Voi Jekkua, vietimme tänään esikoisen syntymäpäivä ja Jekulla oli vaikeaa. Se rakastui… kolmeen vieraaseen yhdellä kertaa. Vieraita piti piinata hyppimällä jatkuvasti ja haistelemalla ja jos vieras ei huomannut, niin sitten istui vieressä vikisten, huomaa mut, olen rakastunut sinuun 😀 . Kun Jekun komensi pois, niin Jekku hakeutui seuraavan uhrin luo. Kaikki Jekun rakkauden kohteet oli naisia 😀 Eipä ole pikkupoika moisen onneentunteen vallassa ollut aiemmin. Onhan se toki välillä ihastunut ihmisiin, mutta ei noin palavasti…

Pojilla oli tänään vaipat varuiksi, Jekulla kun on mystinen fetissi pissiä joidenkin vieraiden kasseihin… Jekku on täysin sisäsiisti kotona, ei koskaan pissi sisällä, ei ole tehnyt sitä edes koiratreenipaikoissa, missä on paljon hajuja ja pissiä, mutta jos meille tulee vieras, joka laskee kassinsa alas, niin satunnaisesti on pitänyt käydä tekemässä. Ei kaikille, vain joillekkin hyvin harvoille ja valituille. No en halunnut, että joku saa ikävän yllätyksen, niin puin vaipat varuiksi. Vaipat jäivät kuiviksi, joten tänään ei ainakaan osunut sellaista vierasta, joka laukaisee tuon kumman käytöksen.

Ihana oli tänään päästä kunnolla lenkille illalla, kun pakkanen oli laskenut -20:stä -5:een asteeseen. Lenkin jälkeen koirat saivat odottaa riisumiseni eteisessä istuen. Pupulle tää on tuttu juttu, se on pennusta asti odottanut ihmisen riisumisen eteisessä odottaen, jossain vaiheessa tapa jäi pois, mutta nyt kuin vanhoja juttuja blogista, muistin tuon kätevän tavan. Koirat oppivat odottamaan kiinnitettynä rauhassa.

Jekun ihanan nainen! No yksi niistä…

Odotusta kuin ennen vanhaan.

Melko usein hyödynnän ruokatilanteet mm. paikallamakuun harjoitteluun. Ruuan perään oleva Hupikin saa harjoitusta, ettei se määrää ruokailun tahtia ja että sillä ei ole oikeutta häätää muita ruuan luota pois. Koirat makaavat koko ruuan kuppiin laiton ajan mutta myös sen, kun kupit on jo laskettu maahan. Koirat päästetään ruuan luo samassa järjestyksessä, Pupu, Jekku ja viimeisenä tietenkin Hupi. Ilman lupaa ei saa lähteä, siitä seuraa palautus paikalleen ja yli-innokkaalle pari lisäharjoitusta paikalla pysymisestä.

Maa – paikka.

Uusi vuosi sujui meillä tapansa mukaan hyvin. Koirat kävi asioillaa klo 17 aikaan ja sen jälkeen ei ulos päässeetkään eikä ruokaa tarjottu (jottei olisi tullut hätä). Sisällä oli koko ajan radio päällä kohtuu kovalla ja verhot ikkunoissa kiinni. Aikaisempina vuosina on myös ollut todella herkulliset luut koirien puuhana. Alussa koirat nosti päätään pamauksille, mutta nopeasti jättivät ne huomiotta, kun ihmisetkään ei niistä välittäneet. Kävimme itsekkin ampumassa raketteja talon lähellä. Klo 0:30 koirat saivat ruuat eteensä ja sen jälkeen lähdettiin tekemään lenkki. Tuohon aikaan pahin paukutus on jo loppunut, yksittäisi kaukaa saattaa olla. Klo 1 mennessä on yleensä jo lähes täysin hiljaista.

Näin kun ollaan menetelty aina, ei talossamme ole ollut vielä yhtään paukkuarkaa (8kpl koiria). Veikkaisin, että jos kaikki koiranomistajat toimisivat näin, olisi muutenkin paukkuarkoja koiria vähemmän. En voi käsittää taas tätä karanneiden koirien määrää tänä uutena vuotena. Miksi koiraa pitää lenkittää illan aikana? Miksi se pitää ottaa mukaan raketteja katsomaan? Paukkuaran saa vähemmälläkin, ilotulituksissa koiralle on usein liikaa erikoiset äänet, vinkunat, viuhahdukset, valoilmiöt, eikä välttämättä se suuri pamaus. Unohtamatta ihmisten usein kiihtynyttä mielentilaa, kun ihmiset katsoo raketteja.

Turvallisuus ennen kaikkea!