Korjausliike Unin kanssa on aloitettu, saa nähdä onko mitään hyötyä.
Aluksi vaihdoin kuonopannat normaalipantoihin, koska oletan sen auttavan näyttelyissä pannan kanssa. EI ole sitten niin outoa, pannan ja hihnan kanssa näyttelyissä, kun on jo kotona opetellut kävelemään samanmoisessa. Kuonopanta kun toimii täysin erilailla koulutuksessa kuin panta.
Kaikelle hihnariehumiselle laitettiin stoppi. Jos alkaa sinkoilemaan hihnassa, kuten esimerkiksi isoilla aukeilla tuppaa tekemään. Pysähdyn, lyhennän hihnan, annan kehotuksen Rauhoitu ja odotan hetken, että seisoo rauhassa paikallaan, sitten vasta pääsee liikkeelle. Lisäksi on opetettu nyt Unia (sekä Pupua) kulkemaan siinä reunassa, missä sanon. Ei siis enää sinkoiluja puolelta toiselle. Tämän olen aina opettanut kaikille koirilleni, mutta jostain syystä näille en ole, ehkä siksi, ettei ole kulkenut enää vaunujen kanssa, että olisi ollut tarvetta.
Lisää lenkkiä. Koska oma kunto on ollut hetkittäin aika heikko, on otettu nyt taas ryhtiliikettä ja lisätty ulkoilua, metsäkävelyitä ym aimo määrä. Yksi perheessä ei tästä tykkää ja se on Naomi. Naomi ei näe mitään järkeä lähteä pitkälle lenkille vaikka sateisena iltana ja osoittaakin sen hyvin selkeästi. No ei senkään kiloille huonoa tee pieni lenkkien lisäys 😉 .
Aktivointi. Palautettu aktivointi Unin päiväohjelmaan (ja samalla muidenkin). Unilla kun on tuota virtaa aivan liikaa. Sitä riittää ja riittää vaikka viidelle villakoiralle. Eli paketteja ja täytettyjä leluja. Aamuisin nappulapuun siemenien ripottelua nurmikolle.
D.A.P.  Ostin kokeeksi taas dapin täyttöpullon, jos hieman rauhoittaisi koiraa ja auttaisi oppimisessa. Viimeksi ei suunnatonta apua.
Vähennetty riehumista. Vähennetty riehumista Pupun kanssa, enää ei joka päivä riehuta pitkin peltoja ja pihamaata. Uni kerää siinä niin kovia kierroksia, että taitaa olla stressihormoonit tapissa.

Kaikki tämä siksi, että viime näyttelyssä kiteytyi Unin pahentunut käytös. Hihnariehumista ja jatkuvaa uikutusta, jos joutui olemaan paikallaan. Kotona koira sai järjettömiä haukkuhepuleita olemattomalle, mörköjä ja ääniä oli vähän väliä. Oma reagointi niihin oli myös väärä, oli jo niin tuskastunut, että yritti karjua koiraa kovemmin, että hiljaa, tuloksetta 😀 . Nyt en reagoi niihin ollenkaan, saatan haukotella koiran hölmöydelle. Joskin parin päivän ryhtiliike on jo muuttanut koiraa, se on vähemmän levoton, ei kulje enää ympäri kämppää vaellellen, ei saa enää niinkään turhia haukkusekoamisia ja saattaa olla reagoimatta ulkoa tuleviin ääniin. Tästä tietenkin aina kehutaan. Kaiken kaikkiaan, koiraan saa hitusen paremmin jo yhteyttä. Ei muutos hetkessä tule, rakennetaan sitä pikku hiljaa.

Tärkein on, ettei Uni saa sitä mitä haluaa. Haukkumalla ei saa mitään huomiota, riehuessa ei liikutakaan mihinkään, ennen kuin on rauhoittunut, kotiin tullessa koiraa ei päästetä keittiöstä, ennen kuin se on taas rauhallinen portin takana (ekaan kertaan upposi puoli tuntia istuskelua olkkarissa, ennen kuin koira tokeni, tänään meni enää 5min).

Olihan mulla näyttelystä yksi kuva. Näyttelyteltta ekaa kertaa käytössä. Juuri sopivan kokoinen meille, yhtään isompaa ei tarvittu. Ja piti vettä ja oli hyvin helppo yksinkin kasata, eikä lentänyt tuulessa taivaan tuuliin.

Lenkkeilemässä kaupalle. Naomi piiloutunut Pupun taakse. Villat kulkee niille osoitetussa reunassa.

Kaupalla kiinnitettynä seinään. Uni ei päässyt pois ennenkuin lopetti louskuttamisen ja uikutuksen… (En yleensä jätä koiria kaupan ulkopuolelle ikinä, mutta tuo meidän lähikauppa on hiljainen maalaiskauppa, joten siihen uskalsi jättää. Ja oispa siinä saanu kuka vaan kokeilla, uskaltaisiko vaikka varastaa Ilon, kun Uni haukkui kokoajan raivokkaasti, ku oli niiiiiin hylätty…)