäreillä, osteopaatilla, ongelmakoirakouluttajalla jne.
Isovillakoira Pilven menetin sen ollessa 8½v, koiran munuaiset pettivät ja kun syy kummalliseen käytökseen ja kipuiseen oloon löytyi, ei mitään ollut enää tehtävissä.
Isovillakoira Unista luovuimme sen ollessa 1½-vuotias. Täydellisen kaunis, haaveitteni näyttelykoira, mutta koiran luonne ei taipunut muuttuneeseen elämäntilaanteeseen. Iloinen ja hyvin vilkas koira meni pitkin seiniä, kun raskausmaha ja pieni vauva rajoitti elämää. Unia ei tarvinnut lopettaa, vaan se sai arvoisensa kodin Liisan ja Ernon luota.
Ja pikkuinen Ilo, toivon niin ettei se koristaisi seuraavana tätä listaa, mutta nyt näyttää erittäin huonolta… 🙁
Käytiin eilen illalla harjakoirien vaateillassa Ullan luona. Limbo loves dogs oli siellä myymässä koirien vaatteita. Ilolle löytyi sieltä ihana pääkallo haalari röyhelöllä ja pallomekko. Ilo oli muutenkin hitusen reippaamalla mielellä, ihan kuin pahin alkaisi helpottaa. Ruokana on nyt ollut puoli raaka lohi (hitusen kypsennän mikrossa, jotta maistuu) ja parsa. Paino oli eilen noussut jo 25g, vähän, mutta meille niin paljon.
Ilpan uusi mekko
Ilpan pähee röyhelöhaalari
Pupu on sitä mieltä, että jokaiselle isovillakoiralle pitäisi olla oma poika, mieluiten 3 😀 . Poikia väsymättömämpiä leikittäjiä ja lelun piilottajia saa hakea!
Piha-aidan takana. Huvittavaa, kun ne tuolla pysyy, vaikka ei paljon tarvitsis, että aita kaatuu.
Yhyy, pieni hylätty harjis…
Naomi sitten kävi Helsingin aptuksen näyttelyssä ja hyvin tuloksin, siihen nähden mitä mä odotin tuolla turkilla. Näyttelypaikalle saavuttaessa koira oli ihan sillä mielellä, että voi ei taasko tämmöseen tylsään. Muutama koekierros kehässäkin enteili erittäin huonoa. Koiraa ei namit kiinnostaneet eikä mikään yhteishomma. Tuomari oli melkoisen tiukka ja katselin, että ehkä me erittäin hyvä tai hyvä saadaan (sininen tai keltainen nauha). No Naomi pääsi sitten kehään ja kappas, eka kierros meni vielä Naomin selkeästi ajatellessa, että juoskaa yksinänne! mutta tokalla kierroksella koira heräs, et ainiin se seuraa käsky tarkottikin kinkkua. Yksilö arvostelu meni hyvin, koira jopa juoksi jonkun verran vauhdikkaammin. Luokan paras kehässä sitten taas oltiin muka unohdettu miten juostaan ja tiputtiin luokka neloseksi ilman SA (sertifikaatin arvoinen) tulosta. Mutta ei se mitään, koira liikkui ja toimi hetkittäin kotoa tutulla iloisella mielellä, joten meillä on vielä mahdollisuuksia. Kuvia katsoessa tosin näyttää siltä, ettei Naomia kiinnosta ja raahaan sitä perässä 🙁 . Kehän ulkopuolella katsoneet kyllä sanoivat Naomin menneen hyvin…
Olen ajatellut nyt viedä Naomin vielä ainakin kahteen näyttelyyn. Riihimäelle 19.6 ja Tuusulan 2.7. Mikäli koira ei noissakaan tykkää olla ja liikkua, niin täytynee sitten jättää näyttelyt väliin. Treenausta jatketaan vielä, jos sen vaikka saisi kulkemaan… Arvostelu koirasta oli hieno, mitä nyt vielä talvikiloja vyötäröllä. Kotona kokeilin Naomille jo vähän pyörällä juoksuttamista, mutta sen mielestä se oli maailman älyttömintä 😀 Juoksi kyllä hienosti vierellä, mutta omaan, hyvin hitaaseen tahtiin…
Tuomari oli: Karl-Erik Johansson, Ruotsi
Utm typ men hon kunde vara lite slankare, mycket typisk huvud, mörka ögon o. bra bett, bra hälls o. rygg, kraftig bröstkorg, bra vinkler, rör sig mycket bra, ganska bra päls.
Erinomainen tyyppi, mutta hän voisi olla hieman laihempi, erittäin tyypillinen pää, tummat silmät ja purenta, hyvä kaula ja selkä, vahva rintakehä, hyvät kulmaukset, liikkuu erittäin hyvin, erittäin hyvä turkki. ERI, AVK-4
Tuomari näyttää, missä on hieman liikaa 😀
Voi vitsi, onko pakko juosta. Jos hihna kiristyy, Naomi hidastaa entisestään...
Ainiin, oliks tääl jotain kinkkua??
No jos mä sit juoksen.
Vaikka Naomin kiinnostus juoksemiseen on mitä on, niin sen askel on kyllä todella kaunis.
Oltiin eilen harjakoirien näyttelyharjoituksissa testaamassa miten Naomi toimii koirien keskellä. Ja toimihan se, yllättään pitkäänkin. Harjoiteltiin mukana olleet kinkut ja sen jälkeen Naomi sai vain hengailla paikalla. Pikkasen alkoi viimeisissa harjoituksissa veto hyytymään, mutta olin todella tyytyväinen koiraan.
Mut toi Iippapiippa, otin sen mukaan, jos se ilostuisi vähän, kun pääsee treeniehin mukaan ja muiden koirien kanssa puuhamaan. Mutta ei, monet sanoikin Ilon olevan ihan eri koira, Ilo ei ollut enää se iloinen pomppupallo. Punnitsin tänään Iloa ja paino on pysynyt nyt samassa 3125g eli hyin vähän, kun pulleimmillaan painoi 4kg ja ihanne on siinä 3300g-3500g. Pienellä koiralla nuo sadatkin grammat tuntuu ja näkyy. Koira on hyvin laiha, selkäranka tuntuu ja turkki on harva ja erittäin huonokuntoisen näköinen.
Molemmilla harjakoirilla on silmätarkastus ensi tiistaina. Harjakoirilla on tällä hetkellä paljon ongelmia silmien kanssa ja haluan varmuudenvuoksi tarkastuttaa nuo. Ilon ihan senkin takia, että mietin sen jatkoa, kannattaako lähteä tekemään monimutkaisia hoitoja ym allergian takia, jos koiralla onkin silmät rikki ja niiden takia joudutaan kumminkin kohta ongelmiin. Toivon, että kohta tulisi taite parempaan allergian suhteen, jollei, pitää miettiä miten tästä eteenpäin ja kuinka paljon koira kärsii…
Mitä tehtäis?
Häntä heiluen seistiin.
Mua ei huvita, tääl on ihan tyhmää, mul on kurja olo.
Naomi hengailee, etualalla Peikko ja Nuusku.
Naomin turkki kasvaa ja kasvaa, mutta jännittää riittääkö se kumminkaan kehään. Aika lyhyt se kyllä on, mutta mennään nyt sunnuntaina yrittämään kehiä. Eniten jännittää kyllä suostuuko neiti liikkumaan ja jos liikkuu niin miten. Aikaisemminhan on ollut, että eka kierros menee hyvin, toinen kohtalaisesti ja kolmannella kierroksella saa jo hinata perässä. Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin, että harjoittelu on tuottanut tulosta!
Ilon iho on kehyessä ihottumassa, pääosin jalkojen välistä, jossa iho on ilman vaatetta. Ilmeisesti maasta tulevat siitepölyt, heinät ym ärsyttää ja onnistui Ilo viikonloppuna saamaan muutaman naksunkin varastettua (maissi ja peruna), joten nekin vielä lisää. Iho kutisee ja oma epätoivoni syvenee. Ollaan vaiheessa katselleen, saadaanko iho kuriin vai miten tässä käy 🙁
Jostain syystä tulee taas viestiä Naomista 😀 . Käytiin Naomin kanssa kävelemässä ja ottamassa muutamia harjoituksia Keravan kävelykadulla. Naomia jännitti hieman ja kuuma ilmakin oli, mutta hyvin lyhyet pienet sivulletulo ja seuraamistreenit onnistui ihan kohtalaisen hyvin. Lisää treeniä koira kyllä kaipaa, kun ei ole aikoihin liikkunut muualla kuin täällä maalla kotiympyröissä. Jännittäminen kun Naomilla hidastaa sitä.
Eilen pojat heitteli Naomille keppiä ja kuten se on viime aikoina kaikkien ihmetykseksi tehnyt, se nytkin ryntäsi kepin perään poimien suuhunsa. Tämä on hyvin erikoista Naomilta, joka ei ole paljon leluistakaan koskaan perustanut. Täällä video Naon noudosta.
Naomi keravan kävelykadulla treenaamassa.
Pupulle saa jo tupsut.
Löysin kännykän kuvia siirtäessä tämän kuvan Pupusta continental leikkauksen jälkeen.