RallyTokoa

Posted on

Jekulla oli toiseksi viimeinen kerta rallytokoa, jos oikein laskin. Poika on edistynyt huimasti ja on todella innokas tekijä. Viime kerralla meillä oli kokeeksi leikkimielinen kilparata. Eka kokeilu meni ihan pilalle, kun olin hermostunut, enkä tajunnut palkata tarpeeksi tiheään joka suorituksen jälkeen. Jekku alkoi miettimään, että mitä kun ei mitään tipu ja emäntäkin on ihan kummallinen. Jekku vaan halusi koko ajan haistella, kun ei keksinyt mikä ihme emäntään meni ja mitä hänen pitäisi tehdä. Kun rataa tehtiin toiseen kertaan rauhotuin itse, leikin, että suoritan yhden kyltin kerrallaan, enkä mieti, että tässä olisi joka rata. Lisäksi palkkasin koiran joka kyltin oikeasta suorituksesta. Nyt Jekku sitten toimi niinkuin kuuluukin, iloisena, innokkaana ja hyppivänä.

Näyttelytaustasta on etua treenaamisessa. Jekku osaa rentoutua pöydälle jätettynä ja odottelee rauhassa omaa vuoroaan. Myös radan harjoittelu ilman koiraa sujuu, koska Jekku pysyy kyllä pöydällä, kun sen sinne laittaa. Lisäksi Jekku on tottunut möykkääviin koiriin, eikä provosoidu toisten haukunnasta.

Harmiksemme rally-toko muuttaa tuosta vierestä tattarisuolle ja emme sitten jatka siellä. Olin niin miettinyt aloittavani myös Hupin kanssa treenin… No ilmoitin jo Jekun takaisin harjakoirien agilityyn, jatketaan sitten siellä harjoituksia lokakuusta.

DSC_3113

Kohta pitäis lähteä suoritukseen…

DSC_3112

Tossa ois lähtö

DSC_3115

Näyttelytausta on kätevä suoritusten välillä. Koira osaa rentoutua pöydällä.


Rally-toko

Posted on

Jekku oli eilen rally-toko harjoituksissa. Ja todella hyvin pojalla meni. Vaikka Jekulla ei ole juuri mitään koulutuspohjaa, niin todella nopeasti se hoksasi asioita. Intoa riitti ehkä liikaakin ja etujalat ei meinanneet pysyä maassa. Ja sikälikin meni hyvin, että paikalla oli myös narttuja, sekä rähjäävä uros, mutta Jekku totesi olevansa töissä, eikä silloin muihin kiinnitetä huomiota.

Tunnilla harjoiteltiin ensin ihan sivulle tuloa ja parin askeleen siirtymiä. Seuraaminen on oleellisin liike rally-tokossa ja siksi sen pohja luodaan ensin. Jekun on vaikea tulla ihan viereen istumaan, mutta tosi hyvin se silti nyt tuli. Sen jälkeen oli vuorossa pyörähtäminen, niin, että omistaja kiertää koiran ympäri ja koira seuraa mukana, takajalkojen pysyessä aikalailla paikallaan. Sitten otettiin vielä sivulta eteentuloa ja palaamista sivulle, aika monet perustuu myös tähän.

Kotiläksyksi tuli tuon sivulletulon ja pienien seuraamisten harjoittelu, edessä istuminen ja lisäksi koiran motoriikan parantaminen. Monet koirat ei osaa oikein hallita peräpäätään, juuri näissä pyörähdyksissä, joita tehdään molempiin suuntiin sekä peruuttamisessa. Eli koiraa pyöritellään namin perässä molempiin suuntiin ja peruutellaan, ilman käskyjä. Jekulla nuo kaikki onnistui jo treenipaikalla ilman ongelmia, sillä on keho hallussa.

Koska treenit oli tuossa lähellä, päätin mennä sinne pyörällä. Jekku oli niin innoissaan, se on huskyksi syntynyt. Otin melkoisessa vauhdissa videota pojan menosta… Onni on päästä vetämään niin kovaa kuin pääsee…

DSC_2969

Hienosti jo sivulla, emännällä vaan hihna liian kireällä…

Jekku pyörän rinnalla:


Kotipihatreeniä

Posted on

Kun olen ollut nyt vuorostani itse kipeänä, ei koirat ole saaneet niin paljoa ohjelmaa kuin normaalisti ja kun oli nuo hirmu helteetkin, jolloin en halunnut läkähdyttää koiria. Tein nyt itse kepit pihalle, jotta Jekun kanssa harjoiteltaisiin sitä keppeihin sisään menoa ja opettelisin itse ohjaamaan ilman, että ohjaan koiraa polvella… Samalla sitten opetin muillekkin keppejä, kun ne tuossa olivat maahan tökättyinä. Aluksi oli tarkoitus vain odotella koiran hoksaamista ja palkata pala palalta lähemmäksi oikeaa suoritusta, mutta hyttysten määrä johti siihen, että päädyinkin opettamaan perinteisesti. Myös kuvaajia vaivasi hyttyset, joten heiluu 😀

Arvaan, että jotkut katsovat kauheaa koiran ohjaamista, mutta meillä tarkoitus on vain pitää hauskaa ja opettaa koirille vain jotain, ilman minkäänlaisia tavoitteita 😀

Tässä varsinainen agility tähtemme. Voi hyvä ihme miten se pelleili ”Anna namiaaa, anna namiaaa!”. Nurmikko oli sikäli huono, ttä Jekulle sopii paremmin maahan palkkaus, ja ruohikolla sitä ei voinut tehdä. Nami kädessä saa usein Jekun vain seuraamaan kättä.

 

Seuraavana oli vuorossa Hupi, joka näki ekaa kertaa kepit. Ahne kun on, äkkäsi nopeasti mistä naksu ja palkka tuli. Tosin, omaan rauhalliseen tahtiin tietysti suoritti 😀

 

Sitten Pupu… En olekaan vuosikausiin ohjannut esteille isoa koiraa, tuntuma oli heti kärkeen erilainen. Alussa Pupu yritti ottaa keppejä suuhunsa, kun yritti keksiä mitä haetaan. Kepit myös meinasi kaatua Pupun kanssa. Pupulle nuo on joskus opetettu, mutta ei se näemmä yhtään muistanut.

 

Ja Naomikin sai tehdä, vaikka tiedän, että kaikki tämmöinen rasittaa sitä valtavasti. Se on niin innokas ja todella nopea oppimaan, se haluaa tehdä töitä. Naomikaan ei ole tainnut juurikaan tämmösiä tehdä, mutta hoksottimet toimi hyvin nopeasti.


Hidas vai kauhean viisas?

Posted on

Mä mietin onko tuo Hupi vähän hidas mieleltään vai onko se vain niin viisas, että esittää vähän tyhmää, koska tyhmä pääsee helpommalla…

Koiraan meinaa kaatua monet kerrat päivässä ja silti se ei opi millään, että ois syytä siirtyä pois jaloista, muut osaa kyllä livahtaa jaloista ennen yhteen törmäystä.

Kun pitää lähteä lenkille, laitan muille pannat ja Hupi katselee sivummalta. Istuu ja ihmettelee, kun pyydän sitä pukemaan omansa. Jossain vaiheessa lamppu syttyy ja koira tulee pukemaan pantansa.

Lenkillä kun kävellään ja koira alkaa vetämään, pysähdyn, niin koira vaan seisoo ja seisoo ja miettii, miksi ei pääse eteenpäin 😀 Pienellä avituksella löysää hihnansa ja matka jatkuu. Jos yritän muille toimivaa äkkikäännöstä, niin eihän Hupin aivot ehdi mukaan, Se ei tajua, että suunta on vaihtunut, ei vaikka sen tekisi 10 kertaa peräkkäin. Muut osaa jo ennakoida ja varovat vetämästä, mut yks ei vaan hoksaa 😀

Pihalta sisälle pyydettäessä koira juoksee ovelle ja jää sihen miettimään, että pitikö tästä tulla sisälle vai mitä mä olin tekemässä…Tätäkin on harjoiteltu jo koko meillä olo aika nameilla ja leluilla, jolloin se toimii moitteettomasti…

Ruokakupilla tai sen kolahtaessa, koira ei vaikuta ollenkaan hidasälyiseltä. Myöskään jos vaikka hihnan löystämisestä on palkkiona nami, se osaa salamana löysätä hihnansa…

Iltalenkillä upottavassa hangessa…

Yhet hullut vähän paini ja tätä yhtä hieman kieriteltiin hangessa 😀

Ah tätä talvea ja takuttavia lumipaakkuja

Oli Kekkukin mukana, mutta fiksuna seisoi vieressäni, eikä mennyt jahtaamaan Pupua hankeen (ja saanut sitten lumipesuja)

Suomen talvi, pimeä, kylmä ja luminen…

Eikä ketään ollut missään, oltiin ainoat hullut ulkona…


Fiksu poika

Posted on

Olen aina pitänyt terrierejä jotenkin hankalina kouluttaa, mutta Hupin kohdalla saa kyllä muuttaa käsitystään. Naksutin opittiin hetkessä, kosketuskeppi alle viidessä minuutissa ja tänään oli vuorossa kosketusalusta. Heti pentu tajusi, että jotain on tehtävä, paikalla oli nami ja naksu ja heti alkoi tarjoamaan alustan haistelua, olihan kosketuskeppiä pitänyt koskettaa nenällä. Kun koira tarjosi tätä jatkuvasti, niin aloinkin vaatimaan edes yhtä jalkaa alustalle ja sinnehän se löytyi muutaman naksauksen jälkeen. Vaikka alustan paikkaa vaihtoi, koira osasi mennä alusta päälle. Nami haettiin aina kädestä, jotta aina voitiin uudestaan mennä alustalle. Tietty pentu on kuin pieni lapsi, imee oppia sisäänsä hurjalla vauhdilla, etenkin kun sattuu olemaan hyvin ahne pieni pentu.

Nyt kaikki koirat osaa alustan ja kosketuskepin ja niitä voi käyttää sitten kivasti uuden opetteluun. Pupulla esimerkiksi maahanmenon nopeuttamiseen olisi tarkoitus käyttää kosketuskeppiä, näytti toimivan aika kivasti, kun kokeili.

Kuvat on vähän tuollaisia tärähtäneitä, kun yrittää samalla kuvata, naksauttaa ja palkita koiraa 😀

Kosketusalusta paikallaan (hiirimatto)

Jos kokeilisin koskea nenällä…

Ai tassuko tähän, tosi helppoa!


Ensimmäinen rokotus

Posted on

Hupi sai tänään ensimmäisen rokotuksensa. Alku tutkimuksessa piti vähän märistä, että kauhean tylsää, et voisko keksiä jotain. Pistosta poika ei edes huomannut, vaan ahmi nameja pöydältä naamaansa. Minä itse kämmäilin, kun huomasin, että Hupi sai vain yhden rokotteen, niin aloin kyselemään rabieksen perään. Eläinlääkäri sitten valisti, että se annetaan sitten vasta toisella tehosterokote kerralla 😀 . Jossain vaiheessa jotkut lääkärit eivät halunneet antaa nelosrokotetta ja raivotautirokotetta samalla kertaa, niin siksi jotenkin luulin, että näin olisi nytkin. Olisihan se pitänyt muistaa, ettö ei sitä ekassa rokotuksessa anneta…

Piano edelleen alkaa laulattaa Hupia. Tänään aloitettiin vastaehdollistaminen (tai jotain sinne päin). Piano soi niin namia sataa pienin väliajoin suuhun, kun musiikki lakkaa, namit häviää. Näin Hupi oppii uuden hiljaisen tavan kohdata pianomusiikki.

Tyypillinen näky iltaisin. Pupu nappaa lelun ja leikittää Hupia.


Eka ceskytrimmi

Posted on

Nyt se on sitten tehty, eka ceskytrimmi. Toivottavasti meni edes oikein, mutta kyllä sitä tuijotti ohjetta, konetti pätkän, tuijotti ohjetta, konetti jne.Silti pikkasen sai miettiä, mitenhän alas edestä otetaan, miten alhaalta kylkikarvat ajetaan ym. Pitää tarkistaa seuraavaa trimmausta varten. Lisäksi mitään partoja ym ei vielä voi muotoilla, kun niiden pitää antaa vaan kasvaa.

Pesussa pikku miehellä oli taas taktiikka, juokse niin tämä voi loppua 😀 . Liukasta pientä makkaraa on haastava pitää pesussa kiinni, etenkin kun se on saippuoitu. Föönaus sujui paremmin kuin viimeksi, tein sen nyt vielä kaiken lisäksi pöydällä. Ensiksi pöydällä opetin, että jos menee reunalle, niin voi tippua. Siis pidin koirasta kiinni ja annoin sen kävellä reunalle ja hieman ylikin jos siltä tuntui, näin koira itse hoksaa, että reuna loppuu ja kääk. Tippumaan ei missään nimessä päästetä ja muutenkin koko ajan pidän pentukoiraan tuntuman ja valmiina ottamaan kovemman otteen, jos ei muistakkaan ja päättää liueta paikalta. Aikuiset  nyt osaakin jo varoa. Mutta hyvin se sujui. Föönatessa tuli aluksi pientä mutinaa, mutta viime kertaiseen huutoon verrattuna meni yllättävän hyvin. Erityisesti harjoiteltiin pään ja parran kuivaamista, koska tulevasuudessa ne tulee olemaan ne haastavimmat paikat. Trimmauskonettakin aluksi yritti pakoilla, mutta kunhuomasi, ettei siinäkään auta venkoilut, niin antoi trimmata ihan rauhassa. Paras on pennun alkaessa sännätä ja sätkiä, on vaan pysähtyä, tiukentaa hieman otettaan, ettei pentu tipu ja pitää yksinkertaisesti pentu aloillaan, kun pentu rauhoittuu jatketaan, kuin homma olisi aina sujunut, kuin leikki. Koneita ei sammuteta tms riehumisen ajaksi, vaan vain odotetaan se hetki.

Kekku pääsi pesuun Hupin perään ja vitsi se tuntui painavalta Hupin jälkeen 😀 Toisaalta se vaikuttaa myös niin vanhalta viisaalta, joskin osaa nuo aikuisetkin yrittää. Ne ei enää säntäile ja sätki pentujen tapaan, mutta osataan kyllä nyhtää käpälää kerta toisensa jälkeen otteesta pois tai ryömiä kilpikonna asentoon pöydän nurkalle 😀

dsc_9660-001.JPG
Minun pojat <3

dsc_9610-001.JPG
Hupi, huomenna 10 viikkoa.

dsc_9618-001.JPG

dsc_9645-001.JPG
Kekku 20 kuukautta. 

dsc_9635-001.JPG

dsc_9686.JPG
Jekun antenni.


Leikkiä ja naksutusta

Posted on

Pennun kello on ikävässä rytmissä, ainakin syyslomalaisten kannalta. Hupi alkaa yöunille jo klo 21 aikaa illalla ja herää klo 6 aikaan… Nukkuis edes 7:ään, jolloin pikkuneiti herää. Erityisen kiva on, kun kohta käännetään kelloja tunnin taaksepäin ja sehän tarkoittaa vaan aikasempia aamuja pennulle. No yritän hieman herätellä pentua illalla vielä toimimaan, jotta jaksaisi sitten nukkuakkin. Se on vaan, kun talo hiljenee lasten mentyä nukkumaan, niin pentukin alkaa unille.

Olen itseasiassa ollut aika hämmästynyt, miten vähän pentu nukkuu. Mulla oli muistikuva, että Pupu nukkui pitkiä aikoja tuon ikäisenä ja jaksoi enempi siinä 3kk tienoilla (ehkä tää on sitä, että aika kultaa muistot). Tämä kaveri jaksaa ja jaksaa puuhata silloin kun muutkin puuhaa ja nukkuu silloin, kun on taas hiljaisempi hetki.

Pupu on alkanut leikittää pentua ja kun Pupu leikittää, ei Jekkukaan malta pysyä poissa. Pupu on houkutellut lelun kanssa pentua leikkimään, mutta vielä pentu eksyy ja unohtaa leikin kesken kaiken. 😀 Mutta edelleen aikuiset tekee selväksi milloin eivät jaksa leikkiä, eli selkeä järjestys pennulle.

Hupi syö 4 kertaa päivässä ja melkein päivittäin, yhden ruokailun ruuat harjoitellaan naksutinta ja ensimmäisiä oppeja. Hyvin on Hupi jaksanut opiskella, etenkin kun sille on annettu labbiksen ruokahalu… Pieniä hetkiä on harjoiteltu jo vähän seisomista neljällä jalallla namia tai lelua katsellen, mutta peppu painaa ja Hupi haluaa istua ihmettelemään, miten sen namin saisi. No 5 minuuttia naksua tänään namin kanssa ja jätkä äkkäs ahnepossuna heti, että jos seison näin, niin naksu ja nami tulee, ettei kannata istua. Mitää hienouksia, kuten jalkojen oikeaa asentoa tai asentoa minuun nähden ei haeta, vaan tämä on pelkkää hauskaa leikkiä ja pientä pohjatyötä tulevaisuutta varten.

dsc_0312.jpg
Valmiina hyökkäämään Pupun suussa olevan rotan kimppuun…

dsc_0313.jpg
Hupsista keikkaa, ei mennyt kaikki ihan putkeen… 😀

dsc_0307.jpg
Hupi harjoittelee naksuttimen kanssa seisomista, oikeaa jalkojen asentoa ei vielä haeta, vain pyllyn pysymistä ylhäällä.