Lintutornilla

Posted on

Kun ulkoilu ei oikein noissa pakkasissa pidemmän päälle onnistu, niin piipahdettiin tänään lintutornilla. Mukana oli vain isot villat hyvin puettuina. Koiria pelotti alkuun jo pelkät pitkospuut, jotka vei lintutornille, mutta kun tajusivat, ettei niistä niin vaan tipu, niin ei ollut ongelmia. Tuonne tornille, nuo pitkospuut on osan matkaa suht korkealla, kun normaalisti olisi vettä alla. Seuraava ongelma oli koirien saaminen torniin, jossa oli hyvin jyrkät ja avoimet portaat, mutta tulihan ne kun ei antanut liikaa vaihtoehtoja. Alaspäin tuleminen olikin sitten oma ongelmansa. Meillähän koirat ei ole järin tottuneita portaisiin, kun ei meillä muutamaa porrasta enempää ole. Harjakoirien harjoituksen koirakoulu Kompassissa on tainnut olla ainut isompi portaikko, missä on pitänyt kävellä. No tulihan ne lopulta sieltä alas, varovasti tassuja asetellen.

Unilla on meneillään täydellisen pöllö vaihe. Se haukkuu nyt kaikki lenkillä, niin koirat kuin pelkät ihmisetkin. Puhumattakaan, että yrittäisi keskustella jonkun kanssa. Jos koiraa komentaa tiukasti, se painautuu alas kuin pieksetty ja haukkuu aina kun saa vain tilaisuuden. Mutta tämän päiväiset lahjan tuojat se sentään otti suht asiallisesti vastaan. Serkkunikin käydessä sain molemmat villat makaamaan eteisessä paikallaan, käskyn alla.

Pupulla on vaihteeksi hiivaa korvissaan, joka ei meinaa nyt lähteä millään. Aikaisemmin se on hävinnyt kun on vaihtanut ruokaa, mutta nyt nappulan vaihto ei auttanut. Niimpä keitin tänään kasviksia ja riisiä raa’an jauhelihan kaveriksi. Katsotaan miten tuon kanssa nyt käy vai pitääkö hakea lääkäristä kovemmat lääkkeet. Muutkin saivat toki tänään herkutella ns. oikealla ruualla 😀 .

dsc_7318.JPG
Pitkospuilla.

dsc_7296.JPG
Tornissa, yhtään lintua ei näkynyt 😀 .

dsc_7312.JPG
Varovasti alas.


Tankoparsaa ja näyttelyharkkoja

Posted on

Harjakoirien juoksut oli ohi, niin ne pääsivät pitkästä aikaa näyttelyharkkoihin. Tällä kertaa ei tosin minun kanssa vaan viejinä toimivat pojat. Hyvää treeniä pojat saivat, vaikka Naomi ei ollut ihan yhteistyökykyisimmällä päällä. Mahtavaa oli, että poikia kohdeltiin kuin ketä vain koiran esittäjää ja neuvottiin ja opastettiin. Simokin sai oppeja omalle pehmokoiralleen, jota roikotti näyttelyhihnan päässä. Pojat käsitteli kauniisti koiria ja osasivat jo tosi hienosti esittää koiria, siinä missä muutkin treenaajat.

Kotona olikin sitten Uni keksinyt taas omaa puuhaa, kun tytöt jäivät keskenään kotiin. Olin antanut molemmille ison uuden naudanluun, mutta siitä huolimatta Uni oli käynyt tiskipöydältä astioista ruuan jämiä, sillä seurauksella, että lasi ja lautanen oli pirstaleina lattialla. En tiennyt yhtään oliko koira syönyt ruuanjämiä hajonneiden astioiden seasta, joten kotiin tultua lähdin pikapikaa hakemaan tankoparsaa. Yleensä minulla on ollut sitä varalla kotona, Pupun popsimisten takia. Tankoparsa kietoutuu sopimattomien syötyjen ympärille ja tuo ne turvallisesti ulos. Unin iltapala olikin tölkillinen tankoparsaa ja purkillinen koiran purkkiruokaa ja nyt toivotaan, ettei mitään sopimatonta edes ole suuhun joutunut. Muita vahinkojakaan ei ollut sirpaleista tullut, heti tarkastin tassut ja suun.


Ilppa sairaana

Posted on

Me kannatetaan paikallista eläinlääkäriä ja kipaistaan siellä joka viikko jonkun kanssa 😉 Ei vaan Ilolle oli ilmestynyt samanlainen rupi kaulaan kuin viime kesänä. Olin jo epätoivon partaalla, koska karva viimein kasvoi, että nyt pitäisi taas karvat leikata. No käytiin lääkärissä ja rupi paljastui hotspot ihottumaksi. Karvaa ei tarvitse leikellä kuin juuri ruven kohdalta, jollei ei muualle ala rupia ilmestymään lisää. Kai se on sitten nämä kosteat kelit, jotka ovat ärsyttäneet ja hautoneet Ilon ihoa. Nyt pitää olla vaan tarkkana sadelenkkien jälkeen, että puhaltaa koiran föönillä kuivaksi, ettei vain pyyhkeellä ota. Onneksi Ilo on pienin. Lääkkeiksi Ilo sai pesuaineen jolla pestään pari kertaa (Etiderm) sekä Fucidermiä suoraan ihottuman päälle.

dsc_6617.JPG

dsc_6619.JPG


Juoksuamista ja silppua

Posted on

Pupu juoksuaa taas! No viimeisen kerran, Pupu leikataan tämän juoksun jälkeen Naomin kanssa. Pupua ei siis tulla käyttämään jalostukseen, syynä lähinnä Pupun siskon Pepin sairastuminen addisonin tautiin. Addisonin tauti on villakoirilla perinnöllinen sairaus, siihen voi kuolla, mutta oikealla lääkityksellä se yleensä saadaan kuriin. Lääkitys on elinaikainen. Peppi sairastui yhtäkkiä ja meni huonoon kuntoon, mutta kun syyllinen löydettiin ja lääkitys saatiin päälle, niin Peppi on reipas oma itsensä, jollei kuulemma jopa reippaampi 😀 .
Pupu testattiin myös taudin varalta, koska viime juhannuksenahan Pupu sai sen kummallisen kohtauksen ja vietettiin Viikin eläinsairaalassa yö. Silloin epäilyksenä oli vierasesine suolistossa, mutta lääkäri nosti ilmaan myös mahdollisen addisonin taudin. Kun Pupu on vielä rauhoittunutkin aikalailla, niin halusin testata sen. Pupun testien tulos oli terve eli Pupu ei sairasta addisonia, mutta kantajuudesta emme tiedä. En halua itse ottaa riskiä, että Pupulle syntyisi 9 sairasta pentua, joten päädyin, että Pupu leikataan seuraavan juoksun jälkeen. Nuo Pupun hyvin tiheät juoksut eivät ainakaan hidastaneet päätöstä. Ja koska Naomi täyttää keväällä 5v ja olimme Maaritin kanssa sopineet, ettei Naomia käytetä jalostukseen, niin Naomi leikkautetaan samalla.

Pupun juoksut:
Eka:3.8.2008, 11kk
3.12.2008
17.4.2009
19.8.2009
3.12.2009

Nyt sitten odotellaan milloin Uni aloittaa ensimmäisen juoksunsa.

Unin tuhoamistakin ollaan nyt ehkä saatu hallittua. Unihan syö kaiken minkä tassuihinsa saa ja lisäksi tykkää pistää kaikenlaista säpäleiksi. Viimeisimpinä tältä viikolta on palasiksi laitettu joulukaktus. Tai siinä kaktuksen pilkkominen riittänyt, vaan tietenkin piti pilkkoa myös kori, jossa kaktus oli. Piti myös pikaisesti googlettaa, onko joulukaktus myrkyllinen, mutta ei onneksi ollut. Seuraavana päivänä pojat oli jättäneet muropaketin pöydälle ja tuloshan oli varma: Syödyt murot ja pilkottu paketti.
Nyt olen jättänyt Unille paljon pilkottavaa. Nameja limupulloissa, kongeissa, aktivointipallossa sekä lisäksi ilmastointiteipillä pakattuja paketteja, joissa nameja sisällä. Tänäänkin Uni oli vain Pupun kanssa pilkkonut paketteja, eikä kiellettyyn ole koskettu.

Tuhoamisessa Unilla on sama tyyli kuin serkkuni beauceron rotuisilla koirilla oli. Tavara voi olla kuukausia koiran saatavilla, kunnes se yksi kaunis päivä pistetään pilkkeeksi. Tosin olen naureskellen miettinyt, että jos laittaisi valvonta kamerat, niin tietysti paljastuisi, että Naomi onkin se, joka täällä pilkkoo kaiken 😀


Mystinen mahalaukun laajentuma ja kiertymä

Posted on

Kyselin villafoorumilta ideoita ahneen Unin ruokintaan. Mietin olisiko parempi syöttää kaksi kertaa päivässä, että maha ei olisi tyhjä vai kerran päivässä, että koira tuntisi, että maha on joskus täpötäysikin. Unihan on pohjaton ruokatottumuksiltaan. 15kg menisi hyvin helposti. Keskusteluissa nousikin esiin mahalaukun laajentuma ja kiertymä. Olin tämän taudin sulkenut pois ajatuksista, sillä en ollut pitänyt isovillaa isona rotuna, vaan keskikokoisena lähinnä. Mutta pikainen googletus kertoikin, että syvärintainen isovilla kuuluu riskirotuihin. Saatuna tuo on hurja, koira voi kuolla muutamassa tunnissa ja vaikka hoitoon pääsisikin ajoissa, riskit kuolemaan on suuret.

Riskit saada:

-syvä ja kapea rintakehä
-suuri kokoinen rotu
-stressiherkkä yksilö
-ruokailu ennen lenkkiä tai heti lenkin jälkeen
-kupin nostaminen ylätasolle (ennen suositeltiin juuri tätä isoille koirille)
-kuivaruoka pelkästään ruokana
-kuivaruuan tarjoaminen kuivana (mahassa turpoaminen)
-ahnehtiminen  (niin veden kuin ruuan)
-isot ruokamäärät
-jne

Karmeaa katottavaa, mutta Unilla toteutuu aika lailla kaikki nämä ruokailuun liittyvät riskit… No en ole tämmöisiä asoita edes tietoisesti osannut varoa.

Ehkäisykeinot:

-ruoka tarjoillaan lattiatasosta
-teolliseen ruokaan laitetaan lisukkeita
-ruoka tarjoillaan tunti ennen lenkkiä tai tuntilenkin jälkeen
-ruokinnan muutokset tehdään hitaasti
-ruokinta kaksi kertaa päivässä
-ruoka turvotettua ja mahdollisimman vähän turpoavaa

Lisää infoa vaivasta löytyy googlella, sekä näistä linkeistä LINKKI 1 ja LINKKI 2

En aio tästä edelleenkään ottaa stressiä, maailma on kaiken maailman tauteja ja komplikaatioita täynnä, mutta noilla pienillä ruokinta nikseillä voin kumminkin hyvin kivuttomasti pienentää riskiä, joten miksi en tekisi sitten niin.


Temppukerhoa

Posted on

Otin tänään extempore temppuharjoituksia Unille ja Ilolle. Erityisemmin ei ollut mielessä mitä harjoitellaan, lähdin työstämään siitä mitä koirat minulle tarjosivat makupalaa halutessaan.

Uni oli ensin vuorossa, muiden kökkiessä portin takana. Unin pravuuri on maahanmeno, jossa se näyttävästi paiskoo tassuja ilmaan ennen laskeutumista (ikäänkuin tassun anto maahan mennessa, molemmilla jaloilla). No tästä yritin saada Unia läppäsemään molemmilla tassuilla käsiini. Se onnistui jotenkuten, useimmiten yleensä meni hyppimiseksi. Keksin tästä pyytää ns. orava asennossa istumista, molemmat tassut ilmassa. Tätä harjoiteltiin hyvin vähän, sillä kasvavan koiran selkä ei kestä tuollaista rasitusta muutamaa kertaa enempää. Mutta sain silti jo Unin ymmärtämään parista kerrasta homman nimen, näin on sitten hyvä pohja tulevaisuuteen ja temppu jo hitusen hanskassa. Koska tuota ei voinut vielä pahemmin opettaa, keksin, että otetaan sitten vilkutusta. Eli koira antaa tassua, ilman että kukaan ottaa tassua kiinni. Temppu saatiin hyvään alkuun, super ahneen ei ollut vaikea käsittää mistä naksun ja maksun saa.

Toisena otin Ilon. Ajattelin ajatuksissani opettaa Ilon antamaan tassua, koska siitä saisi työstettyä helposti vilkutusta ym, mutta Ilo ei ollut samaa mieltä. Ilo alkoi tarjoamaan makuullemeno puoliksi kyljellään. No aloin palkkaamaan siitä ja sain jalostettua tempuksi kierimisen. Ilo hoksasi jo mitä haluan, mutta nami sai sen hössöttämään puolet ajasta.

Muille en tänään temppuja ottanut, vaatii itseltäkin tarkkuutta palkata ajallaan ja huomata pienet vihjeet mitä haetaan, niin kaksi koiraa kerralla riittää.

Pikkasen tuntui tuo temppuilu kuluttaneen Unin pahinta hölmöily -särmää. Lenkillä vastaan tuli naapuri, koiran ja tyttärensä kanssa. Oli pimeää ja sateista, joten kyllähän ne pelotti, etenkin kun tyttö huuteli moita jo pitkältä. No sain Unin hyvin pienellä vaivalla lopettamaan haukkumisen ja kaikki koirat, seisoivat rauhassa vieressäni, kun juttelin naapurin kanssa hetken. Oli kyllä harvinaista herkkua, ettei kaikki singonneet rapsuteltavaksi, vaan vain odottelivat rauhassa. Useita mörköjä tuli lenkillä vastaan, ensin valoisassa ja sitten säkkipimeässä. Eli uudella asuntoalueella oli kaivettu tietä auki ja  kuoppien edessä oli puomeja, ne pelottivat Unia kauheasti. Lisäksi tien viereen oli tuotu putkia, pilkkopimeälle osuudelle. Oli erittäin hyvää harjoitusta näyttää Unille, ettei ne ole vaarallisia mörköjä. Uni tulikin reippaasti ”mörköjen” luo, ja pelko haihtui heti kun tajusi mitä olivat.

Naomilla on jotain kummallista alapäässään. Säikähdin jo, että se on juoksun kehittänyt, kun alapää oli turvonnut ja punainen, mutta ei se sitä ollutkaan vaan ihossa oli jotain punaista ärsytystä. Laitoin siihen nyt voidetta ja jos vielä maanantaina näyttää samalta, niin täytyy kiikuttaa lääkäriin. Iho ei kumminkaan tunnu vaivaavan Naomia millään tavalla… Eikä ärsytystä ole muualla.

27092009090.jpg
Unilla vauhtia riittää niin, ettei kamerakaan pysy mukana.

12102009110.jpg
Eikä kurahaalaritkaan hidasta tyttöjen vauhtia.

12102009107.jpg
Naomia hidastaa, niin takki kuin sateinen sää.

12102009108.jpg


Koirien hiivasta

Posted on

Harjakoirafoorumilta vinkattiin hiivasta kertovaan sivustoon LINKKI. Vaikka kyseessä on mainos, oli hiivafakta asiantuntevaa. Ruoassa oleva hiiva ei aiheuta koirille hiivaa, vaan huono ruoka saa elimistössä aina elävän hiivan villiintymään. Ilmankos meilläkin oireet tulevat vasta 3-4 viikon kuluttua ruuan aloittamisen jälkeen. Tietenkin artikkelissa kerrottiin kuinka Eaqglen ruuilla, etenkin Holistic ruuilla on suotuisa vaikutus hiivan häädössä. Itseasiassa noita Eaglen Holistic pusseja pyörittelin eläinkaupassa, joten varmaan voisi niitäkin voisi kokeilla, kun ovat myös hiivattomia, mikäli tuo James Wellbelowed ei sopisi pidemmässä syötössä.


Ruokamurheita

Posted on

Eipä sitten sopinut hieno ANF ruoka. Reilu 15kg sitä ehdittiin syömään ja se tuntui sopivan kaikille, kunnes kolmelle koiralle iski hiiva korviin. Yritin lääkitä, mutta lääkitys ei tehonnut, pahimmat korvat vetistivät ja olivat aivan tulipunaiset. Onneksi tajusin alkaa epäilemään ruokaa. ANF:n sisällyksestä löytyikin sana hiiva, jota nyt vahvasti epäilen syylliseksi ja se selittäisi, miksi osa ruuista ei sovi mystisestä syystä. Siirsin koirat pikaisesti ainoalle ruualle mitä kaapista löytyi, eli keitin riisiä ja lihana oli naudan maha. Vuorokaudessa korvat asettui ja vetistävät korvat muuttuivat, kuin niissä ei olisi koskaan hiivaa ollutkaan. Kipaisin sitten parin päivän tutkimisen jälkeen hakemassa James Wellbelowedin lammasta, jossa ei tuoteselosteen mukaan näyttäisi olevan hiivaa eikä yleisesti hiivaa aiheuttavia ruokia (vehnää, soijaa, porkkanaa, omenaa ym). Nyt, ilman lääkityksen jatkamista, korvat ovat kaikilla terveet, tosin Jamesia on syöty nyt muutama päivä, joten ylläripylläreitä odotellessa. Annoin nyt ruokien mukana taas joka päivä karpalojauhetta, hiivaa torjumaan.
Nyt olisi sitten tarjolla ANF ruokaa, jos joku haluaa kokeilla 😀

Huomenna onkin edessä Unin pesu ja laitto näyttelyä varten. Toivottavasti saan sen leikattua edes kohtalaisen näköiseksi. Näyttely on tällä kertaa Kotkassa.

Ja vielä, onnittelut tyttöjen poikakavereille Lalille ja Simballe, jotka ottivat kaksoisvoiton Komaromin näyttelyssä Unkarissa. Lali oli rotunsa paras ja Simba paras uros-2. Pojat on eurooppakiertueella käyden pari Unkarin näyttelyä, Tullnissa Itävallassa sekä Maailmanvoittaja näyttelyssä Bratislavassa, Slovakiassa.